Laajeneeko EU:n päästökauppa?

Pienet kaukolämpöyhtiöt mukaan

25.05.2021, kello 13:16

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Pitäisikö EU:n päästökauppa laajentaa kattamaan myös lämmitysmarkkinat? Tätä pohtivat EU-päättäjät tällä viikolla. Jos näin tapahtuu, kattaisi päästökauppa myös alle 20 megawatin tehoiset lämpölaitokset. Tällä hetkellä ne eivät ole päästökaupan piirissä.

Lämmitysmarkkinat ovat pahasti vinksallaan Keski-Euroopassa. Vain neljäsosa kiinteistöjen lämmitykseen käytetystä energiasta on päästökaupan piirissä unionin alueella. Samalla asetelma lämmitysmarkkinoilla on epäreilu, kun päästöoikeuksien hankkiminen aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia sähkölämmitykselle ja kaukolämmitykselle, mutta ei maakaasulämmitykselle. Lisäksi maakaasun alhainen verotus Keski-Euroopassa vahvistaa sen asemaa lämmitysmarkkinoilla.

Maakaasu on fossiilinen polttoaine, jonka käyttö aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Maakaasuun perustuva kiinteistökohtainen lämmitys on kuitenkin Keski-Euroopassa hallitseva lämmitystapa. Kaasuverkot kattavat kaupungit ja ulottuvat koteihin asti.

EU-alueen kiinteistöjen lämmityksestä yli 70 prosenttia perustuu yhä fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Toisaalta Euroopan unionin päästökauppa kattaa vasta noin 40 prosenttia alueen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Ei siis ihme, että päästökaupan laajentaminen kattamaan kiinteistöjen lämmitys kiinnostaa ilmastopolitiikasta vastaavia. Jos lämmityksen päästöt saataisiin mukaan, olisi kattavuus jo puolet unionin alueen kaikista päästöistä.

Asetelma on poliittisesti arka monessa EU-maassa. Maakaasuinfrastruktuuriin on tehty mittavia investointeja ja päästökaupan laajentamien lämmitysmarkkinoille nostaa EU-kansalaisten elämisen kustannuksia. Monessa Keski-Euroopan maassa kiinteistöt ovat heikossa kunnossa ja niiden energiatehokkuus on surkea. Lämmitysenergian kallistumisen odotetaan kuitenkin johtavan parempaan energiatehokkuuteen ja lisäävän kiinteistöjen omistajien haluja toteuttaa energiaremontteja. Toisaalta remontointi nostaa myös asumisen kustannuksia.

Pohjoismaista on helppo huudella ja tehdä ehdotuksia päästökaupan laajentamisesta, koska moni asia on Pohjolassa jo hoidettu kuntoon. Päästökaupan laajentamisen vaikutukset lämmitysmarkkinoilla jäävät melko vähäisiksi.

Suomessa päästökaupan laajentaminen koskisi noin 200 000 öljylämmitteistä kiinteistöä, joiden öljykeskuslämmityksistä on jo pidemmän aikaa pyristelty eroon kansallisten porkkanoiden ja keppien avulla. Suomessa esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttöä verotetaan selvästi ankarammin kuin Keski-Euroopassa. Öljylämmityksen tapporaha on myös osoittautunut hyvin suosituksi, mikä näkyy maalämmitysjärjestelmien voimakkaana kasvuna.

Miten päästökaupan laajennus toteutuisi?

Päästökaupan laajennuksen käytännön toimet eivät vielä ole puhuttaneet kovin paljon. Käytännön toimista on vaikea puhua, kun periaatteellisia poliittisia päätöksiä ei ole vielä tehty. On siis tyydyttävä spekuloimaan.

Asiantuntija-arvioiden mukaan öljyä kotinsa keskuslämmityskattilassa polttelevan ei todennäköisesti tarvitse tehdä mitään sen jälkeen, kun päästökauppa laajenee. Päästökaupan laajentaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että polttoaineen myyjä hoitaa päästöoikeuksien ostamisen tavalla tai toisella. Kulut siirtyisivät suoraan polttoaineen hintaan. Öljyä käyttävä kokisi asian lähinnä lompakossaan.

Yhtä todennäköisesti keinoista ei voitaisi päättää kansallisesti, vaan tapa järjestää päästökaupan laajennus olisi kirjattu direktiiviin. Se tosin on vielä arvoitus, mitä fossiilisten polttoaineiden vero-ohjaukselle tapahtuu sen jälkeen, kun fossiilisten polttoaineiden käyttöä ohjaa päästökauppa. Pidettäisiinkö vero-ohjausta tämän jälkeen rinnakkaisena ohjauskeinona, josta on luovuttava.

Päästökaupan laajentamista käsitellään Fit for 55 -lainsäädäntöpaketin yhteydessä. Tavoitteena on päivittää suuri joukko EU-lakeja vastaamaan uusia unionin päästövähennystavoitteita.

Pienet kaukolämpöyhtiöt mukaan

Päästökaupan laajentaminen kattamaan lämmitysmarkkinat koskee myös pieniä kaukolämpöyhtiöitä. Tähän asti ne ovat olleet päästökaupan ulkopuolella. Nykyisin käytössä olevan rajauksen määrää lämpölaitoksen teho.

Mikäli kaukolämpöverkossa siirrettävä lämpö tuotetaan alle 20 megawatin tehoisella lämpökeskuksella, se ei ole päästökaupan piirissä. Oleellista tehdyssä linjauksessa on kuitenkin myös määritelmä kaukolämpöverkosta, jossa lämpökeskus on kiinni. Jos verkossa on kiinni alle 20 megawatin tehoinen laitos ja yli 20 megawatin tehoinen laitos, ovat kaikki laitokset päästökaupan piirissä.

Tähän asti päästökaupan ulkopuolisten pienten laitosten fossiilisten polttoaineiden käyttöä on pyritty ohjaamaan polttoaineiden valmisteveroilla. Tämä tarkoittaa sitä, että päästöjä aiheuttavien polttoaineiden käyttöä verotetaan, mutta esimerkiksi biopolttoaineiden käyttöä ei veroteta. Tämän on toivottu johtavan ilmaston kannalta hyvään lopputulokseen.

Lukumäärä on arvoitus

Kukaan ei näytä tietävän tarkkaan alle 20 megawattisten päästökaupan ulkopuolella olevien lämpökeskusten määrää Suomessa. Eri aikoina tehtyjen selvitysten ja arvioiden perusteella niitä näyttäisi olevan noin 450 kappaletta.

Pienten laitosten joukko on monenkirjava. Suurin osa niistä on ns. ”peruskuormalaitoksia”, jotka tuottavat kaukolämpöä tasaisesti koko lämmityskauden ajan, mutta osaa käytetään vain tarvittaessa — paikkailemaan talven kylmimpien kuukausien kaukolämmön tarvetta.

Asiantuntijoiden mukaan ”valtaosa pienistä laitoksista on oletettavasti biomassakattiloita”. Tämä tarkoittaa sitä, että ne eivät olisi tulevaisuudessakaan päästökaupan piirissä. Päästökauppaan joutuisivat vain ne pienet lämpökeskukset, jotka käyttävät fossiilisia polttoaineita tai turvetta.

Päästökauppa-asioiden hoitaminen ja päästökaupassa operointi edellyttää yritykseltä osaamista. Se aiheuttaa myös monenlaista paperisotaa. Juuri nämä olivat syitä, miksi pienimmät kaukolämpölaitokset jätettiin aikoinaan päästökaupan ulkopuolelle — ei haluttu lisätä pienten toimijoiden hallinollista taakkaa. Samalla todettiin, että polttoaineiden käyttöä kohti puhtaita vaihtoehtoja voidaan ohjata muilla keinoilla — esimerkiksi polttoaineveroilla.

Entä miten homma hoidetaan päästökaupan laajennuksen jälkeen? Toistaiseksi sitäkään ei tiedä varmasti vielä kukaan. Yksi villi arvaus on, että keinot voisivat olla samanlaiset kuin kotitalouksien öljylämmitysten kanssa: polttoaineiden myyjät operoisivat päästökauppajärjestelmässä ja kulut siirtyisivät polttoaineiden hintaan. Direktiiviin ehkä kirjattaisiin erikseen maininnat maakaasusta ja hiilestä, mutta älyävätkö EU-päättäjät tehdä kirjauksen myös turpeesta vai jääkö se päästökaupan laajennuksen jälkeenkin Suomen kansalliseksi kummajaiseksi.

#energiaverotus #kaukolämpö #päästökauppa