Sähkömarkkinalain virittely käynnistää muutoksen

Valvontamalli remonttiin

13.04.2021, kello 10:27

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Sähkömarkkinalaki muuttuu kevään aikana. Tämän jälkeen Energiavirasto remontoi valvontamallinsa uudistetun lainsäädännön mukaiseksi. Muutosten avulla toimitusvarmuusinvestoinneille järjestetään lisäaikaa ja vaikutetaan verkkopalvelumaksujen muodostumiseen.

Tapani-myrskyn jäljet näkyvät selvästi nykyisessä sähkömarkkinalainsäädännössä. Vuonna 2011 riehunut myrsky pimensi suuren määrän koteja pitkiksi ajoiksi. Ankaran kansalaispalauteen puristuksessa lakia muutettiin nopeasti. Päättäjät halusivat varmistaa sen, että sähköverkoista saneerataan säänkestäviä ja että vastaava tuho ei enää toistu.

Lainsäädäntö siis asettaa tiukat raamit sähköverkkojen kehittämiselle. Verkkoyhtiöiden toimia valvova Energiavirasto taas kasvattaa porkkanat ja veistää kepit lainsäädännön pohjalta. Niiden avulla verkkoyhtiöt ohjastetaan toteuttamaan sähkönjakelun toimitusvarmuutta parantavia investointeja.

Rahat verkkojen remontointia varten kerätään asiakkailta verkkopalvelumaksuina. Nyt on kuitenkin herätty siihen, että kaapeleiden rakentaminen, älyteknologian asentaminen ja kaikenlainen toimitusvarmuuden parantaminen eivät olekaan aivan ilmaista hupia. Urakan edetessä kansalaisten maksamat verkkopalvelumaksut ovat nousseet. Tämä on aiheuttanut nutinaa ja on yksi syy sähkömarkkinalain muuttamiseen.

Mistä verkkopalvelumaksujen hintojen nousu johtuu? Mitä kiivaammin rakennetaan, sitä enemmän, tarvitaan rahaa kulujen kattamiseen. Vastineeksi Suomeen syntyy säävarma sähköverkko. Verkkopalvelumaksujen hintakehitystä seuraavilta unohtuu kuitenkin helposti yksi asia: kun urakka on valmis ja kun maakaapelit ovat maksettu, kääntyvät verkkopalvelumaksut taas laskuun. Tästä pitää huolen Energiaviraston valvontamalli. Kehitys on jo nyt nähtävissä.

Oli miten oli — nyt eivät mitkään selitykset enää auta. Ei edes se, että suomalaiset verkkopalvelumaksut ovat eurooppalaisessa vertailussa keskikastia. Päättäjät haluavat lopettaa verkkopalvelumaksujen hintojen nousun. Kunhan laki on hyväksytty eduskunnassa, ryhtyy Energiavirasto virittämään valvontamallia uuteen kuosiin.

Lainmuutoksesta vastaava työ- ja elinkeinoministeriö arvioi, että muutos antaa lisäaikaa säävarmojen investointien toteuttamiselle. Lisäaika tarkoittaa myös sitä, että kun investointien toteuttaminen jakaantuu pidemmälle ajalle, voidaan investointeja varten tarvittavat rahatkin kerätä asiakkailta pidemmän ajan kuluessa. Tämä osaltaan hillitsee tarpeita korottaa verkkopalvelumaksuja.

Ministeriö arvioi, että kahdeksan vuoden lisäajan järjestäminen investointien toteuttamiselle koskettaa noin 75 prosenttia yhtiöistä. Asiakkaiden kannalta säävarmuuden toteutuminen kuitenkin siirtyy kahdeksalla vuodella eteenpäin. Keskeytysten — eli sähkökatkojen — kanssa on joillakin alueilla totuttava elämään vähän ajateltua pidempään. Tosin lakimuutoksen seurauksena verkkoyhtiöiden on maksettava aikaisempaa korkeampia korvauksia keskeytysten aiheuttamista haitoista. Tämä voi joissakin tapauksissa ennallistaa investointeja.

Auki ennen aikojaan

Lakimuutoksen toteutuminen antaa Energiavirastolle mahdollisuuden avata valvontamalli kesken valvontajakson — siis ennen aikojaan. Jos ja kun malli avataan ennenaikaisesti, muuttuvat samalla ohjauksen ehdot ja periaatteet vastoin tähän asti noudatettuja käytäntöjä.

Neljän vuoden pituinen valvontajakso on ollut verkkoyhtiöiden kannalta sopiva pätkä toteuttaa lain edellyttämiä investointeja. Tosin todellisuudessa vahvistuspäätös on voimassa kahden toisiaan seuraavan neljän vuoden pituisen valvontajakson ajan — siis yhteensä kahdeksan vuotta.

Käytännössä verkkoyhtiöt laativat investointisuunnitelmansa jokaiselle valvontajaksolle ja jakson lopussa Energiavirasto syynää verkkoyhtiöiden tekemiset. Samalla valmistaudutaan toteuttamaan seuraavan valvontajakson investointeja.

Energiavirasto tutkii myös sen, kuinka paljon yhtiöt keräsivät asiakkailtaan rahaa investointikulujen kattamiseen. Jos yhtiö keräsi rahaa liikaa, joutuu se seuraavalla valvontajaksolla laskemaan hintojaan. Jos taas syntyi alituottoa — eli rahaa ei kerätty tarpeeksi — voidaan hintoja nostaa seuraavalla valvontajaksolla. Käytäntö on tuonut toimintaan ennustettavuutta.

Mitä tuleman pitää?

Toistaiseksi kukaan ei tiedä tarkasti sitä, minkälaisiin toimiin Energiavirasto ryhtyy sen jälkeen, kun lakimuutos pullahtaa eduskunnasta. Ministeriö on kuitenkin tehnyt arvion lainsäädäntömuutosten vaikutuksista.

Uudessa tilanteessa Energiavirasto voi esimerkiksi ”lieventää valvontamallin investointikannustimia”. Kun aikaisemmin tehokkaasti investoinneistaan huolehtinut verkkoyhtiö palkittiin lisäbonuksella, niin lakimuutoksen jälkeen lisäbonukset voidaan leikata valvontamallista tai niiden vaikutusta voidaan vähentää. Ministeriö arvioi, että toteutuessaan tämä voi hillitä jopa 3,6 miljoonan sähköverkkoasiakkaan verkkopalvelumaksujen korotuspaineita.

Kahdeksan vuoden aikalisä säävarman sähköverkon toteuttamisessa taas vähentää ennenaikaisia tai tarpeettomia investointeja — etenkin sähköverkkojen latva-alueilla. Näin ministeriö ainakin arvelee. Sähköverkkojen latva-alueilla — tai reuna-alueilla — saattaa monesti asua melko pieni joukko sähkönkäyttäjiä vanhan ilmajohtolinjan päässä. Etenkin taantuvilla alueilla aina ei ole täyttä varmuutta edes siitä, kuinka kauan näillä alueella asutaan. Aikalisä investointien toteuttamisessa saattaa paljastaa alueilla tapahtuvan kehityksen suunnan, jolloin myös vältytään turhilta investoinneilta. Olisihan se turhauttavaa viedä moderni maakaapeli kylään, josta seuraavana vuonna kaikki muuttavat pois.

Ministeriön vaikutusarvion mukaan aikalisä hillitsee tehokkaasti verkkopalvelumaksujen korotuspaineita suurimmassa osassa verkkoyhtiöitä. Parhaimmillaan niiden vaikutuspiirissä voi olla jopa 1,8 miljoonaa asiakasta.

Aikalisä antaa myös mahdollisuuden arvioida kaupallistamisen kynnyksellä odottavan uuden teknologian käyttöä. Uudet teknologiat ovat monesti halvempia kuin vanhat tai modernin teknologian käyttö voi tuottaa aikaisempaa enemmän hyötyjä.

Tehokkuutta verkkojen kehittämiseen

Energiavirasto käyttää valvontansa apuvälineenä yksikköhintaluetteloa. Se sisältää viraston kohtuulliseksi arvioidut hinnat kaikista niistä nippeleistä ja komponenteista, mikä sähköverkkojen rakentamisessa tarvitaan. Tällä tavalla pidetään huoli siitä, että verkkoyhtiöt kilpailuttavat tavarantoimittajansa ja hankkivat tarvikkeensa mahdollisimman edullisesti — eivätkä yritä tarjoilla ylihintaisia komponentteja kululaskelmiinsa. Nippeleiden hankintahinnalla on merkitystä, kun verkkopalvelumaksuja lasketaan.

Nykyisin käytössä olevan valvontamallin mukaan yksikköhintaluetteloon kirjatut hinnat ovat kiveen hakatut kahden valvontajakson ajan. Lakimuutoksen seurauksena Energiavirasto voi kuitenkin päivittää yksikköhintaluetteloa myös kuluvan valvontajakson aikana. Tällä on vaikutusta myös sähköverkon nykyarvon määrittelyssä. Sähköverkon nykyarvo taas vaikuttaa sallittujen tuottojen muodostumiseen.

Ministeriö haluaa kohdistaa paineita myös verkkoyhtiöiden valitsemiin teknisiin ratkaisuihin. Miksi investoinnit on ajateltu toteuttaa juuri tällä ja tällä tavalla tai miksi on valittu tällainen tekniikka?  Olisiko tarjolla ollut edullisempia tapoja? Ministeriön mielestä verkkoyhtiöille sälytetty ”todistustaakka” tai ”perusteluvelvoite” varmistaisi kustannustehokkaimpien menetelmien käytön investointityössä.

Ministeriö haluaa saada verkkoyhtiöiden asiakkaat mukaan vaikuttamaan verkkoyhtiöiden investointisuunnitelmiin. Vaatimus on toistunut myös kansalaiskeskustelussa. Parhaimmillaan tämä lisäisi verkkoyhtiöiden ja asiakkaiden välistä vuorovaikutusta. Samalla verkkoyhtiöiden tietämyksen asiakkaiden tulevista sähkönkäyttösuunnitelmista odotetaan paranevan.

Myös asiakkaiden marinoiden verkkopalvelumaksuista odotetaan vähenevän, kun läpinäkyvyyden kasvattaminen lisää ymmärrystä verkkopalvelumaksujen muodostumisesta.

Liikevaihto supistuu — miten käyn investointien?

Energiavirasto on jo nyt ilmoittanut useista toimista, jotka leikkaavat verkkoyhtiöiden liikevaihtoa. Samalla liiketoiminnan tuottoaste supistuu.

Työ- ja elinkeinoministeriö laskee, että muutosten seurauksina asiakkailta kerättävistä verkkopalvelumaksuista leikkaantuu jo ensi vuonna 350 miljoonaa euroa vuoteen 2020 verrattuna. Yhtiöiden sallitut tuotot taas supistuisivat 40 prosentilla, kun tuottoaste laskee 5,73 prosentista 4 prosenttiin.

Verkkoyhtiöt voisivat kuitenkin päättää itse, miten sallitun tuoton supistuminen näkyy maksuissa. Sen voi kohdistaa yksittäiseen hintakomponenttiin tai jokaiseen hintakomponenttiin.

Myös hintojen korostuskatto lasketaan 15 prosentista 8 prosenttiin. Tämä vähentää asiakkaiden kokemien hintamuutosten vaikutuksia, mutta ei ministeriön vaikutusarvion mukaan vaikuttaisi hintatasoon valvontajakson aikana.

 

 

#energia ja asiakas #sähköverkot