Blogit
Tuotanto Vieraskynä Matias Siponen
Kenelle kuuluu vastuu jätteen energiahyödyntämisen päästöistä?
17.04.2024, kello 14:16
Markkinat Omakynä Antti Kohopää
Ympäristöneuvostossa ilmastopolitiikan tulevaisuus
22.03.2024, kello 13:48
Maanantaina Brysselissä kokoustaa ympäristöneuvosto. Ympäristöneuvostoon kuuluvat EU-maiden...
Omakynä Tuotanto Marja Rankila
Pienistä puroista kasvaa suuri virta
20.03.2024, kello 15:12
Keskusteluissa nousee usein eteen väite, että vesivoimaa ei enää tulevaisuudessa tarvita, kun...
Energiakriisi mylläsi polttoainepaletin
Näin Suomi käytti lämpöä
08.02.2023, kello 16:27
Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto
Kaukolämpöjärjestelmä selvisi viime vuoden mullistuksista kuivin jaloin. Venäläisille polttoaineille löytyi korvaajat. Hiilidioksidipäästötkin vähenivät, vaikka näin ei kuviteltu tapahtuvan.
Suomi käytti viime vuonna kaukolämpöä 32,8 terawattituntia. Tämä on hieman vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Syynä oli 0,4 astetta tavanomaista lämpimämpi sää — ainoastaan joulukuu oli normaalia kylmempi kuukausi.
Ulkolämpötila on merkittävin kaukolämmön käyttöön vaikuttava tekijä. Talvikuukausina lämpöä tarvitaan paljon, kesällä kaukolämpöjärjestelmä lämmittää vain kiinteistöjen lämpimän käyttöveden.
Viime vuonna Astetta alemmaksi -kampanja saattoi vähentää myös kaukolämmitettyjen kiinteistöjen lämmitystä, vaikka kampanja olikin suunnattu sähkönkäytön vähentämiseksi. Energiaremontit ja uudisrakennusten aikaisempaa parempi energiatehokkuus vähentävät myös lämmitysenergian tarvetta.
Suomalaisista kiinteistöistä 45 prosenttia lämpenee kaukolämmöllä. Se on yhä suosituin lämmitysmuoto uudisrakennuksissa. Puolet kaikista viime vuonna rakennetuista kiinteistöistä liitettiin kaukolämpöverkkoon. Huippuvuonna 2018 kaukolämmön osuus uudisrakennuksissa oli lähes 65 prosenttia.
Toiseksi suurimman osuuden lämmitysmarkkinoilla vie sähkö 19 prosentin osuudella. Lämpöpumppujen markkinaosuus oli viime vuonna 16 prosenttia ja puuhun perustuvien lämmitysmuotojen 12 prosenttia.
Kaukolämmityksen kovin haastaja on maalämpö. Sen osuus kasvaa tasaisesti. Viime vuonna maalämmitys saavutti uudisrakennuksissa 30 prosentin markkinaosuuden. Perinteiset sähkölämmitysmuodot taas menettävät markkinaosuuksiaan. Tämä näkyy erityisesti uusien rakennusten lämmitystapavalinnoissa. Viime vuonna sähkölämmityksen osuus oli 15 prosenttia uudisrakennuksissa. Öljyn ja kaasun osuus lähestyy jo nollaa.
Erikoinen energiavuosi
Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sitä seurannut energiakriisi mylläsivät kaukolämpöalan polttoainepalettia. Maakaasun, kivihiilen ja puuhakkeen tuonti Venäjältä loppui. Niitä käytettiin ennen kriisiä ahkerasti kaukolämmön tuotannossa. Kaukolämpöyhtiöiden käyttämästä metsäenergiasta noin neljännes oli peräisin Venäjältä. Kriisin seurauksena venäläiselle energialle oli keksittävä korvaajat.
Vielä kesällä oletettiin, että tulevalla lämmityskaudella turpeen käyttö kasvaisi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Turpeen osuus kaukolämmön tuotannossa käytetyistä polttoaineista sen sijaan supistui 10,6 prosentista 9 prosenttiin.
Venäläinen energia korvattiin suurimmaksi osaksi kotimaisella metsäenergialla. Sen osuus nousi 22,9 prosentista 27 prosenttiin. Metsäenergia — lähinnä puuhake — on kuitenkin suhdanneherkkä polttoaine. Koska sitä syntyy metsäteollisuuden sivutuotteena, on sen saatavuus riippuvainen metsäteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden suhdanteista. Viime vuonna valtio kannusti metsänomistaja metsien hoitotoimiin, mikä tuotti metsistä tavanomaista enemmän monenlaista kaukolämpökattiloissa poltettavaksi soveltuvaa tavaraa.
Päästökauppa oli ehtinyt potkaista turveteollisuuden syöksykierteeseen jo ennen energiakriisiä. Vaikka energiakriisin seurauksena turvetta kaipailtiin jo takaisin, ei turvetta ollut tarjolla erityisen hyvin. Turpeen kilpailukykyä parannettiin nostamalla energiaturpeen verottoman käytön alarajaa. Tästä huolimatta turpeen käyttö ei saanut nostetta.
Huoltovarmuuskeskus sen sijaan perusti maailman ensimmäisen turpeen huoltovarmuusvaraston.
Erilaisten yritysten kirjava joukko
Suomalaiset kaukolämpöyritykset ovat hyvin erilaisia. Suurimmat yritykset ovat kansainvälisiä pörssiyhtiöitä, pienimmät nakkikioskin kokoisia alueellisia yhtiöitä. Ääripäiden väliin mahtuu lähes mitä vaan.
Kaukolämpötoiminta on alueellista toimintaa. Tämä näkyy yritysten polttoainevalinnoissa. Suurissa rannikkokaupungeissa käytetään kivihiiltä, maakaasuputken varrella kaasun asema on vahva. Joillain alueella pääpolttoaine on puuhake, joillakin alueilla käytetään paljon turvetta.
Yritysten erilaisuus on tilastollisen tarkastelun ongelma. Valtakunnalliset keskiarvot lyttäävät alueelliset erikoisuudet — keskiarvot eivät päde kaikkialla ja tilastollinen keskivertoyritys on peräisin enemmän virtuaalitodellisuudesta kuin oikeasta elämästä.
Jollakin alueella kaukolämpö tuotetaan pelkästään metsäenergialla, jolloin hiilidioksidipäästöjen kehitys tai fossiilisten polttoaineiden käytön väheneminen eivät ole uutisen arvoisia asioita — tai edes koskettavia.
Samoista syistä kaukolämmön hinta vaihtelee eri paikkakuntien kesken. Yritysten kustannusrakenne, asiakaskunta ja toimintaympäristöt ovat niin erilaiset, että tämä näkyy yritysten myymän kaukolämmön hinnassa. Yritysten reilu vertaileminenkin on haastavaa.
Tällä hetkellä kaukolämpöä on tarjolla 177 kunnan alueella. Näistä 152 kuntaa tarjoaa asukkailleen päästöttömästi tuotettua kaukolämpöä. Jokaisella kaukolämpöyrityksellä on siis omanlaisensa tarina kerrottavana. Ole ennakkoluuloton ja tutustu oman alueesi kaukolämpöyrityksen tarinaan. Se voi olla yllättävä ja mielenkiintoinen.
Maakaasun käyttö romahti
Maakaasu ei ole ollut vuosikausiin kilpailukykyinen polttoaine energiantuotannossa. Tästä on pitänyt huolta sen käytön ankara verottaminen. Päästöoikeuksien korkeat hinnat ovat entisestään lisänneet maakaasua käyttävien energiayhtiöiden tuskaa. Viimeinen niitti oli suhteellisen edullisen maakaasun tuonnin katkeaminen Venäjältä. Nestemäistä maakaasua olisi saatavilla uudesta LNG-terminaalista, mutta sen hinta on aivan eri luokkaa kuin entisaikojen venäläisen halpiskaasun.
Maakaasun osuus kaukolämmön tuotannossa putosi 9,9, prosentista neljään prosenttiin. Maakaasulla tuotettiin viime vuonna vähemmän kaukolämpöä kuin öljyllä, joka sekin on hiipuva energiaraaka-aine.
Kivihiilen käyttö kaukolämmön tuotannossa sen sijaan kasvoi. Sillä korvattiin osittain venäläisen tuonnin katkeamisesta aiheutuneita reikiä. Vuonna 2021 kivihiilen osuus lämmön tuotannossa oli 11,3 prosenttia ja viime vuonna 15 prosenttia.
Uusiutuvan energian kasvu taittui
Uusiutuvan energian ja hukkalämpöjen osuus kasvoi hitusen: 60 prosentista 61 prosenttiin. Viimeisten kymmenen vuoden aikana uusiutuvan energian osuus on kuitenkin kaksinkertaistunut ja hukkalämpöjen yli kolminkertaistunut.
Viime vuonna uusiutuvalla energialla ja hukkalämmöillä tuotettiin aikaisempaa vähemmän kaukolämpöä. Tähän vaikutti vähäisempi kaukolämmön tarve ja venäläisen metsähakkeen tuonnin loppuminen. Kaikkea venäläistä metsähaketta ei onnistuttu korvaamaan kotimaisilla päästöttömillä polttoaineilla.
Hukkalämmöillä kaukolämpöä tuotettiin 4,5 terawattituntia, kun vuotta aikaisemmin hukkalämmöistä saatava energiamäärä oli 5,5 terawattituntia. Kallis sähkö hillitsi hukkalämpöjen käyttöä, koska suurin osa hukkalämmöistä tuotetaan paljon sähköä käyttävillä suurilla lämpöpumpuilla. Ulkolämpötila — taas kerran — oli toinen kysyntää hillinnyt tekijä. Se sopii selittämään kaukolämpöalalla lähes kaikkea.
Joustava ja mukautuva järjestelmä
Energiakriisi paljasti suomalaisen kaukolämpöjärjestelmän vahvuudet. Kyky mukautua, sopeutua ja vaihtaa eri polttoaineiden kesken on ominaisuus, jota maakaasun käyttöön hirttäytyneellä Keski-Euroopalla ei ole tarjolla. Kaukolämpöä voidaan tuottaa lähes kaikilla mahdollisilla tavoilla — polttoaineiden hinta ja saatavuus ovat määrääviä tekijöitä.
Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on myös suomalainen erikoisuus. Se tarjoilee energiajärjestelmälle melkoisen jouston, joka unohtuu usein. Sähköä ja kaukolämpöä tuottavien laitosten yhteenlaskettu sähköteho on 3000 megawattia. Tällaisella teholla voidaan tuottaa yhtä paljon sähköä kuin kahdella suurella ydinvoimalaitoksella.
Jos kaukolämpöä tarvitaan vähemmän tai jos polttoaineita on riittävästi varastossa, voivat yhteistuotantolaitokset lisätä sähköntuotantoaan — ja päinvastoin. Yhteistuotanto kykenee siis paikkailemaan sähköntuotannon vajeita tai vastaamaan kysyntää silloin, kun sähköä tarvitaan paljon. Kaukolämmityksen suuri osuus suomalaisessa energiajärjestelmässä auttaa selviytymään sähkönkulutuksen huippuhetkistä.
Yhteistuotantolaitosten tuottaman sähkön kilpailukyky on kuitenkin ollut viime vuosina huono. Osittain tämä johtuu siitä, että monet yhteistuotantolaitokset käyttävät päästöjä aiheuttavia kivihiiltä tai maakaasua polttoaineena. Viime vuonna yhteistuotantosähkön kannattavuus parani, kun sähkön hinta oli korkealla.
Yhteistuotannon ykköstehtävä on pitää huolta siitä, että kaukolämpöä on saatavilla kaikissa olosuhteissa. Laitosten omistajien tekemät polttoainehankintasopimukset ohjaavat pitkälti sitä, kuinka paljon laitoksilla voidaan tuottaa sähköä. Energiayritysten on pidettävä huolta siitä, että etukäteen hankittu polttoaine riittää tuottamaan kaiken sen kaukolämmön, mitä tulevalla lämmityskaudella tarvitaan. Jos sähkön hinta markkinoilla on sopiva ja jos polttoaineita on enemmän kuin mitä kaukolämmön tuotannossa tarvitaan, niin silloin voidaan jauhaa myös sähköä.
Päästöt pysyivät lasku-uralla
Kaukolämmön tuotanto aiheutti viime vuonna 3,7 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt. Tämä on seitsemän prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kaikista energiantuotannon aiheuttamista päästöistä kaukolämmön tuotannon osuus on 43 prosenttia.
Päästöjä syntyi vähemmän, koska kaukolämpöä tuotettiin vähemmän. Päästöttömien energiamuotojen kasvu oli viime vuonna sen verran hidasta, että niiden vaikutus päästöjen vähentymiseen oli vaatimaton.
Energiakriisin arvioitiin lisäävän reilusti kaukolämmön tuotannon päästöjä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Vaikka kivihiilen käyttö kasvoi, supistui maakaasun käyttö vastaavasti. Myös turpeen käyttö vähensi, vaikka sen käytön uskottiin jopa kasvavan. Kotimaista metsäenergiaa oli niin hyvin saatavilla, että sen avulla voitiin korvata monta energiapaletin aukkoa.
Energiakriisi ei muuttanut kaukolämpöalan päästöjen laskevaa suuntaa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana päästöt ovat puoliintuneet ja päästöjen väheneminen näyttää jatkuvan samalla uralla. Tässä Euroopan unionin päästökauppa on tehnyt tehtävänsä. Kalliit päästöoikeudet parantavat päästöttömästi tuotetun kaukolämmön kilpailukykyä ja ohjaavat investoinnit päästöttömiin tuotantomuotoihin. Kun fossiilisten polttoaineiden käyttö on entistä kalliimpaa, katoavat ne lopulta markkinoilta.
Esimerkiksi sopii energiaturpeen hinta. Yli puolet sen hinnasta on päästöoikeuksien aiheuttamaa. Viime vuonna turpeella tuotettu megawattitunti kaukolämpöä maksoi 50 euroa. Kivihiilellä tuotetun megawattitunnin hinta oli 110 euroa ja maakaasulla tuotetun 170 euro. Metsäenergialla tuotetun megawattitunnin sen sijaan sai 25 eurolla.
Lisää kaukolämpötilastoja löytyy täältä.
#kaukolämpö
Jaa artikkeli:
Kommentoi
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *
Kommentit ()