Oma energiayhtiö voi olla keino vaikuttaa

Kunnallinen työrukkanen

02.06.2021, kello 10:03

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Suomen suurimmilla kunnilla on kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteet kuin Suomen valtiolla. Varsinaista energiastrategiaa kunnilla ei aina ole, vaan energia on osa laajempaa kokonaisuutta. Tästä huolimatta omalla energiayhtiöllä voi olla merkittävä rooli kunnan ilmastopäästöjen vähentäjänä.

Yli neljännes suomalaisista asuu tällä hetkellä sellaisessa kunnassa, joka haluaa olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Sen sijaan vuonna 2040 yli puolet saattaa olla jo hiilineutraalin kunnan asukas, mikäli kuntien asettamat ilmastopoliittiset tavoitteet toteutuvat. Hieman yllättäen kunnista on muodostumassa ilmastopoliittisia suunnannäyttäjiä, jotka asettavat itselleen kovempia tavoitteita kuin Suomen valtio.

Kuntien väliset erot ovat kuitenkin valtavat. Tämä käy ilmi Sitran julkaisemasta Kuntien ilmastotavoitteet ja -toimet  -raportista. Raportin tulokset perustuvat 50 suurimman kunnan ilmoittamiin toimiin ja tavoitteisiin. Näissä kunnissa asuu yhteensä 70 prosenttia suomalaisista.

Kunnilla on painava rooli myös energiatoimialalla. Suurin osa suomalaisista energiayhtiöistä on kuntien omistamia ja omistajaohjauksen avulla niitä käytetään ilmastotavoitteiden toteuttamisessa. Kaukolämpöyhtiöitä kunnat omistavat eniten — 85 prosenttia niistä on kunnallisia. Myös enemmistö sähköä jakelevista verkkoyhtiöistä on kuntien käsissä. Sähkön tuotannosta kunnat sen sijaan omistavat vain noin kolmanneksen.

Kun sähkömarkkinat avautuivat 1990-luvulla, pelästyi osa kunnista. Kilpailluilla markkinoilla sähkön myynnin ja hankinnan riskit ovat todellisia. Sähkökauppa vaatii omanlaista osaamista ja sitä kunnilla ei ollut. Siksi osa kunnista myi omistamansa ”energialaitokset”. Ostajiksi ilmaantui kasvuhakuisia energiayhtiöitä ja voimayhtiöitä, mutta osa sähköverkkoyhtiöistä päätyi yksityisten pääomasijoittajien salkkuun.

Kuntien myynti-into lopahti nopeasti ja toimijoiden määrä vakiintui. Energiamurrokset seurauksena kilpailu sähkönmyynnissä on kuitenkin koventunut. Tämä on puolestaan johtanut mm. siihen, että useammasta pienestä kuntien omistavasta sähköä myyvästä yhtiöstä on muodostettu isompia yhtiöitä. Suurempi koko tuo kisakestävyyttä ja leveämmät hartiat ilman, että kunnallisesta omistuksesta tarvitsisi luopua.

Myös kaukolämpöä tuottavien yritysten keskuudessa on tapahtunut jonkin verran omistuksien keskittymistä. Muutama aktiivinen toimija on ostanut eri puolilta Suomea pieniä kaukolämpöyhtiöitä ajatuksena suuruuden ekonomian tuomat hyödyt materiaalihankinnoissa ja hallintoa keskittämällä. Esimerkiksi automatiikan avulla miehittämättömien lämpökeskusten käytönvalvonta voidaan näppärästi keskittää. Tämä tuo taloudellisia hyötyjä. Samalla osa kunnista on luopunut kaukolämpöyhtiön omistuksesta.

Myyntihalukkuutta on erityisesti taantuvissa pienissä kunnissa ja muuttotappioalueilla. Edessä saattavat olla kunnan varoja syövät investoinnit vanhenevaan kaukolämpöverkkoon tai lämpökeskuksiin. Lisäksi päästökauppa ja ilmastopolitiikan kiristyminen pakottavat vaihtamaan lämpökeskusten polttoaineita. Uhkana voi olla kunnallisverojen nousu, kun rahaa tarvitaan muihinkin kohteisiin.

Samalla kuntaliitokset voivat tuottaa yllätyksiä. Liitoksissa syntyneellä uudella kunnalla saattaa olla käsissään useita erillisiä kaukolämpöverkkoja, joihin kaikkiin pahimmillaan tarvitsee investoida paljon rahaa.

Monenlaista omistajapolitiikkaa

Jos kunnalla on käsissään energiayhtiö, voidaan sitä ohjaamalla vaikuttaa alueen päästöihin. Monesti kunnan omistama energiayhtiö onkin suurin kunnan vaikutusvallassa oleva yksittäinen päästöjen aiheuttaja.

Kuntien halut ja kyvyt ohjata omistamansa energiayhtiön toimintaa omistajaohjauksen keinoin vaihtelevat melkoisesti. Sitran raportti kuitenkin muistuttaa, että joissakin kunnissa jopa kunnanvaltuustoissa voidaan tehdä kuntayhtiöitä velvoittavia päätöksiä.

— Kuntapäättäjillä on mahdollisuus vaikuttaa omistamiensa yhtiöiden toimintaan ohjaamalla näitä toteuttamaan ilmastomyönteisiä toimia. Laitosten polttoainevaihdokset vaativat usein suuria investointeja ja omistajana kunta voi vaikuttaa niiden toteutumiseen. Esimerkiksi Helsingissä Helen Oy siirtyy hiilivoiman käytöstä uusiutuviin polttoaineisiin ennen kaikkea kaupunginvaltuuston ohjaamana, Sitran raportti huomauttaa.

Omistajaohjauksella huolehditaan kuitenkin ennen kaikkea siitä, että kuntakonsernin kokonaisetu toteutuu. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että yhtiöltä odotetaan tiettyä taloudellista tulosta tai että kunnan omistamaa energiayhtiötä käytetään elinkeinopoliittisena tai aluepoliittisena työkaluna.

Edellisten kuntavaalien alla MTK:n ja Suomen koneyrittäjien toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan noin 60 prosenttia kuntien omistamien energiayhtiöiden johtajista kertoi saaneensa kuntaomistajalta selkeitä linjauksia, joita yhtiön johdon on noudatettava. Toisaalta kuntien energialiiketoimintojen yhtiöittämisen todettiin selvästi vähentäneen kuntapäättäjien mielenkiintoa kunnallisten energiayhtiöiden toimintaa kohtaan.

— Etenkin pienemmillä kunnilla voi olla hankaluuksia saada kuntayhtiöiden toimialoja hyvin tuntevia henkilöitä omistamiensa energiayhtiöiden hallintoelimiin, Sitran raportissa todetaan.

Osa kunnista on mukana laajasti energiatoimialalla. Kunnan omistuksessa saattaa olla sähkön ja kaukolämmön tuotantoa, jonka lisäksi kunnan omistamissa energiaverkoissa jaellaan maakaasua, lämpöä, sähköä ja kaukokylmää. Samalla kunnat ovat suuria energiankäyttäjiä, jolloin energian käytön tehokkuus ja ympäristövaikutukset korostuvat päätöksenteossa.

Itse energian tuottaminen ja jakelu eivät ole kuitenkaan kuntien pääasiallinen tehtävä. Siksi pelkkä energia ei ole ykkösasia kunnallisessa päätöksenteossa. Vain viidennes Suomen kunnista kertoo laatineensa kunnallisen energiastrategian.

 

Raskaan sarjan ilmastotyötä

Sitran mielestä kuntien itselleen asettamilla päästövähennystavoitteilla on valtava merkitys valtiollisen ilmastopolitiikan toteutumiselle. Jos tiedossa olevat kuntien päästövähennystavoitteet toteutuvat, supistuvat valtakunnalliset päästöt vähintään 17 prosentilla vuoteen 2035 mennessä vuoden 2015 päästöihin verrattuna. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Sitran tutkimat 50 suurinta kuntaa vähentäisivät päästöjään yhteensä 60 prosentilla.

Kuntien ilmastotyö etenee kuitenkin epätahdissa. Osalla kunnista ei ole vielä minkäänlaisia ilmastotavoitteita. Sitran analyysin perusteella kuntien ilmastopolitiikan kunnianhimo on noussut selvästi vuoden 2015 jälkeen ja nopeasti vanhenevien strategioiden päivittäminen kiihdyttää ilmastopoliittisia toimia entisestään. Samalla ilmastotyöhön osallistuvien kuntien joukko voi kasvaa.

Mitä kuntien omaksuma hiilineutraalisuus sitten tarkoittaa? Virallisesti sovittua määritelmää ei ole, mutta suurin osa kunnista tulkitsee asiaa siten, että hiilidioksidipäästöjä saisi syntyä vain sen verran kuin päästöjä tavalla tai toisella voidaan sitoa. Hiilineutraalin yhteiskunnan, tuotteen tai järjestelmän hiilijalanjälki sen koko elinkaaren ajalta pitäisi siis loppupeleissä olla puhdas nolla.

Sitran selvitys paljastaa, että yleisimmin kunnan tavoitteena on vähentää omia kasvihuonekaasupäästöjään 80 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna. Lopuille 20 prosentille hankittaisiin päästökompensaatio — tavalla tai toisella.

Päästökompensaation suuruus voi kuitenkin vaihdella 20 ja 40 prosentin välillä kunnasta riippuen, samoin päästövähennysten vertailuvuodet. Osa kunnista hyväksyy alueella sijaitsevien metsien kasvuun panostamisen hiilinielukompensaation muotona, osa ei tätä hyväksy.

Kunnat eivät voi ohjailla kaikkia kunnan alueilta ilmaan päätyviä päästöjä. Siksi kuntien ilmastopoliittiset toimet keskittyvät kuntien omien päästöjen vähentämiseen.

 

Kuntien päästöt laskussa

Sitran selvityksen perusteella kuntien kasvihuonekaasupäästöt ovat selvästi laskeneet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2010 kunnissa käytettyä kilowattituntia kohti ilmaan pääsi 226 grammaa hiilidioksidia — nyt päästöt ovat puolet pienempiä. Suurin syy tapahtuneeseen on suomalaisen sähköntuotannon puhdistuminen.

Kunnat ovat suuria sähkönkäyttäjiä. Kotimaisen tuulisähkökapasiteetin kasvu, kivihiilen korvautumien biomassoilla, mutta myös runsas vesisähkön hankinta pohjoismaisilta markkinoilta ovat puhdistaneet ilmaa kuntien alueilla. Joissakin tapauksissa tällä on ollut huomattavasti suurempi merkitys kuin kuntien omilla päästövähennystoimilla.

Kaukolämmön tuotannon päästöt ovat kuntien vaikutuspiirissä olevista päästöistä merkittävimmät — etenkin alueilla, joilla kunnat omistavat kaukolämpöyrityksiä. Sitran selvityksen mukaan kaukolämmön tuotannon päästöt alenevat suurissa kaupungeissa selvästi hitaammin kuin pienissä kaupungeissa. Suurissa rannikkoalueiden kaupungeissa kivihiiltä käytetään yhä melko paljon. Pienempien kuntien ja kaupunkien lämpökeskuksissa sen sijaan on toteutettu ahkerasti polttoainevaihdoksia esimerkiksi kivihiilestä ja öljystä biopohjaiseen energiaan.

Asetelma on päinvastainen kiinteistökohtaisessa lämmityksessä: pienissä kunnissa kiinteistökohtaisen lämmityksen päästöt laskevat hitaammin kuin suurissa kaupungeissa. Toisaalta päästöjen vähentymiseen ohjaa kiinteistöjen siirtyminen öljylämmityksestä maalämpöön, kaukolämpöön tai sähkölämmitykseen, toisaalta taantuvilla ja muuttotappioalueilla kiinteistöjen lämmitysremontointia hillitsee kiinteistöjen arvojen romahtaminen.

Kaavoitus — alihyödynnetty keino

Kaupungit ja kunnat eivät voi itse vaikuttaa kaikkiin alueilla syntyviin hiilidioksidipäästöihin. Osaan vaikuttaa valtiollinen ohjaus, mutta osaan voi vaikuttaa esimerkiksi kaavoituksella.

Sitran mielestä kaavoitus on selvästi alihyödynnetty keino, vaikka alueiden kaavoitus on kunnallinen monopoli. Kuntien laatimissa yleiskaavoissa määritellään kaava-alueen käyttökohteet, esimerkiksi asuinalueiden, työpaikkojen ja liikenneväylien sijainti. Kunnilla on myös hyvä ymmärrys kaavoituksen merkityksestä ilmastotyössä, esimerkiksi suositaanko rakentamisessa tiivistä kaupunkirakennetta vai ei — tai panostetaanko julkiseen liikenteeseen yksityisautoilun sijasta.

Yksityiskohtaisemmalla asemakaavalla taas ohjataan maankäyttöä ja rakentamista paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän rakentamistavan ja muiden yhdessä sovittujen tavoitteiden edellyttämällä tavalla. Kunnat voivat laatia myös maapoliittisen ohjelman linjaamaan maankäytön, maahankinnan ja kaavojen toteuttamisen periaatteita.

Tässä vaiheessa pelikentälle pääsee energia. Jos teollisuuslaitosten rakennuspaikat kaavoitetaan kaukolämpöverkkojen lähelle, saa teollisuus verkosta lämpöä ja teollisuuden tuottamat hukkalämmöt voidaan syöttää kaukolämpöverkkoon.

VTT:n laskelmien mukaan polttamalla tuotetun kaukolämmön määrää voitaisiin vähentää jopa kolmanneksella teollisuuden hukkalämpöjen avulla. Tämä supistaisi kaukolämmöntuotannon päästöjä jopa puolella.
 

#energiatalous