Blogit

Markkinat Omakynä Antti Kohopää

Ympäristöneuvostossa ilmastopolitiikan tulevaisuus

22.03.2024, kello 13:48

Maanantaina Brysselissä kokoustaa ympäristöneuvosto. Ympäristöneuvostoon kuuluvat EU-maiden...

Omakynä Tuotanto Marja Rankila

Pienistä puroista kasvaa suuri virta

20.03.2024, kello 15:12

Keskusteluissa nousee usein eteen väite, että vesivoimaa ei enää tulevaisuudessa tarvita, kun...

Jäsenkynä Markkinat Kimmo Alatulkkila

Kaupunkien energiayhtiöt vetytalouden ja viennin vetureiksi?

05.03.2024, kello 12:25

Pitkä ja kylmä talvi alkaa tuntua hiljalleen punteissa. Kylmissä olosuhteissa eläminen antaa meille...

Kolumni Markkinat

Antti Kohopää

Kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n EU-edunvalvontapäällikkö

Energian hinta ravistelee Eurooppaa ja varjostaa Fit for 55-paketin käsittelyä

20.09.2021, kello 11:29

Energian hinta ravistelee Eurooppaa ja varjostaa Fit for 55-paketin käsittelyä

Komissio julkaisi heinäkuussa massiivisen ilmasto- ja energialainsäädäntöä muokkaavan lainsäädäntökokonaisuuden, joka on nimetty Fit for 55 paketiksi. Lakikokonaisuuden tavoitteena on saada EU:n vähähiilisyystavoitteet käytännön toimiksi.

Ilmastotyön rinnalla energian hinta on noussut Euroopassa totuttua korkeammalle tasolle. Tämä herättää kirjoittajassa huolta sekä ilmastopolitiikan hyväksyttävyydestä että energiaköyhyydestä.

Paine vaikuttaa hintoihin tavalla tai toisella kasvaa. Poliittiset päättäjät haluaisivat nopeasti vaikuttavia päätöksiä. On esitetty mm. vaatimuksia, että sähkön hinnannoususta syntyneitä tuottoja ryhdyttäisiin verottamaan. Brysseliin on myös lähetetty viestejä siitä, että päästöoikeuksien hinta on liian korkea ja Kremlin maakaasu on turhan kallista. Valitettavasti esitetyt ratkaisut eivät pure pidemmän aikavälin haasteisiin.

Eurooppalaisen sähkön hintaan vaikuttaa monta eri tekijää — yhtä yksittäistä syyllistä ei ole. Siksi poliittisilta päättäjiltä on toivottava malttia, jotta yksin ilmastopolitiikkaa tai Fit for 55 -pakettia ei nimettäisi syntipukiksi tapahtuneelle.

Maakaasun hinta on noussut markkinoilla ennätyslukemiin. Tämä näkyy suoraan eurooppalaisten kaasunkäyttäjien ja kotitalouksien lämmityslaskuissa, koska suuri osa Keski-Euroopan kotitalouksista lämpiää kaasulla.

Kaasu on myös Keski-Euroopassa merkittävä sähköntuotannon polttoaine. Siksi sähkön hinta nousee, kun kaasu kallistuu. Myös päästöoikeuden hinta on noussut ennätyslukemiin. Tämä taas näkyy kaasulla ja kivihiilellä tuotetun sähkön kustannuksissa ja hinnoissa.

Myös sää vaikuttaa hintoihin. Esimerkiksi eteläisessä Euroopassa lämmin sää nostaa jäähdytyksen tarvetta ja lisää sähkön kysyntää. Sateisuus ja kuivuus taas vaikuttavat vesivoimalla tuotetun sähkön määrään markkinoilla. Nämäkin näkyvät sähkön hinnassa.

Pidemmällä aikavälillä sähkön hintaan vaikuttavat tarjolla olevat tavat tuottaa sähköä. Joidenkin päästöttömien teknologioiden — kuten ydinvoiman — rajaaminen pois keinovalikoimasta nostaa tuotantokustannuksia. Myös siirtokapasiteetin pullonkaulat aiheuttavat alueellisia hintapiikkejä.

Suomessa ja Pohjoismaissa sähkön hinta on noussut vähemmän kuin Keski-Euroopassa, koska pohjoisessa sähkön tuotanto ja kulutus ovat paremmassa tasapainossa. Siirtoyhteydet ovat aika hyvät pohjoismaiden välillä. Toisaalta riittämättömät yhteydet Pohjois-Euroopasta Keski-Eurooppaan pitävät pohjoismaiset hinnat muuta Eurooppaa alhaisempina.

Sähkön hinta on tällä hetkellä jopa epäterveen korkealla. Toisaalta korkealle kohonneet sähkön markkinahinnat eivät ole ainoastaan huono asia — tämä kannustaa investoimaan. Takavuosien investointilamasta onkin tultu tilanteeseen, jossa panostus päästöttömään sähköntuotantoon kasvaa koko ajan.

Päästöoikeuksien korkea hinta sekä tapahtunut teknologiakehitys ovat johtanut siihen, että uusiutuvat ja päästöttömät sähköntuotantomuodot ovat tuotantokustannuksiltaan nyt kaikkein edullisimpia. Mikäli päästökauppa pidetään keskeisimpänä ohjauskeinona, näin on myös tulevaisuudessa. Siksi EU:n ja unionin jäsenmaiden on tärkeää huolehtia siitä, että päästökauppaa ei ryhdytä vesittämään. Riskinä on, että ilmastopolitiikassa ja päästökaupan kehittämisessä polkaistaan jarrua. Tämä olisi väärä ratkaisu, sillä ilmasto ei odota. Muilla keinoilla ei saavuteta päästötavoitteita päästökauppaa edullisemmin, nopeammin tai tehokkaammin. Komissiolla on hyvä esitys päästökaupan kehittämisestä ja tätä on syytä puolustaa.

Suomessa ja Pohjolassa sähkön hintaa pitää Keski-Eurooppaa alempana vähäpäästöinen ja rakenteeltaan monipuolinen sähköjärjestelmä. Emme ole yhden tuotantomuodon varassa, jolloin tyyni kesäviikko tai vähävetinen syksy saisivat aikaan niin korkeita hintavaihteluita kuin mitä yksipuolisempi tuotantorakenne aiheuttaisi. Fossiilisten polttoaineiden käyttöön sähköntuotannossa ei tarvitse turvautua enää kovin usein.

EU:n olisikin tärkeää lopettaa eri sähköntuotantomuotojen ja energialähteiden välinen kauneuskilpailu ja antaa markkinoiden ohjata investointeja niihin päästöttömiin teknologioihin, joita järjestelmässä ja markkinoilla tarvitaan. Suomessa esimerkiksi ydinvoima ja bioenergialla tuotettu CHP ovat keskeinen osa energiajärjestelmää, mutta Fit for 55 paketti heittää varjon niiden päälle.

EU:n ja jäsenmaiden olisi muutoinkin mahdollistettava investointien toteutuminen. Tämä tarkoittaa sitä, että eri sähköntuotantomuodoille on varattava alueita ja uusien investointien lupakäytännöt olisi saatava nykyistä sujuvammiksi. Mitä sujuvammin investointeja sähköntuotantoon saadaan syntymään, sitä parempi.

Akateemisissa piireissä vallitsee sellainen käsitys, että myös jatkossa sähkön hinta voi olla hyvinkin korkealla tai että sähkön hinta vaihtelee rajusti. Korkeat hintapiikit voidaan kuitenkin välttää, kunhan energiajärjestelmään saadaan varastoja ja kasvavia kysyntäjoustoja. Myös nopeasti säätyvällä tuotannolla — kuten vesivoimalla — on tässä erittäin tärkeä rooli. Tähän kaikkeen meillä on hyvät edellytykset.

Pohjoismaissa on pitkään panostettu valtioiden rajat ylittäviin sähkön siirtoyhteyksiin. Siksi järjestelmässämme on runsaasti joustoja ja resurssit ovat tehokkaasti koko markkinan käytettävissä. Euroopan unionissa sen sijaan on maita, joiden siirtoyhteydet naapurimaihin ovat hyvin heikot. Syyt ovat usein nationalistisia. Kun siirtoyhteyksien rakentaminen on laiminlyöty, ei ole ymmärretty, että suurempi markkina auttaisi suojautumaan myös hintavaihteluilta. Tästä syystä Euroopan unionin pitäisi kannustaa jäsenmaiden väliseen yhteistyöhön voimallisemmin. Toivottavasti jäsenmaat keksivät tämän myös itse.

On totta, että kuluttajille ja erityisesti köyhemmille ihmisille kallis energia on raskas taakka, joka aiheuttaa inhimillistä huolta ja hätää. Asia voidaan kuitenkin ratkaista. Suomessa tätä varten on kehitetty mm. sosiaaliturvajärjestelmä. Samankaltaisilla mekanismeilla ongelmia voidaan todennäköisesti ratkaista myös muualla Euroopassa.

Pidemmällä aikavälillä se ei ole kuitenkaan kestävä ratkaisu, että annetaan ihmisille rahaa maakaasulla tai fossiilisilla polttoaineilla tuotetun sähkön maksamiseen. Energiaköyhyydestä aiheutuvia ongelmia voidaan tehokkaammin tukea energiaremonttien ja energiatehokkuusinvestointien avulla. Kun ihmisillä kuluu aikaisempaa vähemmän energiaa, voi energiayksikkö satunnaisesti maksaa enemmän ilman, että kokonaiskustannus edes nousee. Näin saavutetaan pysyviä muutoksia. Pidemmällä aikavälillä energia voi olla jopa nykyistä pienempi osa elämisen kustannuksia kuin mitä se fossiilisessa historiassa oli.

Tästä saa evästystä myös Fit for 55-paketin käsittelyyn. Samalla toivotan poliitikoille malttia ja viisautta. Edessä on valtavan suurta monimutkaisuuden hallintaa edellyttävä harjoitus, jonka hoitamiseen on markkinoilla paremmat edellytykset kuin millään virkavalmistelulla tai poliittisella koneistolla.

Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja