Blogit

Markkinat Omakynä Antti Kohopää

Ympäristöneuvostossa ilmastopolitiikan tulevaisuus

22.03.2024, kello 13:48

Maanantaina Brysselissä kokoustaa ympäristöneuvosto. Ympäristöneuvostoon kuuluvat EU-maiden...

Omakynä Tuotanto Marja Rankila

Pienistä puroista kasvaa suuri virta

20.03.2024, kello 15:12

Keskusteluissa nousee usein eteen väite, että vesivoimaa ei enää tulevaisuudessa tarvita, kun...

Jäsenkynä Markkinat Kimmo Alatulkkila

Kaupunkien energiayhtiöt vetytalouden ja viennin vetureiksi?

05.03.2024, kello 12:25

Pitkä ja kylmä talvi alkaa tuntua hiljalleen punteissa. Kylmissä olosuhteissa eläminen antaa meille...

Diplomaattista nuorallakävelyä

Scholz ajaa kansainvälistä ilmastoklubia

26.01.2022, kello 17:29

Teksti Jukka Kortelainen | Kuva EPA-EFE

Scholz ajaa kansainvälistä ilmastoklubia

Saksan liittokansleri Olaf Scholz haluaa luoda ilmastoklubin, jossa maailman talousmahdit ajaisivat nykyistä kunnianhimoisempia ilmastotavoitteita. Mutta kun EU tavoittelee hiilitullia rajoilleen, Scholzin eteneminen on kuin diplomaattista nuorallakävelyä, kirjoittaa EURACTIV.

Saksa toimii seuraavan G7-huippukokouksen puheenjohtajamaana ja siinä yhteydessä Scholz hakee yhteistä näkemystä hankkeelleen kansainvälisen liittouman perustamisesta, jotta nykyistä kunnianhimoisemmista ilmastotoimista saataisiin sovittua.

- Käytämme puheenjohtajuuttamme hyväksi, jotta voimme hivuttaa ryhmää kansainvälisen ilmastoklubin (International Climate Club) ytimeen, Scholz sanoi 19. tammikuuta puheessaan Davosin vuotuisessa maailman talousfoorumissa.

Liittokanslerin ilmoitus heijasteli Scholzin pitkäaikaista tavoitetta, jonka hän alun perin esitteli jo valtiovarainministerikaudellaan edellisessä Angela Merkelin johtamassa Saksan hallituksessa.

- Scholz on jo pitkään hellinnyt ajatusta kansainvälisestä ilmastoklubista, sanoo ajatushautomo E3G:n poliittinen neuvonantaja Johanna Lehne.

Scholzin visiosta on tehty englanninkielinen kirjainlyhennelmä “ABC” – kunnianhimoiset (Ambitious), rohkeat (Bold) ja yhteistyökykyiset (Cooperative) maat.

Kunnianhimo saavutettaisiin, kun jäsenmaat sitoutuisivat 1,5 asteen lämpiämistavoitteeseen ja ilmastoneutraaliuteen viimeistään vuoteen 2050 mennessä, Scholz sanoi Davosissa.

Rohkeus tarkoittaa Scholzin mukaan sitä, että noiden tavoitteiden saavuttamiseksi G7-maiden on sitouduttava toiminaan heti. Näissä toimissa hän pitää hiilen hinnoittelua olennaisena politiikkatyökaluna. Ja yhteistyökyky on liittokanslerin mukaan sitä, että kaikille mailla ja toimitaan maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjen mukaan.

Koska G7 -jäsenmaista kolme (Saksa, Ranska, Italia) on EU-maita, jotka ovat jo sitoutuneet samoihin ilmastotavoitteisiin, Scholzin ilmastoklubiajatus on pääasiassa suunnattu neljälle muulle jäsenmaalle – Britannialle, Japanille, Kanadalle ja Yhdysvalloille.

Liittokanslerin idean kannattajat ovat sitä mieltä, että kaupankäynti ilmastoklubin mukaisesti varmistaisi riittävän toimintakentän niille maille, jotka sitoutuisivat samoihin hiilen hinnoittelusääntöihin.

Mutta joidenkin mielestä se ei riitä. Esimerkiksi berliiniläinen ajatushautomo Agora Energiewende toteaa, että ilmastoklubi ei ole uskottava itsenäinen vaihtoehto.

- On hyvin epätodennäköistä, että EU:n kansainväliset avainkumppanit pääsisivät sopuun yhdenmukaisesta maailmanlaajuisesta hiilen hinnoittelusta vuoteen 2030 mennessä, Agoran vanhempi neuvonantaja Oliver Sartor toteaa.

Syntyykö globaaleja kauppakomplikaatioita?

Tähän mennessä EU:n teollisuus on ollut suhteellisen suojassa muun maailman kilpailulta, mistä on paljolti kiittäminen unionin päästökauppajärjestelmän ilmaislupia. Jotkut yritykset ovat saaneet jopa enemmän päästölupia kuin oli ollut tarpeen, minkä ansiosta niille on kertynyt sievoisia windfall-voittoja.  

- Erityisesti teräksen valmistajat ovat saaneet enemmän ilmaislupia kuin niiden päästöt olisivat edellyttäneet. Se on ollut tehokasta piilotukea, sanoo analyytikko Thierry Bros Twitterissä.

Kun Euroopan komissio pyrkii vuoden 2050 nettonollatavoitteeseen, teollisuudelle myönnettävät ilmaiset päästöoikeudet poistuvat asteittain kuviosta, mutta suunniteltu aikataulu venyy niinkin pitkään kuin vuoteen 2036.

Varmistaakseen sen jälkeisen toiminnan jatkumisen häiriöttömänä komissio on ehdottanut hiiltä koskevaa rajasäätömekanismia (CBAM), jolla määriteltäisiin CO2-hinta hiili-intensiivisille tuontituotteille, kuten teräkselle, lannoitteille ja alumiinille.

Mutta ehdotukseen sisältyy ongelma: CBAM ei kattaisi Euroopan ulkopuolelle vietävien tavaroiden tuotantoa samaan tapaan kuin nykyjärjestelmän ilmaiset päästöoikeudet, jotka ulottuvat niiden koko tuotantoon.

Saksan teollisuus on asiasta huolissaan. Maan vaikutusvaltaisen teollisuusjärjestön BDI:n toimitusjohtaja Joachim Lang sanoo, että teollisuus suhtautuu suurella varauksella CBAM:iin ja on huolissaan Yhdysvaltain ja Kiinan mahdollisista kostotoimista.

Saksan uusi varaliittokansleri Robert Habeck on yrittänyt vakuuttaa epäilijöitä todetessaan teollisuuden edustajille jo joulukuussa, että rajasäätömekanismia ei pidä nähdä piilotariffina, joka laukaisisi uuden kauppasodan.

- Kun ajatellaan viennin tärkeyttä Saksan teollisuudelle, CBAM on erittäin herkkä aihe, sanoo E3G:n Lehne. Saksan hallitus yrittääkin hänen mukaansa löytää yhtenäisen näkemyksen ehdotukseen.

- Tehokkaan rajasäätömekanismin pitää antaa riittävää suojaa myös viejille, kirjoittaa puolestaan Agora Energiewende, jonka aiempi johtaja Patrick Graichen työskentelee tätä varakansleri Habeckin kabinetissa.

Ranskalais-saksalaiset päämäärät limittyvät

Saksan varauksellisuudesta huolimatta rajasäätömekanismi on Euroopan komission keskeinen osa ‘Fit for 55’ -paketin lainsäädäntöä, jolla tähdätään EU:n päästöjen leikkaamiseen 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Se on myös avainvaatimuksia Ranskalle, joka on vuosia kehottanut EU:ta ottamaan käyttöön järjestelmä, jolla suojata Ranskan teollisuutta Kiinan tapaisista maista tulevalta ympäristödumppaukselta.

- Komission viime vuonna antama rajasäätömekanismia koskeva esitys noudattelee varovaista linjaa ja tasapainottelee kauppakumppanien huolien kanssa siten, että se tarjoilee huomattavasti selvempää porkkanaa vähähiilistämiseen panostavalle kotimaiselle teollisuudelle, Lehne huomauttaa ja lisää, että CBAM:sta tulee lopulta keskeinen osa EU ilmastopoliittista arsenaalia.

Tässä kohtaa Scholzin ilmastoklubi astuu kuvaan. Mikäli riittävästi valtioita allekirjoittaa rajasäätömekanismin, se ei itse asiassa enää toim, ainakaan komission esityksen mukaisesti.

Ilmastoklubien perustaminen auttaa niin pitkään, kun Kiinan ja Yhdysvaltain tapaiset suurpäästäjät ovat mukana, totesi teollisuusjärjestö BDI marraskuussa 2021. Kun otetaan huomioon teollisuuden vastenmielisyys CBAM:ia kohtaan, ilmastoklubit näyttäytyvät suotuisamassa valossa.

Teollisuuden varaumista huolimatta Saksan hallituksessa ei ole ainakaan toistaiseksi nähty tarvetta lähteä painostamaan EU:ta esityksen muuttamiseksi, eikä se näin ollen nousse esiin G7 -kokouksen ilmastoklubikaavailuissakaan, Lehne arvioi.

Hänen mukaansa Saksalla on selkeä aikomus käyttää klubia keinona avata keskustelut kauppakumppanien kanssa yhteisestä CBAM:sta. Ja toisekseen Saksa voi samalla ajaa myös EU:n CBAM- esitystä.

Jotkut tarkkailijat ovat myös sitä mieltä, että Saksan G7 -puheenjohtajuus ja Ranskan EU-puheenjohtajuus ovat toisiaan täydentäviä.

- Ehdotetulla ilmastoklubilla voi olla arvonsa siinä, että se täydentää CBAM:ia, kirjoittaa Agora Energiewende 18. tammikuussa kirjatussa raportissaan, jossa neuvotaan, miten sovitella Ranskan ja Saksan kahta lemmikkihanketta.

#ilmastopolitiikka #päästökauppa #talous
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja