03.11.2016, kello 15.00

Metsien kasvu ja hoito ilmastopolitiikan välineiksi

Hiilinielut kiihdyttävät

Poliittinen vääntö metsien hiilinieluvaikutuksista jatkuu EU-komission ja unionin metsämaiden kesken. Suomalaisten metsien vuotuiseksi hiilinieluvaikutukseksi on laskettu 20–30 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Komissio olisi valmis hyväksymään tästä korkeintaan pari miljoonaa tonnia — pahimmassa tapauksessa ei tätäkään.

Kimmo Tiilikainen puhui metsäpolitiikan ongelmista toimittajatapaamisessa 1.11.2016.

Maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen kertoo kokoustaneensa Pariisin ilmastokokouksen jälkeen yli kaksikymmentä kertaa Euroopan unionin virkamiesten ja politiikkojen kanssa. Kokouksissa Tiilikaisen viesti on ollut aina sama: metsien kasvusta ja metsien hyvästä hoitamisesta johtuva hiilinieluvaikutus on voitava laskea hyväksi, kun ilmastopoliittisia toimia toteutetaan. Asia ei kuitenkaan mene jakeluun Brysselissä.

— Taustalla vaikuttavat Kioton ilmastokokouksessa päätetyt laskentasäännöt, jotka rajoittavat hiilinielujen käyttöä ilmastonmuutoksen torjunnassa, Tiilikainen kertoo.

— Kiotossa sovittujen laskentasääntöjen perusteella Suomen metsät eivät ole hiilinielu, vaan pahimmassa tapauksessa jopa hiilidioksidipäästöjen lähde.

Euroopassa EU-komissio vetoaa Kiotossa sovittuihin laskentasääntöihin. Pariisiin ilmastokokouksessa päätettiin kuitenkin vahvistaa hiilinieluja, jotta maailman hiilidioksidipäästöt ja päästöjä imevät nielut saataisiin tasapainoon pitkällä aikavälillä. Tiilikaisen mielestä EU-komissio sivuuttaa Pariisin ilmastokokouksen tekemät linjaukset.

— Kioton kokouksen poliittisluonteisia laskentasääntöjä pitäisi voida muuttaa uuden luonnontieteellisen tutkimustiedon perusteella.

Tiilikainen huomauttaa, että metsien hoidolla on suuri merkitys metsien hiilinieluvaikutukseen. EU-komissio ei kuitenkaan anna metsien hoidolle suurta painoarvoa ilmastopolitiikassa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimukset kuitenkin vahvistavat Tiilikaisen toteamuksen.

— Mikäli metsiä hoidetaan ja saatua tulovirtaa investoidaan takaisin metsien uudistamiseen ja hoitoon, jatkuu metsien kasvu kiihtyvällä vauhdilla. Samalla kasvaa metsien kyky sitoa hiilidioksidia ilmakehästä, todetaan Luonnonvarakeskuksen selvityksessä.

Tästä syystä Tiilikainen haluaisi potkua nielujen käytölle eurooppalaisessa ilmastopolitiikassa.

Ministeri ei innostu Suomen ja EU-komission ”erillisrauhasta” asiassa. Tiilikaisen mielestä metsien hiilinieluvaikutukset ja metsänhoidollisten toimenpiteiden hyväksyttävyys on koko unionin kattava asiakokonaisuus — kaikkien EU-maiden on voitava laskea metsänhoidolliset toimet hyväkseen, mikäli niitä todella tehdään.

— Euroopan unionin on pidettävä kiinni sitoumuksistaan ja koko unionin ilmastopolitiikan on kannustettava jäsenmaita vähentämään päästöjä.

Tiilikainen ei vielä tässä suostu arvioimaan sitä, onnistuuko Suomen lobbaus asiassa.

— Metsien hiilinieluvaikutusten ja metsänhoidollisten toimenpiteiden huomioon ottamista on tällä hetkellä ajamassa seitsemän unionin metsämaata.

Mistä kiistassa on kysymys?

Kiistan taustalla vaikuttaa Suomelle asetettu tavoite vähentää päästökaupan ulkopuolisen sektorin, eli taakanjakosektorin, kasvihuonekaasupäästöjä 39 prosentilla vuoden 2005 tasosta. Tavoite pitäisi hoitaa vuoteen 2030 mennessä. Taakanjakosektori on yhtä kuin liikenne, maatalous ja kotien energiankäyttö.

EU-komissio saa määrätä maakohtaiset taakanjakosektorin päästövähennystavoitteet. Tavoite voi vaihdella nollasta neljäänkymmeneen prosenttiin vuoden 2005 tasosta. Tavoitetta määrätessään komissio arvioi jäsenmaan mahdollisuudet vähentää päästöjään — rikkaat unionin jäsenvaltiot saavat selvästi suurempia päästövähennystavoitteita.

Komission tekemän päästövähennystavoitteen perusteella Suomi on Euroopan rikkain maa. Monien poliittisten päättäjien mielestä Suomen tavoite on ”haasteellinen”. Teollisuustoimialoista erityisesti metsäteollisuus on kavahtanut komission tekemiä linjauksia.

EU-komissio on yrittänyt rauhoitella suomalaisia kahdella kompensaatiojärjestelyllä, jotka leikkaavat Suomen taakanjakosektorin päästövähennystavoitteista enimmillään 3,3 prosenttiyksikköä. Kaksi prosenttiyksikköä kompensaatiosta saadaan päästökauppasektorilta ja 1,3 prosenttiyksikköä maankäyttö- ja metsäsektorilta, jota kutsutaan LULUCF-sektoriksi. Jos kompensaatiot voidaan hyödyntää täysimääräisesti, painuu Suomen taakanjakosektorin päästövähennystavoite 35,7 prosenttiin vuoden 2005 päästöjen tasosta.

Samalla päästään kiistan ytimeen — maankäytön ja metsäsektorin hiilinieluvaikutusten käsittelyyn EU:n ilmastopolitiikassa. Mikäli EU-komissio ei hyväksy metsien hiilinieluvaikutuksia tai metsänhoidollisia toimenpiteitä ilmastopolitiikan välineiksi, jää LULUCF-sektorilta saatava kompensaatio hyödyntämättä.

LULUCF-sektorilta saatavan kompensaation määräksi on laskettu 2–2,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa. Todellisuudessa suomalaisten metsien hiilinieluvaikutus on 20–30 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa.

Helppoja päästövähennyksiä?

Suomalaiset metsät sitovat kasvuunsa entistä enemmän hiilidioksidia, vaikka Suomen metsäpinta-ala supistuu. EU-komissiossa ihmetellään, miten tämä on mahdollista. Tämä johtuu siitä, että suomalaisissa metsissä kasvaa aikaisempaa enemmän puita. Metsien käyttö ja metsien hoito taas kiihdyttävät metsien kasvua ja nuorentavat puustoa. Kun puusto nuorentuu, sitovat nuoret puut kasvuunsa enemmän hiilidioksidia kuin vanhat puut.

— EU-komissio todennäköisesti pitää metsien kasvua liian helppona tapana vähentää hiilidioksidipäästöjä. Komissiossa ehkä ajatellaan, että metsät kasvavat itsestään, kun taas ilmastotalkoissa verta ja hikeä pitäisi roiskua, toteaa metsäalan asiantuntija.

Metsien hoitaminen ja kasvattaminen ovat kuitenkin määrätietoista ja investointeja vaativaa puuhaa. Asia on keskieurooppalaisille poliitikoille vieras — työn vaikutuksia pitäisi voida perustella nykyistä paremmin.

Metsäekonomian professori Olli Tahvonen on samoilla linjoilla Helsingin Sanomien vieraskynä-kirjoituksessa.

— Metso-ohjelman kaltainen järjestelmä voisi toimia tiennäyttäjänä metsänielujen kasvattamiseksi.

Fossiiliset alas — metsäenergia ylös

Metsäenergian käytön lisääminen ei onnistu, mikäli metsiä ei käytetä tai niitä ei hoideta hyvin, todetaan Energiateollisuus ry:stä. Siksi eurooppalaisen ja suomalaisen ilmastopolitiikan olisi kannustettava metsien hoitoon ja niiden kestävään käyttöön.

— Metsien hiilinieluvaikutukset olisi sisällytettävä Euroopan unionin ilmastopolitiikan osaksi. Lisäksi EU:n olisi vaikutettava siihen, että periaatteet siirtyvät myöhemmin osaksi kansainvälistä ilmastopolitiikka, Energiateollisuus ry toteaa.

Bioenergia ry:n mielestä ilmastopoliittisten tavoitteiden suurin uhka on fossiilitalous. Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen ei onnistu ilman biomassojen käytön lisäämistä energiantuotannossa.

— Suomella on hyvät mahdollisuudet vähentää fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuvia päästöjä metsien hiilinieluvaikutuksia selvästi pienemmiksi vuoteen 2050 mennessä. Samalla Suomi sitoisi enemmän hiilidioksidia kuin päästäisi ilmakehään, järjestö toteaa.

Kuva: Lehtikuva Oy

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit

Minkä Suomi saa sen muut joutuu säästämään

Taakanjako on poliittista peliä. EU ei halua sopia pienemmästä taakasta Suomelle koska sitten pitäisi sopia tiukemmasta taakasta muille.
EU näkee homman hölmöläisten peitonjakona; Jos Suomelle annetaan peittoa niin Italian varpaat alkaa palella.
Kuitenkin Suomella olisi mahdollisuus antaa tietotaitoa kaukokartoituksen ja satelliitti invention kautta jotta seurannassa voitaisiin keskustella oikeista sitoutuneista biomassamääristä eikä vain metsäpinta-alasta. Rion 1990 tilanteen jälkeen on Suomessa teknologinen kehitys edennyt huimaa vauhtia.

- pe 4. marraskuuta 2016 12.18.16