EU-komissio julkaisee kesällä laaja-alaisen energia- ja ilmastopaketin. Erityistä paketissa on se, että kaikki keskeiset energia- ja ilmastopolitiikkaa ohjaavat direktiivit avataan samanaikaisesti uudelleen arvioitaviksi. Päättäjien tärkein tehtävä on saada valjastettua yksityisten miljardit ilmastotyöhön.

Euroopan ilmastopolitiikan toteuttamisessa on nyt kyse ennen kaikkea siitä, mennäänkö päästökauppa edellä vai turvaudutaanko yhä enemmän regulaatioon — eli sääntelyyn. Regulaatiota tai niin sanottua normiohjausta on kahdenlaista: jäsenvaltioiden omaa kansallista ohjausta ja yhteiseurooppalaista ohjausta, josta esimerkkinä uusiutuvan energian direktiivi. Energiateollisuus ja elinkeinoelämä ovat korostaneet päästökaupan merkitystä ensisijaisena keinona vähentää ilmastopäästöjä. Päästökauppa on siinä mielessä hyvä ratkaisu, että se pitää muutoksen käynnissä ja sallii monenlaiset teknologiset ratkaisut.

Miksi regulaatio on koettu yhtiöissä erityisen huonoksi tavaksi toteuttaa ilmastopolitiikkaa? Lyhyt vastaus on se, että regulaatio on poliittisten intohimojen temmellyskenttä. Yritysten kannalta se on politiikan musta laatikko, josta pitkän aikavälinen näkymiä on vaikea nähdä. Kokemus on osoittanut, että regulaatio tuottaa eksponentiaalisen määrä yksityiskohtaisia normeja.

Jos Euroopan unioni päättää nyt nostaa uusiutuvan energian käyttötavoitetta, avautuu samalla myös keskustelu uusiutuvan energian edistämisen reunaehdoista. Pitkien vaikeaselkoisten artiklatekstien ympärillä nähdään häärimässä kymmeniä eturyhmiä vääntämässä tekstejä itselleen suotuisiksi. Kaikilla on epäilemättä hyvät aikeet, mutta yleensä isot voittavat.

Hyvin pienilläkin muutoksilla direktiivien teksteissä voi olla suuria vaikutuksia. Tällaiset tilanteet voivat johtaa lopulta outoihin vaatimuksiin, kuten esimerkiksi vaatimuksiin vetää suora piuha tuulivoimalaitoksesta vetylaitokseen. Rajoite olisi kummallinen eurooppalaisilla sähkömarkkinoilla, koska puhtaan sähkön saaminen on jo varmistettu alkuperätakuiden avulla. Vaatimus johdon vetämisestä tuulivoimalaitokselta vetylaitokselle muuttaisi totaalisesti teollisten investointien suunnitteluperiaatteita.

Valtaosa direktiivien ja artikloiden kirjauksista on usein epäselviä ja tulkinnanvaraisia. Näitä ovat erityisesti jäsenvaltioiden toimeenpantavaksi jätetyt asiat. Se ei vielä riitä, että näkee direktiivitekstin, vaan tämän lisäksi pitää kuulla, miten ministeriö ja viranomaiset tulkitsevat tekstiä. Jos yritys toimii EU:n sisämarkkinoilla, on lisäksi ymmärrettävä muiden jäsenvaltioiden ministeriöiden ja viranomaisten tekemät tulkinnat direktiivitekstistä — tulkinnoissa voi olla kansallisia eroja. Kokonaisuuden hallinta on monelle pienemmälle yritykselle mahdottomuus.

Miten kaoottisuus etenee tulevana kesänä? Oletetaan, että kesällä julkistettava EU-paketti saadaan käsiteltyä vielä nykyisen parlamenttikauden aikana. Suomessa paketti olisi valtioneuvoston postilaatikossa vuonna 2024. Vuonna 2023 kirjoitetussa uuden hallituksen ohjelmassa pakettia koskevat kirjaukset olisivat kuitenkin vielä ympäripyöreitä ja antaisivat ainoastaan viitteitä tulevasta.

Tässä tilanteessa miljoonainvestointeja suunnitteleva yritys joutuu miettimään, ottaako se riskin epävarmuuksista huolimatta vai pitäisikö odottaa työryhmän loppuraportin valmistumista, kansallisen lainsäädännön valmistumista, asetusten valmistumista ja näiden pohjalta syntyvien viranomaistulkintojen valmistumista. Todennäköisesti direktiivin artiklat jäivät kuitenkin sen verran epäselviksi, että komission on vielä täsmennettävä niitä. Tässä vaiheessa lakia valmisteleva ministeriö hidastaa vauhtia. Nyt jäädään odottamaan komission täsmennysten valmistumista, jotta kansallista lainsäädäntötyötä ei tarvitsi aloittaa uudestaan täsmennysten valmistumisen jälkeen.

Valtioneuvosto saa viimeisen toimeenpanoa koskevan asetuksen valmiiksi vuoden 2027 huhtikuussa ja kansallinen lainsäädäntö astuu voimaan saman vuoden kesäkuussa. Samalla yritysten hankepäälliköt huutavat epätoivoisasti lisäohjeita viranomaisilta, jotka juoksevat aikataulua kiinni. Normaalin kaavan mukaisesti annetuissa aikatauluissa ei kuitenkaan pysytä ja viranomaisilmoituksia täydennetään vielä lomakauden aikana. Lainmukainen tila saavutetaan joskus vuoden 2027 lopussa. Tämän jälkeen yritys voi turvallisin mielin päättää investoinneista.

Mikä se toinen vaihtoehto olisi? Ei päätetä nostaa Euroopan unionin uusiutuvan energian käyttötavoitteita, koska uusiutuvan energian käyttö kasvaa muutenkin jo tehtyjen ilmastopoliittisten toimien seurauksena. Silloin suuri määrä uusiutuvan energian käyttöä koskevia direktiivien artikloita jäisi aukaisematta. Samalla kaikki tiedostavat, että uusi 55 prosentin päästövähennystavoite edellyttää ripeitä toimia ja selkeyttä.

Siksi päästökauppa valitaan päästövähennystavoitteiden toteuttamisen keinoksi, koska se on siihen parhaiten sopiva työväline. Päästökauppa ei tarvitse toimiakseen yksityiskohtiin puuttumista. Samalla neuvottelut voidaan käydä muutaman parametrin ympärillä, jotka ovat tuttuja investointeja suunnitteleville yhtiöille. Päästökaupan päästökatto sovitetaan halutun ilmastotavoitteen mukaiseksi ja teollisuuden hiilivuotoa sekä solidaarisuutta ratkovat parametrit säädetään tukemaan muutosta.

Se on yrityksille selvää, että päästökauppa tiukkenee. Päästökauppa kohtelee kuitenkin kaikkia EU:n alueella toimivia yrityksiä samalla tavalla — sekä suomalaista terästehdasta että saksalaista terästehdasta. Kun analyytikot syöttävät EU:n päästökauppalaitokset sisältävään exceliin neuvottelussa syntyviä parametrejä, kykenevät ne tuottamaan yrityksille hintakäyrien pilven. Tällä tavalla tuotettu tieto riittää investointeja suunnittelevalle yritykselle päätöksenteon pohjaksi. Näin yritys kykenee väistämään kallistuvien päästöoikeuksien kustannusvaikutukset. Lopuksi yritys tekee investointipäätöksen ja lähettää etujärjestölleen viestin siitä, että hidastelijoita ei ole syytä puolustaa.

Kun uudistettu päästökauppadirektiivi julkaistaan vuonna 2024, ovat uuden laitoksen rakennustyöt olleet käynnissä jo vuoden verran — yli viisi vuotta vaihtoehtoista polkua aikaisemmin.

#ilmastopolitiikka #uusiutuva energia