Suomella on kannatettava päämäärä olla ilmastoneutraali vuonna 2035. EU on puolestaan sitoutunut vähentämään päästöjä 55 %:lla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. 

Kuluvan kesän ja syksyn aikana ratkaistaan, päästäänkö perille. Kansallinen ilmasto- ja energiastrategiamme valmistuu syksyksi, ja EU:n komissio julkistaa heinäkuun puolivälissä laajan aloitekokonaisuuden siitä, miten keväällä asetettu 55 prosentin tavoite saavutetaan.  

Nämä tavoitteet saattavat juuri ja juuri riittää täyttämään Parisiin ilmastosopimuksen velvoitteet. Yhtään ei ole varaa hellittää.  

Energiajärjestelmän toimivuuden, vientiteollisuuden kilpailukyvyn sekä kansalaistemme työllisyyden ja ostovoiman näkökulmasta on oleellista tarkastella päästövähennysten keinovalikoimaa.  

Eri teollisuudenalojen vähähiilisyystiekarttojen perusteella tiedämme, etteivät tarvittavan teknologian olemassaolo tai rahoituksen riittävyys ole esteitä teollisuuden ja energiantuotannon päästövähennyksille, kunhan investointiympäristö pysyy ennakoitavana. 

Tarvitaan esimerkiksi luvituksen ja kaavoituksen jouduttamista, verotuksen ennakoitavuutta, uuden teknologian investointitukea, sähköistämisen edistämistä, sekä tuulivoiman rakentamisedellytyksiä myös Itä-Suomeen ja merialueille.  

Poliittinen keskustelu on toistaiseksi pyörinyt aivan liikaa sen ympärillä, mikä on päästövähennysprosentti minäkin vuonna ja kuinka sitovasti ja miten se määritetään. Syntyy toimijoiden näkökulmasta hyödytön huutokauppa siitä, kuka tarjoaa isoimman prosentin. Päästöt ja niiden vähennykset seuraavat toimia ja toimet toimintaedellytyksiä. Ei toisinpäin. 

EU:n puolelta tulemme saamaan osalle päästöistämme laillisesti sitovan tavoitteen vuodelle 2030. Tämä velvoite sisältää ennen muuta liikenteen, maatalouden ja jätehuollon päästöt ja koskee noin puolta Suomen kokonaispäästöistä. 

Vuoden 2035 ilmastoneutraalisuustavoitteeseen sitoutuminen on hyvä ja ennakoitava lähtökohta tarvittavien investointien tekemiselle. Sinne on kuljettava vuoden 2030 EU-velvoitteen kautta. Juridisesti sitova oma tavoite Suomen kokonaispäästöille 2030 voisi sen sijaan johtaa siihen, että yksittäisten teollisten investointien viivästyminen johtaa äkkinäisiin muutoksiin muilla sektoreilla. Tämä tulisi kalliiksi ja loisi tarpeetonta epävarmuutta.  

Vaihtuvien prosenttitavoitteiden sijasta pidän tärkeänä sitä, että Suomella on hyvin suunniteltu, tarkka ja kunnianhimoinen tavoitepolku kaikille päästöillemme aikatauluineen ja ennen kaikkea toimenpiteineen. 

Koska päästöt vaihtelevat vuosittain säiden mukana, on oleellista tarkastella pidempää kuin yhden vuoden lukua. Olisikin luotava järjestelmä, jossa päästöjen ja nielujen tavoitepolun seuraamista voisi seurata normalisoimalla satunnaisvaihtelut, jotka ovat liiaksi ohjanneet poliittista keskustelua.  

Ilmasto- ja energiastrategian ja kansallinen ilmastosuunnitelman olisi siis oltava määrätietoinen toimenpideohjelma strategisten ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Näitä tukisi vahva toteuttamisen mittaus ja seuranta. Kaikessa lainsäädännössä olisi huolehdittava siitä, että edellytykset ilmastoinvestoinneille paranevat. Niiden myötä päästään maaliin.  

 

#energia ja Eurooppa #ilmastonmuutos #ilmastopolitiikka