27.04.2017, kello 13.55

Bioenergia lisää päästöjä Euroopassa

Bioenergian päästöttömyydestä, vähäpäästöisyydestä ja oletetusta päästöneutraaliudesta on viime aikoina väännetty kättä julkisuudessa kiitettävästi. On tuotu ilmi se, että hakattu puu kasvaa takaisin ja sitoo siten poltossa vapautuneen hiilidioksidin takaisin, ja on myös kerrottu, että tässä menee pahimmillaan useita vuosikymmeniä, mikä on nykytilanteeseen nähden aivan liian kauan — päästöt kun pitäisi energiasektorilla saada nollaan oikeastaan jo ennen vuosisadan puolta väliä.

Aktiivinen ja hyvä metsänhoito puolestaan voi tapauskohtaisesti lisätä metsänkasvua — joskin bioenergian käyttö itsessään ei suoraan liity aktiiviseen metsänhoitoon. On myös todettu, että bioenergia voi (jakeesta riippuen enemmän tai vähemmän) vähentää päästöjä jollain aikavälillä vain, mikäli sillä korvataan fossiilisia polttoaineita.

Onkin poliittisesti nihkeää ja epäsuosittua sanoa, että kivihiilen polttamatta jättäminen ja sen korvaaminen vaikkapa hakkeella tai pelleteillä olisi ilmaston kannalta huono idea. Melkein kaikkihan kivihiilestä haluavat eroon!

Mutta kun mukaan tuodaan Euroopan ilmastopolitiikka ja päästökauppamekanismi, se on nimenomaan sitä: huono idea. Euroopassa tällä hetkellä vallitsevassa ilmastopolitiikassa biosähkö ja -lämpö voivat ainoastaan lisätä kokonaispäästöjä. Ja tarkemmin tarkastellen, Euroopan energia- ja ilmastopolitiikka suorastaan kannustaa (jopa velvoittaa) todellisten päästöjen lisäämiseen energiasektorilla. Paperilla päästöt tietenkin vähenevät, koska niin on sovittu.

Tähän liittyy muutama keskenään vuorovaikutuksessa oleva pykälä ja sopimus, jotka luovat nykyisen, täysin järjenvastaisen tilanteen.

Ensinnäkin, kaikki bioenergia lasketaan päästökaupassa nollapäästöiseksi (tähän saattaa tosin tulla muutos). Todellisuudessa bioenergian käyttö perustuu kuitenkin polttamiseen, ja siten se aiheuttaa aina jonkinlaisen ilmastopakotteen. Jakeesta ja tarkastelujakson pituudesta riippuen päästö on pienempi tai isompi. Sahanpurun tai muun jätteen tapauksessa pakote on pieni (joskus jopa negatiivinen, jos polttamalla vältetään esimerkiksi jätteen mätäneminen ja siitä syntyvät metaanipäästöt). Pelleteiksi tai hakkeeksi jauhetun runkopuun tai maasta irti revityn kannon kohdalla pakote on puolestaan suuri.

Toisekseen, Euroopan päästökaupassa (ETS) on tietty kiinteä määrä päästöoikeuksia. Jos joku jättää päästöoikeutensa käyttämättä, joku muu voi ostaa ne halventuneella hinnalla ja käyttää ne. Päästökauppa huolehtii siis sähkön ja lämmön osalta Euroopan päästöjen määrästä pitkällä tähtäimellä. Kun kivihiilen polttoa korvataan bioenergialla, ei päästökaupan päästökiintiö muutu — mutta sen lisäksi poltetaan myös bioenergiaa, joka siis aiheuttaa päästöjä. Se, että käyttämättömien päästöoikeuksien ylijäämä halventaa niiden hintaa voi toki jatkossa helpottaa Euroopan laajuista poliittista päätöstä päästöoikeuksien määrän pysyvästä vähentämisestä. Tämä pitäisi Pariisin ilmastosopimuksen hengessä tehdä joka tapauksessa.

Kolmanneksi, Euroopan energia- ja ilmastosopimukset jopa ohjaavat tähän. Euroopan mailla on maakohtaisia tavoitteita lisätä uusiutuvan energian osuutta energiantuotannossa. Merkittävä osa (yli 60 % vuonna 2014) tästä uusiutuvasta energiasta on biomassan ja jätteen polttamista, koska sillä saadaan vaihtelevatuottoisen tuulivoiman ja aurinkoenergian tueksi kipeästi kaivattua luotettavaa energiantuotantoa. Monet maat (kuten Suomi) maksavat bioenergialle ja sen polttamiselle erilaisia suoria ja epäsuoria tukia, jotta pääsevät sovittuihin tavoitteisiinsa uusiutuvan energian lisäämisestä.

Ja viimeiseksi, tämä (tuen kannustamana) poltettu biomassa on pois muusta käytöstä. Sillä ei korvata päästöjä aiheuttavia materiaaleja tai polttoaineita myöskään päästökauppasektorin ulkopuolella. Sillä ei korvata raaka-öljypohjaisia muoveja tai muita materiaaleja, sitä ei jalosteta biopolttoaineeksi liikenteeseen, eikä sitä käytetä raaka-aineena kemianteollisuudessa. Tuettu bioenergian käyttö siis vähentää muuksi raaka-aineeksi päätyvän biomassan käyttöä.

Kunnes tämä poliittinen kehys ja sopimukset muuttuvat, on akateeminen keskustelu bioenergian vähäpäästöisyyden olettamasta juuri sitä — akateemista. Sillä on vain vähän tekemistä todellisen maailman kanssa. Nykyinen järjestelmä on rakennettu niin, että fossiilisten korvaaminen bioenergialla sähkön ja lämmön tuotannossa (siis päästökauppasektorin piirissä), lisää Euroopan kokonaispäästöjä. Ja näin tekevät myös eri maiden uusiutuvien osuuksien lisäämistavoitteet, jos ja kun osa tästä uusiutuvasta on bioenergiaa. Tämä tuskin oli tarkoitus pykäliä valmisteltaessa.

Rauli Partanen
kirjoittaja on vapaa toimittaja

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit

Rauli, lähdetäänpäs käymään metsässä

Voisiko kolumnisti esittää lukuja siitä minkä verran Euroopassa tai erityisesti Suomessa käytetään teollisuuden jalostukseen kelpaavaa puuta suoraan energian tuotantoon? Toiseksi voisi olla hyödyllistä perehtyä käytännön metsätalouteen ja siihen mistä jakeista missäkin tapauksessa ja kussakin markkinatilanteessa liiketaloudellisesti kannattaa tuottaa mitäkin. Valitettavasti kirjoituksessa on kadotettu myös nuorempien kehitysluokkien metsien hoidon käytännöt oikeastaan täysin. Asiallisesti kirjoituksessa esitetyt ongelmat taitavatkin liittyä päästökaupan sisäisiin rakenteellisiin ongelmiin, joihin bioenergia muiden uusiutuvien energian tuotantomuotojen tapaan on syytön. Onneksi käytännön energiantuotanto Suomessa on kuitenkin kehittynyt toisin kuin aktiivisesta poliittisesta keskustelusta voisi kuvitella. Puu on säilyttänyt asemansa Suomen merkittävimpänä energialähteenä. Useammaltakin kannalta olisi toivottavaa, että asema säilyisi jatkossakin.

Anssi Kainulainen, MTK - pe 28. huhtikuuta 2017 10.54.10

Toteuttamiskelpoisia ratkaisuja, kiitos!

Minun on vaikea kuvitella, etteikö kirjoittajan mainitsemat vaikutukset olisivat olleet tiedossa EU:n ilmastopolitiikkaa valmisteltaessa. Metsäpolttoaineen päästöt siirtyvät sovitusti ilmastopoliittisessa kehikossa päästökaupasta maankäyttösektorilla huomioitavaksi. Tämä on selkein tapa hoitaa päästölaskentaa ja linjassa kansainvälisten sopimusten kanssa. Bioenergian ilmastohyötyjen varmistamiseksi on tärkeää huolehtia, että metsät pysyvät nieluna - sitovat enemmän hiiltä kuin niistä hakataan. Jos tässä ajattelussa on tapahtumassa muutos, oletan viisauden tulevan IPCC:n tutkijoiden suusta ensi vuonna.

Yleisesti ottaen energia- ja ilmastopolitiikka on kokonaisuus, johon vaikuttaa valmisteluhistoria ja poliittiset realiteetit. Jos halutaan, että yritykset investoivat miljoonia energiajärjestelmän kehittämiseen, politiikan tulisi tarjota ennustettavuutta. Suomalaiset energiayhtiöt ovat investoineet halutun politiikan mukaisesti bioenergiaan. Kapasiteettia on nyt arviolta 14 000 MW, mikä tarkoittaa yli 10 miljardia euroa. Muutoksesta kertoo kaukolämpötilastojen kuva -> http://energia.fi/ajankohtaista_ja_materiaalipankki/tilastot/kaukolampotilastot.

Uskon yhtiöidemme lukevan näitä artikkeleita mielenkiinnolla. Tosin muutoksen ne aiheuttavat vasta, kun teksti tarjoaa realistisia ratkaisuja. Epävarmuuden lietsominen on investoinneille myrkkyä, eikä tilanteesta hyödy kukaan – ei ainakaan ydinvoima. Tarvitsemme ilmastonmuutoksen hillitsemisessä kaikkia käytettävissä olevia keinoja. Miettisin kaksi kertaa, haluaako antaa kuvan, että fossiiliset olisivat sittenkin hyvä ratkaisu.

Jukka Makkonen, Energiateollisuus ry

- pe 28. huhtikuuta 2017 15.36.11

Politiikka pilaa ilmaston

Koko ilmastokeskustelu metsäsektorin osalta on mennyt niin metsään kuin voi mennä. Jokainen metsien hakkuita vastustava osaa laskea ettei puu kasva heti takaisin ja siksi sitä ei pitäisi kaataa. Mutta jos pidennetään tarkasteluaikaa, metsien käyttö on todellinen vaihtoehto hiilidioksidin vähentämiseksi ilmakehästämme. Myös tämän kaikki ymmärtävät, mutta kun ei ajatella tulevia sukupolvia, vaan halutaan ajaa metsäsektori alas muutaman ötökän tähden..

- la 29. huhtikuuta 2017 21.29.01