Tuuli on sähköverkkoammattilaisen painajainen
Monenlaiset myrskyt
25.03.2022, kello 13:01
Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto
Myrskyt ovat sähkönjakelun pahin riesa. Myrskyt ovat kuitenkin erilaisia, vaikka niiden aiheuttamat vahingot sähköverkoille ovatkin samankaltaisia.
Tapani, Hannu, Eino, Seija, Valio, Rauli, Kiila, Aapeli, Tuuli ja Aila — melko tavallisia nimipäiväkalenterin nimiä, mutta samalla sähköverkkoammattilaisten painajaisia. Suomessa myrskyt nimetään nimipäiväkalenteriin mukaan.
Sähköverkkoyhtiöiden kannalta myrskytuhot aiheuttavat samankaltaisia vahinkoja ja korjaustöitä. Tästä huolimatta myrskyt eivät ole samanlaisia. Tämän tietää Ilmatieteenlaitoksen myrskytutkija Mika Rantanen.
— Myrskyjen voimaa mitataan tuulen nopeuden avulla. Mittausperiaatteena on keskituulen nopeus kymmenen minuutin aikana. Tällä tavalla eri myrskyjen voimakkuutta voidaan myös vertailla.
Rantanen kertoo, että mittausasemia on Suomessa suhteellisen paljon. Siksi korkein maksimituulen nopeus millä tahansa mittausasemalla tuottaa melko vertailukelpoista tietoa.
— Esimerkiksi Tapani-myrskyn aikana tuulen nopeudeksi mitattiin 28,5 metriä sekunnissa. Aila-myrskyn aikana se oli 29,4 metriä sekunnissa, Aapelin aikana 32,5 metriä sekunnissa ja Einon aikana 27,0 metriä sekunnissa.
Tuulen nopeus ei ole kuitenkaan ainoa myrskyn luonteesta kertova asia. Myös tuulenpuuskien nopeutta mitataan. Puuskissa tuulen nopeus voi olla reilusti keskimääräistä tuulen nopeutta voimakkaampi.
— Yleensä juuri puuskat aiheuttavat suurimmat tuhot, Rantanen huomauttaa.
Tuulen puuska kestää vain hetken. Meteorologisesti se on "korkein kolmen sekunnin kestoinen tuuliarvo". Esimerkiksi Aila-myrskyn aikana tuulen nopeus puuskissa oli 35,3 metriä sekunnissa — siis huomattavasti enemmän kuin Aila-myrskyn keskituulen nopeus, joka oli 29,4 metriä sekunnissa. Aapelin aikana tuuli eteni puuskissa jopa 41,6 metriä sekunnissa, Einon aikana 32,9 metriä ja Tapanin aikana 35,8 metriä sekunnissa.
Rantanen muistuttaa, että meteorologisessa mielessä pelkkä tuulen nopeus kuvaa melko karkeasti myrskyn voimakkuutta. Myrskyjen tuhovoimaan vaikuttavat monet muutkin tekijät. Siksi pelkkä tuulen nopeuksien vertailu on usein jopa harhaanjohtavaa.
— Suurin myrskytuhoihin vaikuttava ympäristötekijä on maan routaisuus. Routa nimittäin ankkuroi puiden juuret tiukasti maahan ja estää puita kaatumasta. Siksi roudattomaan ajankohtaan osuva myrsky aiheuttaa enemmän tuhoa. Myös märässä ja vetisessä maaperässä kasvavat puut kaatuvat tuulen voimasta herkemmin kuin kuivassa maassa kasvavat puut.
Vuodenaikakin vaikuttaa siihen, miten puut kaatuilevat myrskyn voimasta. Jos puissa on lehtiä, lisäävät lehdet puiden pinta-alaa, jolloin tuuli pääse tarttumaan niihin herkemmin kuin lehdettömiin puihin.
Tykkylumi — talvikauden tihulainen
Myrskyt eivät ole ainoa sähköverkkoyhtiöitä riivaava luonnonilmiö. Toinen riiviö on tykkylumi, mutta mitä ihmettä tykkylumi oikeastaan on.
Talvikaudella puiden oksien ja runkojen ympärille kerääntyvä raskas lumi saattaa painaa puita sähköjohdoille. Tykkylumeksi kutsuttu ilmiö aiheuttaa pahimmillaan sähkökatkoksia. Tykkylunta voi kerääntyä myös ilmajohtoverkoissa käytettyjen johtimien ympärille, jolloin lähelle maan pintaa painunut jännitteinen johto on myös vaarallinen.
Kostea ilma, sumu ja sumupilvet ovat otollista aikaa tykkylumen syntymiselle. Kun ilmassa on runsaasti kosteutta, pääsevät vesimolekyylit kiinnittymään puiden oksille. Lumihiutaleet taas tarttuvat herkästi kostean puun pinnalle. Lisäksi sopiva sivutuuli edesauttaa lumen kertymistä puiden ympärille.
Tyynellä säällä vain pieni osa lumihiutaleista törmää puihin, voimakas tuuli taas varistelee oksat puhtaiksi. Tykkylumelle otollisin tuulen voimakkuus on kolmesta kuuteen metriä sekunnissa.
Yleisimmin tykkylumi syntyy huurtumalla. Pienistä pilvi- ja sumupisaroista kerääntyy puiden ympärille huurretta, joka sitoo itseensä lumihiutaleita ja jääkiteitä. Huurretykky on nimensä mukaisesti suurimmaksi osaksi huurretta.
Toinen tykkylumen muoto on nuoskatykky, joka riivasi sähköverkkoja Valtteri-myrskyn aikana. Nuoskatykkyä muodostuu kosteana satavasta lumesta. Kostea lumi tarttuu herkästi puiden oksille, jonka jälkeen nuoska sitoo itseensä tehokkaasti myös tavalliset kuivemmat lumihiutaleet. Mahdollinen vesisade lisää oksille kertyvän nuoskatykyn painoa. Lyhyet pakkasjaksot taas voimistavat tykkylumikerroksen kasvua.
Metsäisten alueiden ongelma
Tykkylumi haittaa sähkönjakelua erityisesti metsäisillä alueilla. Metsiin rakennettuja ilmajohtoverkkoja varten on yleensä hakattu 6–10 metriä leveä johtokatu. Johtokatuun rajoittuvaa aluetta kutsutaan ”vierimetsäalueeksi”. Vierimetsäalueiden metsänhoito ei aina ole yhtä tehokasta kuin muualla metsässä, koska metsäurakoitsijat arastelevat työskentelyä sähköjohtojen läheisyydessä. Tämä on johtanut siihen, että vierimetsiin on päässyt kasvamaan riukumaisia ja honteloita puita, jotka tavallisesta talousmetsästä siivotaan pois. Riukumainen puu ei kestä tykkylumen painoa — se pääsee taipumaan helposti sähköjohtojen päälle. Erityisen ongelmallisia sähkönjakelun kannalta ovat hontelot koivut.
Sähkönjakelun keskeytystilaston mukaan lumi- ja jääkuormat aiheuttavat vuosittain vajaat seitsemän prosenttia sähkönjakelun häiriöistä. Tuulesta ja myrskyistä aiheutuvien keskeytyksien osuus on kuitenkin selvästi suurempi — lähes 35 prosenttia.
Tykkylunta joskus myös johdoilla
Tykkylunta voi kertyä myös jännitteisen ilmajohdon ympärille. Koska jännitteinen johto on hivenen lämmin, ei kaikkiin johtoihin lunta pääse kertymään. Vähän käytössä olevien johtojen ympärille tykkylunta kertyy herkemmin: mitä vähemmän johdoissa on virtaa, sitä herkemmin niihin muodostuu tykkylunta.
Tykkylumen painosta johdin voi joskus painua niin lähelle maata, että ihminen pääsee koskettamaan sitä. Jännitteinen johto on aina vaarallinen. Koska tavallinen ihminen ei voi tietää, onko johdossa jännitettä vai ei, on parempi pysyä johdosta mahdollisimman kaukana. Tykkylumen alas painamasta johdosta voi ilmoittaa oman alueensa verkkoyhtiölle tai yleiseen hätänumeroon.
Tuulen suunnalla on väliä
Yleensä tuuli puhaltaa Suomea kohti lounaasta — Tanskan ja Hollannin suunnalta. Puut ovat tottuneet tähän ja ne ovat vahvistuneet kohtaamaan lounaistuulen. Jos myrsky puhaltaakin koillisesta, voi lounaismyrskyä selvästi heikompi koillismyrsky saada aikaan yhtä suuria tuhoja kuin vahvempi lounaismyrsky.
— Koillisesta tai idästä puhaltavat myrskyt ovat kuitenkin harvinaisia Suomessa, Rantanen huomauttaa.
Myrskyn yhteydessä satava lumi tai nollan paikkeille asettunut lämpötila lisäävät myrskyn tuhovoimaa. Tuulen ja lumisateen yhteisvaikutus on Rantasen mukaan yleensä paljon tuhoisampi kuin tuulen ja vesisateen yhteisvaikutus tai sateettoman myrskyn vaikutukset.
— Lumikuorma puiden oksilla saa puut helpommin katkeamaan tai taipumaan sähköjohdoille, Rantanen pohtii.
Miten sähköverkot selviävät myrskyistä — vastaus on täällä.
#sähköverkot
Jaa artikkeli:
Kommentoi
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *
Kommentit ()
Ei kommentteja