Blogit

Markkinat Vieraskynä Timo Honkanen

Energiakriisi vahvisti meitä

15.11.2023, kello 16:53

Huoltovarmuuskeskuksen tuttavani sanoi minulle kauan sitten: ”On se niin mukava nähdä ja todeta,...

Siirtymä vihreään talouteen lisää turvallisuutta

Huoltovarmuus mukautuu

15.03.2022, kello 16:25

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Huoltovarmuus mukautuu

Polttoaineiden varastointi on silloin helppo asia, kun energiamarkkinat toimivat. Kun energiaraaka-aineilla käydään aktiivisesti kauppaa, voidaan osa sijoittaa varmuusvarastoihin. Parhaimmillaan markkinaehtoisuus ja huoltovarmuus kulkevat käsi kädessä. Entä, jos näin ei ole?

Kivihiili ja turve ovat polttoaineita, joita on varastoitava pahojen päivien varalle. Lainsäädäntö velvoittaa tähän. Kivihiili on tuontipolttoaine, joten sitä on oltava velvoitevarastoissa aina tietty määrä. Aikaisemmin kivihiilen maahantuojat oli jopa velvoitettu hoitamaan varastointi. Nykyisin velvoitetta ei enää ole, koska kivihiilen saatavuus maailman markkinoilta on niin hyvä.

Laki ohjaa varastoimaan myös energiaturvetta. Turpeen osalta lainsäädännöllinen ohjaus on kuitenkin erilaista, koska turve on kotimainen polttoaine. Laki energiaturpeen turvavarastoinnista pikemminkin kannustaa varastointiin ja mahdollistaa varastoinnin kuin suoranaisesti pakottaa siihen.

— Turvetta tuottavat yritykset tekevät oman harkintansa mukaan Huoltovarmuuskeskuksen kanssa sopimuksen kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Silloin ne sitoutuvat tuottamaan turvetta sovitun määrän turvavarastoihin. Huoltovarmuuskeskus taas maksaa turpeentuottajalle korvauksen lain määräämällä tavalla, kertoo Huoltovarmuuskeskuksen yhteydessä toimivan lämpöpoolin valmiuspäällikkö Hille Hyytiä.

— Tosin viime vuosina halukkuutta tällaisiin sopimuksiin on ollut vain vähän.

Varmuusvarastoihin koottujen polttoaineiden käytöstä päättää valtioneuvosto. Ilman valtioneuvoston lupaa varastoja ei voida ottaa käyttöön.

Laki ei siis pakota kokoamaan energiaturvetta turvavarastoihin. Asetelma voi aiheuttaa ongelmia tilanteissa, jolloin energiaturpeen markkinaehtoinen käyttö hiipuu ja infrastruktuuri kuihtuu. Viimeisten kolmen vuoden aikana energiaturpeen käyttö on lähes romahtanut Suomessa.

Turve-energia menettänyt kilpailukykynsä

Ilmastopolitiikka — halu vähentää hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien polttoaineiden käyttöä — on tehnyt tehtävänsä. Energiayhtiöt ovat omaehtoisesti vähentäneet turpeen käyttöä, koska päästöoikeuksien kallistuminen nostaa turpeella tuotetun energian hintaa. Kalliilla turpeella tuotettu energia ei pärjää kilpailussa energiamarkkinoilla.

Kun energiayhtiöt eivät osta turvetta, ei turveteollisuus myöskään halua tuottaa sitä. Valtion maksamat romutuspalkkiot taas ovat vauhdittaneet turveteollisuusinfrastruktuurin alasajoa. Hallituksen tavoitteena on puolittaa energiaturpeen käyttö vuoteen 2030 mennessä.

— Turpeen turvavarastointia koskevaa lainsäädäntöä ollaan juuri nyt päivittämässä. Luonnos uudeksi laiksi oli lausuntokierroksella helmikuussa. Lakiuudistuksen tavoitteena on kannustaa yrityksiä tekemään nykyistä enemmän turvavarastointisopimuksia, Hyytiä kertoo.

Lausuntojen perusteella lakiehdotus ei kuitenkaan sisällä riittävästi kannustimia, jotka johtaisivat uusiin sopimuksiin varmuusvarastoinnista. Tällä hetkellä turvavarastoissa ei ole turvetta sellaista määrää kuin siellä pitäisi olla.

Ukrainan sota ja energiahakkeen tuonnin tyrehtyminen Venäjältä nostivat kuitenkin turpeen merkitystä lämpöhuollon kotimaisena polttoaineena.

— Onneksi Suomessa on vielä yrityksiä, joilla on turvetuotantokalustoa ja joiden suot ovat kunnossa, ja jotka ovat valmiita nostamaan turvetta. Tämä ratkaisee akuutin toimitusvarmuuden, mutta ei laajemmassa mitassa huoltovarmuuskysymyksiä, Hyytiä huomauttaa.

Millä metsähake korvautuu?

Viime vuonna energiaturpeen osuus kaukolämmön tuotannossa käytetyistä polttoaineista oli kymmenen prosenttia. Vielä 2000-luvun alussa turvetta käytettiin kaksinkertainen määrä.

Toista huoltovarmuuden kannalta helppoa polttoainetta — kivihiiltä — käytettiin viime vuonna hieman enemmän. Sen osuus kaukolämmöntuotannossa oli 11 prosenttia.

Kivihiili katoaa kuitenkin markkinoilta viimeistään vuonna 2029. Tästä pitää huolen eduskunnan säätämä kivihiilen kieltolaki, jonka mukaan kivihiilen käyttö energiantuotannossa on kiellettyä vuoden 2029 toukokuun jälkeen.

Kaukolämmön tuotannossa tapahtunut muutos on muutenkin ollut nopea ja raju. Tähän on ohjannut ilmastopolitiikka, jonka seurauksena biopolttoaineiden käyttö on kaksinkertaistunut ja hukkalämpöjen käyttö on jopa kolminkertaistunut 2010-luvulla.

Viime vuonna metsähakkeen osuus kaukolämmön tuotannossa oli 23 prosenttia, teollisuuden puutähteiden osuus on 14 prosenttia ja muiden biomassojen osuus 7 prosenttia. Kokonaisuutena puupohjaisen energian osuus on jo 44 prosenttia.

Puuperäinen polttoaine on kuitenkin huoltovarmuuden kannalta ongelmallista. Varastoinnin aikana metsähakkeen energiasisällöstä katoaa osa. Lisäksi metsähaketerminaalit ovat suuria ja niitä pitäisi olla kattavasti eri puolilla Suomea.

Energiamurroksen kainalossa venäläisen metsähakkeen käyttö on kasvanut tasaisesti. Ei siksi, etteikö metsähaketta ja metsäteollisuuden sivutuotteita olisi saatavilla Suomesta vaan siksi, koska venäläinen hake on kotimaista halvempaa.

Millä venäläinen tuontihake nyt korvataan, kun sitä ei ole enää saatavilla?

— Lyhyellä aikavälillä tuontihake korvataan kotimaisella energiaturpeella sekä osittain maakaasulla ja öljyllä. Samalla kotimaisen puuenergian kysyntä kasvaa, Hyytiä toteaa. 

Hyytiän mielestä kyseessä ei ole pelkästään venäläisen metsähakkeen korvaaminen jollain muulla polttoaineella, vaan ylipäätään energiamarkkinoilla tapahtuneeseen murrokseen sopeutuminen, kun siirrytään fossiilisista polttoaineista biopolttoaineisiin ja polttoon perustumattomiin ratkaisuihin. Ukrainan sota nopeuttaa kehitystä.

— Kuinka paljon metsäteollisuuden sivuvirtoja saadaan tulevaisuudessa lämmöntuotannon käyttöön? Voidaanko metsähakkeen määrää kasvattaa lisäämällä metsänhoidollisia toimenpiteitä ja ensiharvennushakkuita? Miten metsäteollisuus suhtautuu sivuvirtojen käyttöön — haluaako se käyttää niitä tulevaisuudessa nykyistä enemmän itse, Hyytiä pohtii.

Mikäli huoltovarmuus perustuu yhä enemmän kotimaiseen puuenergiaan, olisi valtakunnallista terminaaliverkostoa kehitettävä ja laajennettava.

— Voimalaitoksen pannuun ei voi työntää suoraan puuta metsästä. Puuta pitää käsitellä ja kuivattaa terminaaleissa ja logistiikan pitää olla kunnossa, Hyytiä sanoo.

— Yksityiset metsänomistajat taas pitäisi saada innostumaan nykyistä enemmän metsänhoidollisista toimista. Tässä voisivat auttaa metsänomistajille myönnettävät tuet.

Miten lämmittää kriittiset kohteet?

Sektori-integraatio, eli eri teollisuustoimialojen yhteistyö, on tuonut kaukolämpöyrityksille uusia päästöttömiä lämmönlähteitä. Samalla toimijoiden sidonnaisuudet kasvavat ja ovat entistä tiiviimpiä.

— Teollisuudelta saatavien hukkalämpöjen osuus kaukolämmön tuotannossa on jo 13 prosenttia ja teollisuuden puutähteiden osuus on samaa luokkaa. Lisäksi kaukolämpöä tuotetaan yhä enemmän sähköllä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että huoltovarmuusorganisaation on jatkuvasti kartoitettava uusia kyvykkyyksiä, Hyytiä muistuttaa.

Samalla erilaisia energialähteitä on arvioitava kriittisesti.

— Onko esimerkiksi teollisuuden hukkalämpöjen laajamittainen käyttö kriittisissä kohteissa järkevää, Hyytiä pohtii.

Uusiutuvista uudenlaista turvaa

Energiapolitiikka ja turvallisuuspolitiikka ovat yhä enemmän yhtä. Selkeä hajurako häviää ja politiikat kietoutuvat toisiinsa. Suomalainen energiapolitiikka on kuitenkin toiminut tähän asti selvästi turvallisuuspolitiikasta erillään. Markkinaehtoisuus on ollut energiapolitiikan ohjenuora. Väheneekö markkinaehtoisuuden painoarvo nyt, kun energiapolitiikka ja turvallisuuspolitiikka yhdentyvät?

Ainakaan energiaa ei voida enää käsitellä erillään turvallisuuspolitiikasta tai puolustuspolitiikasta, toteaa moni asiantuntija. Todennäköisesti asia nousee kukkulan kuninkaaksi Euroopan unionissa ja sitä kautta unionin jäsenmaissa — myös Suomessa.

Siirtymä fossiilitaloudesta uusiutuvaan energiaan on joka tapauksessa ollut eurooppalainen trendi jo pitkään. Kehitys tosin on tapahtunut suurimmaksi osaksi muista kuin turvallisuuspolitiikan kaltaisista syistä. Joka tapauksessa siirtymä fossiilienergian käytöstä päästöttömiin on enemmän kuin tuttua Euroopan unionissa. Siirtymä saa vain vahvistusta, mikäli kyytipoikana myös turvallisuus paranee — enää ei tarvitse laskea niin paljon tuonnista riippuvaisten fossiilisten polttoaineiden varaan.

Energiasiirtymä ei ole kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista tai edes voikukilla loikkimista. Uusiutuvaan energiaan perustuva järjestelmä tuo uudenalaisia riippuvuuksia. Tämän tietävät huoltovarmuusasioita pohtivat ammattilaiset. Toisaalta tulossa on myös uudenlaisia energian varastointimahdollisuuksia ja kokonaan uutta teknologiaa. Siksi huoltovarmuuden määrittely uudella tavalla uudessa ajassa saattaa olla vielä edessä.

 

Oleellista on sähköteho

Viime vuonna Venäjältä tuotiin sähköä Suomeen 8,7 terawattituntia. Se on noin kymmenen prosenttia Suomen sähkön hankinnasta. Huoltovarmuuden kannalta kaikenlainen sähköntuonti on kuitenkin otettava huomioon — ei pelkästään sähköntuonti Venäjältä.

Tuontisähkön osuus on Suomessa ollut jo pitkään noin 20–25 prosenttia kaikesta sähkönhankinnasta. Venäjän lisäksi sähköä tuodaan Ruotsista, Norjasta ja joskus myös Virosta. Rajajohdot kytkevät Suomen pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen sähkömarkkina-alueeseen. Pohjoismaisiin ja Viroon yltäviin rajajohtoihin ei liity samanlaisia poliittisia riskejä kuin itäiseen rajajohtoon.

Normaalioloissa sähkö virtaa vapaasti maiden rajojen ylitse. Ainoa maiden välistä sähkökauppaa hillitsevä tekijä on rajajohtojen kapasiteetti, josta ollut aika ajoin pulaa — etenkin Ruotsin ja Suomen välillä. Sähköä tuodaan, jos hinta naapurimaissa on halvempi kuin Suomessa ja sitä viedään, jos sähköstä saadaan haluttu maksu.

Sähköteho on kuitenkin tärkein asia, kun suomalaisen sähkön riittävyyttä eri tilanteissa arvioidaan. Sähköteho taas on riippuvainen voimalaitosten lukumäärästä ja niiden koosta, eli yksittäisten voimalaitosten tehosta. Tyypillisesti sähkötehoa tarvitaan paljon sydäntalven kylminä hetkinä — huippukulutustuntien aikana.

— Suomessa riittää sähköä, vaikka sähköntuonti Venäjältä keskeytyisi, toteaa Huoltovarmuuskeskuksen sähköpoolin valmiuspäällikkö Kati Takala.

— Kotimaisen tuotannon lisäksi sähköntuonti Pohjoismaista ja Virosta varmistavat sähkön riittävyyden myös huippukulutustilanteissa.

Sähköntuotannon omavaraisuus Suomessa paranee koko ajan. Olkiluodon uusi ydinvoimalaitos on jo tuottanut ensimmäiset kilowattitunnit valtakunnan verkkoon. Lisäksi tuulivoimakapasiteetti kasvaa vuosittain keskimäärin tuhannella megawatilla. Rakenteilla on 4000 megawattia uutta tuulivoimalaitostehoa, josta tänä vuonna rakennetaan 1800 megawattia ja ensi vuonna 1200 megawattia. Kehitys voi johtaa jopa siihen, että 2030-luvulla Suomi vie enemmän sähköä kuin tuo sitä.

Sähköjärjestelmän taustalla vaikuttaa hyvässä iskussa oleva kantaverkko, joka kykenee välittämään sähköä tehokkaasti eri puolille Suomea. Alueelliset sähköverkotkin ovat hyvässä kunnossa: niiden toimitusvarmuuden parantamiseen käytetään vuosittain lähes 700 miljoonaa euroa. Lisäksi Suomessa on tehoreserviä — sellaisia voimalaitoksia, jotka käynnistetään vain silloin, jos markkinoilla ei muuten ole riittävästi kapasiteettia tarjolla.

Iskuja kestävä energiajärjestelmä

Suomi on varautunut hyvin kriisitilanteisiin. Monissa muissa maissa ei ole vastaavanlaista huoltovarmuusjärjestelmää. Lisäksi suomalainen energiajärjestelmä on luontaisesti joustava ja mukautuva.

— Maailman geopoliittinen tilanne ei välittömästi vaikuta esimerkiksi vesivoiman, tuulivoiman tai aurinkovoiman tuotantoon, koska laitosten käyttö ei perustu poliittisten suhdanteiden vaikutusten alaisiin polttoaineisiin, Takala huomauttaa.

— Lisäksi polttoaineita on varastoissa ja usean eri polttoaineen käyttö hajauttaa riskiä.

Suomalainen kaukolämpöjärjestelmä taas voi hyödyntää lähes mitä tahansa energialähdettä, jolla putkistoissa virtaava vesi kuumennetaan. Tämä on suomalaisen energiajärjestelmän vahvuus.

— Geopoliittinen tilanne voi kuitenkin johtaa kaikenlaisiin ennakoimattomiin häiriöihin. Siksi varautumissuunnitelmien laatiminen on tärkeää, Hyytiä toteaa.

Hyytiä kannustaa kaikkia energia-alan yrityksiä liittymään sähkö- ja lämpöpoolien jäseneksi.

— Poolit ovat joukko ihmisiä, jotka tekevät asioita yhdessä. Poolit itsessään eivät ole ratkaisu ongelmiin, mutta auttavat selvittämään monta käytännön asiaa.

 

#energiaturvallisuus #huoltovarmuus
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja