13.05.2016, kello 10.37

Hyvän hinta?

Kuinka paljon ”hyvät”,” tärkeät” ja ”kivat” asiat saavat maksaa? Hinnalla ei ole yleensä väliä ainakaan silloin, kun kyseessä ovat harrastuksiin tai vapaa-ajan viettoon liittyvät hankinnat. Samalla periaatteella ihmiset kannattavat muitakin ”hyviä asioita” — niitä, jotka pelastavat maailman, jotka kaunistavat ympäristöä tai jotka vähentävät myrkyllisten tai likaavien aineiden käyttöä. Ratkaisun hinta on tällöin toisarvoinen. Toisaalta mielipidekyselyissä hinnan merkitystä ei taideta yleensä edes kysyä.

Hyviä asioita on helppo kannattaa — kunhan kannattaminen ei uhkaa oman lompakon henkeä. Muuttuisiko hyvien asioiden kannattaminen, jos niiden toteuttaminen nostaa tuotteiden tai palveluiden hintaa. Monen osalta muuttuu — kaikkien osalta ei muutu. Jos on varaa olla kysymättä hintaa, voidaan kaikkea hyvää kannattaa hintalapusta huolimatta. Suurin osa kuitenkin nurisee hinnoista ja hinnannoususta. Hintahan ei ole yleensä koskaan kohdallaan, vaikka tuote olisi kuinka hyvä tahansa. Hintakilpailukyky saa asiakastyytyväisyyttä mittavissa kyselyissä poikkeuksetta heikoimmat arvosanat.

Energiantuotannossa insinöörit ovat teknisessä mielessä keksineet jo monta maailmaa paremmaksi muokkaava keinoa tuottaa sähköä ja lämpöä. Esimerkiksi erilaisissa polttoprosesseissa syntyvä hiilidioksidi voidaan kerätä voimalaitoksen piipun nokalta talteen, nesteyttää ja säilöä maaperään. Tämä helpottaisi maailman ilmastovaivojen ratkaisemista. Ratkaisun hintalappu aiheuttaa kuitenkin hengenahdistusta. Väärään aikaan tuotettu aurinkosähkö ja tuulivoima voitaisiin varastoida akkuihin tai muuntaa kaasuksi odottamaan tulevaa käyttöä. Nurmikonleikkuusta saatava ruohosilppu taas voitaisiin jalostaa biokaasuksi. Insinöörit ja muut Pelle Pelottomien perilliset ovat yllättävän luovia. Pelle Pelottomien ei kuitenkaan tarvitse huolehtia hintalappujen sisällöstä.

Hyvät asiat näyttävät siis vain odottavan poimijaansa — kunhan jostain löytyisi vielä maksumies. Valtiota on helpointa huudella maksumieheksi kaiken hyvän ja muuten mahdottoman takaajaksi, koska valtio ei ole mitään konkreettista. Se ei katsele aamulla peilistä eikä näytä naapurin rouvalta. Monesti valtio saattaa pelastaa pulasta tai antaa uusille asioille aloituspotkun, mutta laskukin seuraa perästä — viimeistään siinä vaiheessa, kun uusi verokortti valahtaa postiluukusta. Tässä vaiheessa kukaan ei kuitenkaan enää muista tai kykene selvittämään, mistä hyvästä kohonneen veroprosentin muodossa maksetaan tai miksi ylipäätään maksetaan.

Kannattaako hyvästä maksaa? Siinä tapauksessa kannattaa, jos se tuo hyvän mielen ja hyvän olon — tai jos siihen on varaa. Jos kaikki haluavat ostaa puhtaimmalla mahdollisella tavalla tuotettua energiaa, niin energiayhtiöillä ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin tarttua toimeen. Tuotteella on silloin hintalappunsa, sitä tuotetaan mahdollisimman tehokkaasti eikä valtiota tarvitse huudella maksumieheksi. Voisiko maailma aikuisen oikeasti pyöriä näin yksinkertaisella tavalla?

Petri Sallinen

Tulosta

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Kommentit

(Ei otsikkoa)

Lisäksi usein vaikuttaa siltä, että ne jotka eivät veroja juuri maksa, kaikkein innokaimmin kannattavat kaikkea verovaroilla katettavaa...

- pe 13. toukokuuta 2016 22.31.43