Hiilineutraalius sen tekee

Iso remontti odottaa Euroopan kantaverkkoja

13.04.2021, kello 10:08

Teksti Heikki Jaakkola | Kuva Scanstockphoto

Iso remontti odottaa Euroopan kantaverkkoja

Sähköjärjestelmän hiilineutraalisuuden hinta on iso remontti Euroopan kantaverkkoihin. Kantaverkkoinvestointeihin tarvitaan yhteensä 240 miljardia euroa seuraavien kymmenen vuoden aikana. Näin arvioi Euroopan kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöjärjestö ENTSO-E.

Laadun ja hinnan välinen yhteys sähköverkkotoiminnassa alkaa valjeta myös suomalaisille. Vaikka siirtohintoihin liittyvä keskustelu on keskittynyt pitkälti jakeluverkkoyhtiöiden toimintaan, vaikuttaa siirtohinnan muodostumiseen myös kantaverkkosiirtojen kustannukset. Sähkölaskun kokonaishinnasta 2,5 prosenttia kilahtaa kantaverkkoyhtiö Fingridin kassaan.

Johtaja Jussi Jyrinsalo Fingridistä kertoo, että kantaverkkoyhtiöiden maksujen muodostumista ohjataan samalla logiikalla kuin jakeluverkkoyhtiöiden verkkopalvelumaksujen muodostumista. Sallittu tuotto suhteutetaan kantaverkon laskennalliseen arvoon, jota viranomainen valvoo.

Euroopan kantaverkkojen omistus on järjestetty monella eri tavalla. Kantaverkkoyhtiö, eli TSO, voi olla valtiollinen virasto, kokonaan valtion omistama osakeyhtiö, osittain valtion omistaja osakeyhtiö tai kokonaan sijoittajien omistama. Suomessa Fingrid Oyj on valtioenemmistöinen osakeyhtiö, jossa mukana on myös sijoittajia.

Juuri nyt ei Fingridillä ole Jyrinsalon mukaan paineita nostaa kantaverkkosiirtojen hintaa.

— Tilanne voi kuitenkin muuttua Suomessa, mutta myös muualla Euroopassa. EU:n tavoittelema hiilineutraalius edellyttää Euroopan kantaverkkoihin isoa remonttia, joka näkyy myös kantaverkon siirtohinnoissa.

Maksajiksi päätyvät tietenkin EU-kansalaiset — tavalla tai toisella.

Verkkovisio ennakoi tulevaisuutta

Jyrinsalon mielestä hiilineutraali sähköntuotanto tukeutuu Euroopassa suurimmaksi osaksi tuulivoimaan. Tämä tarkoittaa sitä, että EU:n alueelle rakennetaan valtavia tuulipuistoja. EU-komissio haluaa niitä erityisesti merialueille. Merelle rakennettavien off shore -puistojen tuottama sähkö taas on saatava mantereelle sähkönkäyttäjien ulottuville. Sähkön siirtäminen mereltä tapahtuu tasavirtakaapeleiden avaulla. Mantereella tasasähkö muunnetaan vaihtosähköksi. Tämä on melko kallista puuhaa.

— Asiaa on pohdittu Fingridin verkkovisiossa, joka hahmottelee erilaisia tulevaisuuspolkuja vuoteen 2030 ja edelleen vuoteen 2045 asti, Jyrinsalo kertoo.

Näillä näkymin Suomessa tarvitaan noin kolme miljardia euroa kantaverkon investointeja varten vuoteen 2035 mennessä. Tämä ei kuitenkaan riitä, mikäli Fingridin odotetaan kytkevän suuria määriä merelle rakennettuja tuulivoimalaitoksia Suomen kantaverkkoon.

— Tällaisessa tapauksessa investointien hinta nousee pahimmillaan kymmeneen miljardiin euroon. Nyt näyttää siltä, että suomalaiset merituulivoimahankkeet painottuvat lähes kokonaan länsirannikolle, missä puistoille riittäisi tilaa myös maalla, Jyrinsalo huomauttaa.

Jyrinsalo muistuttaa, että Suomi ryhtyi rakentamaan tuulivoimaa laajamittaisesti varsin myöhään muihin maihin verrattuna. Siksi puistoille on vielä paljon tilaa myös mantereella, jolloin kantaverkkoliittymän toteuttaminen on paljon halvempaa kuin merellä.

— EU-komissiolla on kuitenkin vahva pyrkimys ohjata tuulivoimarakentamista merelle, mikä voi vaikuttaa myös suomalaisten rakennushaluihin.

— Millään yksittäisellä taholla ei ole lopullista tietoa siitä, mitä tulevaisuudessa tarvitaan ja missä sitä tarvitaan, toteaa johtaja Jussi Jyrinsalo Fingrid Oyj:stä.

 

Painotus rajat ylittävissä hankkeissa

Myös eurooppalaisten kantaverkkoyhtiöitten yhteistyöjärjestö ENTSO-E on julkistanut omat suunnitelmansa seuraavalle kymmenvuotiskaudelle. Suunnitelman mukaan Euroopassa toteutetaan 154 sellaista kantaverkkohanketta, jolla on maiden rajat ylittävä vaikutus. Näistä 97 on valtioiden rajat suoraan ylittäviä hankkeita. Näiden odotetaan yhtenäistävän eurooppalaisia sähköverkkoja.

Uutta kantaverkkosiirtokapasiteettia syntyy 90 000 megawattia, kun kaikki hankkeet toteutuvat. Tätä varten tarvitaan 46 000 kilometriä järeää siirtojohtoa. Suurin osa johdoista pitäisi sovittaa tiiviisti asutuille alueille, missä jokainen neliö on jonkun omistama ja jonkun asuttama.

ENTSO-E:n esityksessä kuvaillaan myös rakentamisen ”sosioekonomisia” hyötyjä ja hankkeiden antamaa potkua Euroopan taloudelle. Tästä huolimatta kehittyvän kantaverkon laskennallista arvonlisää on vaikea hahmottaa — 240 miljardin euron hinta on sen verran kova.

Jyrinsalon mielestä kantaverkkosiirron hinta voi tuottaa ikävän yllätyksen tuulipuiston hankekehittäjälle, jos kantaverkkoyhteys on vietävä kauas merelle vain yhtä kohdetta varten.

— Kantaverkkoon liittymisen hinta voi pahimmassa tapauksessa olla kolmannes koko projektin kustannuksista.

Kantaverkkosiirron hinta asiakasta kohti kevenee, jos rakennettavaan kantaverkkolinjaan liittyy useampi asiakas. Jyrinsalo kaipaa nykyistä parempaa yhteyttä voimalaitoksia suunnittelevien ja kantaverkkoyhtiöiden välille.

— Hankkeissa pitäisi voida tunnistaa iso kuva, jolloin tuotantoa, kulutusta ja siirtokapasiteettia voidaan kehittää järkevässä suhteessa toisiinsa.

Jyrinsalo jättäisi ohjauksen kuitenkin pitkälti markkinavoimien varaan. Vaikka kyseessä onkin pitkän tähtäimen kokonaisvaltainen kehitys, ei jäykkä keskusjohtoinen suunnittelu takaa onnistumista.

— Millään yksittäisellä taholla ei ole lopullista tietoa siitä, mitä tulevaisuudessa tarvitaan ja missä sitä tarvitaan.

Tasasähköyhteyksiä lisää

— Tasasähköllä on merkittävä rooli hiilineutraalin Euroopan sähköverkoissa. Tasavirtayhteyksiä tarvitaan, koska niiden avulla sähköä voidaan siirtää pitkiä matkoja pienillä häviöillä.

Jyrinsalon mielestä sähkönsiirron ”moottoritiet” kykenevät välittämään sähköä tehokkaasti eri puolille Eurooppaa massiivisista tuulipuistoista. Meren pohjaan asennettavissa kaapeleissa tasavirta taas on ainoa mahdollinen siirtoratkaisu.

Maaliin pääseminen edellyttää kuitenkin investointeja myös järjestelmän ohjaukseen. Tasavirran käyttäminen siirroissa edellyttää vaihtovirtaa enemmän ohjaustekniikkaa, koska vaihtovirtaverkko kykenee mukautumaan itse helpommin erilaisiin tilanteisiin pitkälti fysiikan ohjaamana.

— Yhteiseen verkkoon kytkeytyneet generaattorit säätyvät tiettyyn rajaan asti automaattisesti kuorman ja tuotannon tasapainon mukaan, jolloin sähkö etsii automaattisesti parhaat reitit verkossa. Tasasähkö ei ohjaudu samalla tapaa itsestään.

— Tasavirtayhteyksien käyttö vaatii paljon enemmän operaattoreiden ja säätäjien toteuttamaa ohjausta.

Laajojen häiriöiden riski

Eri maiden kantaverkkojen yhdentyminen nostaa myös laajojen häiriötilanteiden leviämisen riskiä. Riskiä kasvattaa myös Euroopan halu tukeutua entistä enemmän sääriippuvaiseen sähköntuotantoon.

Karuja kokemuksia häiriöiden ketjuuntumisesta on saatu USA:sta, mutta myös Euroopasta. Viimeksi Euroopassa ”tilanne oli päällä” tammikuussa, kun Kroatiasta alkanut sähköverkon häiriötilanne horjutti myös Keski-Euroopan kantaverkon taajuutta. Tilanne ratkaistiin sillä, että Kaakkois-Euroopan verkko kytkettiin irti muun Euroopan verkoista.

Euroopassa maiden rajat ylittävien kantaverkkojen operatiivista yhteistyötä on kuitenkin tehostettu. Tämän toivotaan vähentävän laajemmalle leviävien häiriöiden riskiä. Tätä varten on perustettu mm. alueellisia Regional Security Coordinator eli RSC-keskuksia. RSC-keskuksia toimii jo esimerkiksi Britanniassa, Baltiassa sekä Pohjolassa, missä keskuksen kotipaikka on Tanska.

 

#energia ja Eurooppa #sähkönkäyttö #sähköverkot
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja