Suomi tehnyt paljon oikein

21.05.2021, kello 15:07

Lappeenrannan teknillisen yliopiston eläköityvä sähkötekniikan professori Jarmo Partanen toteaa työuransa osuneen historiallisesti ”huikeaan” jaksoon. Harva lienee asiasta eri mieltä. Partasen aloitellessa työuraansa tietokoneet olivat valtavia laitteita, joita harva pääsi näkemään. Posti kantoi kirjeitä ja tulevaisuutta suunnittelivat virkamiehet.

Ensimmäinen iso murros oli PC-koneiden ilmestyminen työpöydille. Se oli kuitenkin vasta alkua. 1990-luvulla alkoi kuulua juttuja www-järjestelmästä, joka mahdollistaisi aivan uudenlaisen verkottumisen. Telefaxit hävisivät toimistoista ja automaation mahdollisuudet kasvoivat.

Isoja muutoksia tapahtui myös yhteiskunnassa. Energia-ala oli vielä tuolloin valtiovetoista toimintaa, jolloin poliitikot päättivät ja virkamiehet suunnittelivat. Sitten tuli Euroopan unioni ja pyrkimys aitoon markkinatalouteen. Sähköhuollosta siirryttiin sähkömarkkinoihin, jolloin asiat oli ajateltava aivan uudella tavalla.

— Sähkökauppa muuttui kilpailluksi liiketoiminnaksi ja hallinnollinen komentoketju regulaatioksi. Oma työympäristö kehittyi samalla paljon mielenkiintoisemmaksi.

Vuosituhannen vaihteessa vahvistuva huoli ilmastonmuutoksesta vaikutti myös energia-alaan. Jotkut innostuivat aurinko- ja tuulivoimasta, jotkut eivät. Partanen kuului jälkimmäisiin.

— Vielä 1990-luvulla totesin oppilailleni, että aurinko- ja tuulivoima eivät todennäköisesti koskaan saavuta merkittävää roolia energiajärjestelmissä.

Professori ryhtyi päivittämään käsityksiään vuoden 2010 tienoilla kuullessaan Saksaan asennetun aurinkovoimaa peräti kaksi gigawattia. Lopulta myös Lappeenrannan teknillinen yliopisto sai ensimmäiset uusiutuviin energiamuotoihin keskittyvät hankkeensa.

— Fortumilta saadun lahjoitusrahan voimalla saimme laitokselle aurinkotalouden professuurin.

Uusiutuvassa energiassa nähtävä kehitys on Partasen mielestä erinomainen näyttö siitä, kuinka vaikeaa tulevaisuuden ennustaminen on. 1990-luvulla harvat tajusivat, kuinka paljon massavalmistus laskee esimerkiksi aurinkopaneelien hintaa ja mihin kaikkeen pienillä stepeillä etenevä insinööriosaaminen voi lopulta johtaa.

— Harva piti mahdollisena tuulivoimaloita, joiden runko nousee 200 metrin korkeuteen ja miten saman mittakaavan roottorit kestäisivät pitkäaikaista käyttöä.

Nollarakentaminen lähes vältetty

Markkinatalouden tehokkuudesta on saatu paljon näyttöä energia-alalla. Tarpeellisia projekteja on onnistuttu toteuttamaan ilman keskusjohtoista komentoa samalla, kun rakentamisessa on vältetty tarpeetonta nollarakentamista.

— Esimerkiksi suurta tuulipuistoa ei ryhdytä markkinaehtoisesti edes rakentamaan, ellei sähkön kysyntää ole varmistettu jo lähtöruudussa.

Samaa ei voi sanoa keskusjohtoisesta mallista, joka on tuottanut eri puolilla maailmaa lähes käyttämättä jäänyttä infrastruktuuria.

Tästä huolimatta keskusjohtoista toimintamallia kaivataan ainakin yhdelle energia-alan sektorille. Sähkönsiirtotoiminnassa haluttaisiin palata aikaan, jolloin virkamiehet määrittelevät siirtopalveluiden hinnan.

Partanen on kuitenkin eri mieltä. Hänen mukaansa erityisesti sähkön siirrossa on tehty paljon oikein. Ensimmäinen hyvä asia oli se, että sähkön toimintavarmuudelle asetettiin tiukat vaatimukset vuonna 2013.

— Yhteiskunnan sähköistyminen on jo nyt pitkällä ja kehitys jatkuu vielä paljon pidemmälle. Meillä ei ole enää varaa päiviä tai viikkoja kestäviin sähkökatkoihin.

Remontin hinta arvioitiin hyvin

Sähkön siirtoverkkojen kehitystarpeet ja rakennusurakan hinta arvioitiin Partasen mielestä varsin hyvin jo urakan alussa. Verkkoyhtiöiden kokonaisinvestoinnit vuosiksi 2016–2028 arvioitiin 9,5 miljardiksi euroksi, joista noin kolme miljardia euroa olisi toimitusvarmuusinvestointeja. Näillä näkymin toimitusvarmuusinvestointeihin käytetään 3,5 miljardia euroa.

— Vuonna 2013 tehty arvio osuu oikeaan muutaman sadan miljoonan euron tarkkuudella.

Vaikka siirtohintojen nousu on herättänyt Suomessa paljon kritiikkiä, on remontin hinta Partasen mielestä edelleen edullinen eurooppalaiseen keskitasoon verrattuna. Näin siitä huolimatta, että monen suomalaisen verkkoyhtiön toimintaympäristö on varsin haastava.

Partanen uskoo Suomessa käytössä olevan valvontamallin kannustimien helpottavan siirtohintojen nousupaineita myös tulevaisuudessa.

Valvontamalli on kannustanut verkkoyhtiöitä kilpailuttamaan komponenttitoimittajia, mikä on laskenut verkonrakentamisessa tarvittavien komponenttien markkinahintaa. Kuluvalla valvontajaksolla hyötyjiä ovat olleet pelkästään verkkoyhtiöt, tulevilla valvontajaksoilla myös kuluttajat.

— Markkinahintojen lasku näkyy tulevaisuudessa myös valvontamallin laskennallisissa hinnoissa, jolloin myös kuluttajat hyötyvät.

— Sähkön siirron hinta ei todennäköisesti enää nouse, vaikka yhtiöt joutuvat rakentamaan vielä varsin paljon.

Joustomarkkinoissa hypeä

Simppeli sähkön siirtäminen voimalaitoksista kulutuspisteisiin on muuttumassa monikeskeiseksi energiaverkoksi, jota leimaa kulutuksen älykäs sopeutuminen vaihteleviin tilanteisiin.

Partanen näkee joustomarkkinapuheissa myös hypetystä. Joustoa voidaan hänen mielestään saavuttaa automaation avulla, mutta se ei voi olla kuluttajien oman aktiivisuuden varassa.

— Kuluttajavetoisista joustomarkkinoista on puhuttu jo 15 vuotta, mutta käytännössä asiassa on tapahtunut hyvin vähän. Ihmiset haluavat helppoa elämää eikä arkisia tekemisiä haluta sovittaa sähkön tuntihinnan mukaan.

Sähköverkon muuttuminen älyverkoksi nostaa esiin myös ajatuksen valtakunnanverkon pilkkoutumisesta useisiin vähintään puoli-itsenäisiin saarekkeisiin.

Partanen ei pidä kehitystä todennäköisenä verkon tähänastisen evoluution perusteella. Tosin sähköistymisen alkuvaiheessa itsenäisiä paikallisverkkoja syntyi lähes jokaisen kosken rantamille. Parhaimmillaan verkkoyhtiöitten lukumäärä oli miltei kolme sataa.

— Toimitusvarmuuden takaaminen ajoi kuitenkin integraatioon, jonka jäljiltä valtakunnalliseen kantaverkkoon kytkeytyneiden verkkoyhtiöiden määrä on pudonnut nykyiseen 77 kappaleeseen.

— Laajan verkkoyhteisön on helpompi taata toimitusvarmuus. Siksi en usko erillisten mikroverkkojen ja omavaraisten energiayhteisöjen merkittävään rooliin tulevaisuudessakaan.

Sähköverkkoja odottaa silti vielä melkoinen evoluutioloikka, mikäli hiilineutraalisuustavoitteita palvelevat vetytalous ja synteettiset polttoaineet lunastavat niihin kohdistetut odotukset. Myös Partanen näkee näillä paljon käyttöä tulevaisuuden energiajärjestelmässä.

Regulaatiokin on patistamassa verkkoyhtiöitä tällaista tulevaisuutta kohti.

— Verkkoyhtiöille asetetaan velvoite edistää tämäntapaisia asioita.

Ostopalvelut samalle viivalle

Tällä hetkellä sähköverkkoyhtiöt on komennettu pysymään tiukasti omissa karsinoissaan. Sähkön tuottaminen on kielletty monopoliasemassa olevilta verkkoyhtiöiltä, jotta nämä eivät sotkisi vapaaseen kilpailuun perustuvia sähkömarkkinoita.

Vaikka ajatusta pidetään yleisesti hyvänä, voidaan tässäkin asiassa kohdata hankalia rajatapauksia. Esimerkiksi verkon latvoilla toimitusvarmuuden takaaminen paikallisella pientuotannolla saattaisi olla järkevämpää kuin siirtoverkon vahvistaminen.

Tämäntapaisiin kohteisiin on usein vaikea houkutella ulkopuolisia yrittäjiä markkinaehtoisin keinoin. Verkkoyhtiö voisi itsekin perustaa tytäryhtiön hoitamaan sähköntuotantoa tämäntapaisissa tilanteissa, mutta silloin sähkö pitäisi hankkia kilpailutettuna ostopalveluna.

— Ohjauksen ei pitäisi pakottaa verkkoyhtiötä tehottomiin ratkaisuihin.

Partanen toivoo järjen käytön sallimista merkitykseltään vähäisissä paikallisissa ratkaisuissa. Esimerkki tästä löytyy omalta, Ilomantsissa sijaitsevalta kesämökiltä, missä sähkön toimitusvarmuus ei ole parasta luokkaa. Aivan naapurissa sijaitsee iso maitotila, missä robottinavetan sähköjärjestelmän toiminnan takaa tilan oma varageneraattori. Tilan sähköjärjestelmään on satsattu paljon, koska maitotilalla ei ole varaa sähkökatkoihin eikä jännitehäiriöihin.

— Häiriötilanteissa kesämökin sähköt saisi kätevästi maitotilalta, mutta laki kieltää tämän. Itse maitotilan ja paikallisen verkkoyhtiön kanssa asiassa ei olisi ongelmaa.

EU valtavan urakan edessä

Paljon isommissa kuvioissa hiilineutraaliutta tavoitteleva Euroopan unioni yrittää rakentaa pitkälti tuulisähköön perustuvaa paneurooppalaista sähköjärjestelmää. Partasen mielestä pohjola on Keski-Eurooppaan verrattuna hiilineutraaliuden osalta erinomaisessa asemassa.

— Meillä on tilaa, uusituvia energialähteitä ja resursseja suurisuuntaiseen synteettisten polttoaineiden tuotantoon.

Tässä yhteydessä resurssit tarkoittavat hiilidioksidipäästöjä tuottavaa teollisuutta, jonka päästöt tarjoavat raaka-ainetta synteettisten hiilivetyjen tuotantoon. Samaa ei voi sanoa laajemmin EU:sta. Partasen mielestä tämänhetkinen poliittinen tilanne ei edes tue suuren kokonaisuuden rakentamista, missä hyödyt ja haitat jaettaisiin.

Sitä paitsi eurooppalaisen hiilineutraalin järjestelmän rakentamiseen tarvitaan järkyttävän paljon rahaa.

— Yleiseurooppalaisen energiajärjestelmän rakentaminen on biljoonien eurojen projekti. Se ei onnistu millään alueellisilla resursseilla. Riskinä on EU:n taantuminen takapajulaksi Yhdysvaltoihin ja Kiinaan verrattuna, missä hallinnolla on enemmän kuin yksi ääni.

Partanen summaa vuosikymmeniä kestäneen työuransa valtavan positiivisen edistyksen aikakaudeksi.

— Energia-ala on muuttunut työurani aikana todella rajusti ja selvästi kohti parempaa.

#energia ja asiakas #henkilö #sähköverkot

Jaa artikkeli: