Teksti Anne Ahtiainen

Jatkuva otsikoissa olo uusien energiantuottotapojen etsimisen ja energiamurroksen vaatimusten aallokossa voi saada alan näyttämään nuorille pelottavalta, liian vaikealta ja haastavalta. Alaa syyttävät julkiset keskustelut energianhinnan noususta ja kuluttajien riistosta eivät varmastikaan auta tilannetta. Kuka haluaisi olla syytettyjen penkillä sellaisten asioiden vuoksi, joihin ei itsellä ole vaikutusvaltaa.

Vastuullisuus näkyy tekemisessä ja tuotteissa ja alan sitoutuminen viestinnän eettisiin ohjeisiin on osa alan vastuullisuuden osoitusta, mutta nyt viimeistään on se hetki, jolloin energia-ala profiloituu kauttaaltaan vastuulliseksi työnantajaksi. Työvoiman siirtyvyys työnantajalta toiselle on nopeaa ja osaavan henkilöstön pitovoimasta on tullut yhä tärkeämpi tekijä. Harva enää viettää 40 -vuotista urajuhlaa yhden työnantajan palveluksessa ja aivovuoto kilpailijoille ja jopa muille aloille on huomioitu jo ainakin isommissa yrityksissä.

Alalla työskentelevät ovat vastuullisia, ymmärtävät oman roolinsa huoltovarmuudessa ja ovat ylpeitä omasta työstään. Energiayhtiöt työnantajina osaavat myös arvostaa osaavaa henkilökuntaansa ja siitä ollaan valmiita pitämään kiinni. Mutta miten tämä kulttuuri ja energiaperheen lämpö saataisiin houkuttelevaksi eri alojen ammattilaisille ja työuraansa aloitteleville nuorille?

Työturvallisuus on varmasti kaikilla ykkösasia työnantajan vastuullisuudessa, mutta erityistä huomiota pitäisi kiinnittää työhyvinvointiin, työntekijän oikeuksien kunnioittamiseen ja syrjinnän ja häirinnän estämiseen. Tasa-arvo työelämässä on entistä tärkeämpää. Se tarkoittaa yhtäläistä mahdollisuutta työtehtävien saamiseen, koulutukseen, kehittymiseen ja uralla etenemiseen kuten myös erilaisten syrjinnän muotojen torjumista. Psykologinen turvallisuus työpaikalla on viime aikoina esille noussut termi, joka pitää sisällään myös sen, että töissä saa olla juuri oma itsensä, tehdä virheitä ja oppia niistä. Muuttuvassa innovatiivisessa työkulttuurissa tarvitaan kunnioittavaa suhtautumista työyhteisön jäseniin, erilaisia ihmistä ja uusia näkökulmia.

Yhtenä tavoitteena energia-alan strategioissa on ollut naisten ja muiden vähemmistöryhmien saaminen alalle. Miesvaltaiselle alalle ei aina ole helppo lähteä, mutta tässä erityisesti työnantajien vastuullisuus, tasa-arvoinen kohtelu ja psykologinen ja fyysinenkin turvallisuus tuovat houkuttelevuutta. On turha haikailla johtoryhmään naisjäseniä, jos heitä ei ole ollut kasvamassa opiskeluajasta lähtien energia-alan tehtäviin. Alan houkuttelevuutta voidaan lisätä avaamalla alan laajaa tehtäväkenttää erilaisissa foorumeissa, tuomalla näkyville erilaisia roolimalleja, luomalla tukiverkkoja ja kehittämällä mentorointiohjelmia, jotta vastavalmistuneet ja vähäistä kokemusta omaavat nuoret uskaltavat lähteä alalle omaa asiantuntemustaan kehittämään.

Olen itse uppoutunut alaan jo opiskeluaikana, kun pääsin työhakemuksen perusteella puhelinhaastatteluun ja siitä kesätöihin pieneen kaukolämpöyhtiöön. Siihenkin aikaan tyttöjen osuus energia-alan opiskelijoista oli alle 10 prosenttia, joten johtajan näkemättä tekemä valinta herätti henkilöstössä keskustelua. Olen ollut kiitollinen niistä parista kesästä, jolloin sain erittäin ansiokasta opetusta yhtiön kaukolämpöasentajilta ja muulta henkilökunnalta. Kesätöissä kertyneen kokemuksen ja toisaalta minulle niinä kesinä osoitetun luottamuksen päälle on ollut helppo kasvattaa omaa asiantuntemusta ja osaamista. Ja aina joskus palaa mieliin se kirkasotsainen abiturientti, joka mietti hakuvaihtoehtojaan ja päätyi energia-alalle. Siksi olenkin ilmoittautunut vanhaan lukiooni urapolkuani ja sen myötä myös monipuolista ja vastuullista energia-alaa esittelemään. Toivottavasti sieltä nousee lisää uusia tulevaisuuden energiamurroksen tekijöitä.

Kirjoittaja

Anne Ahtiainen

Kirjoittaja on Liedon Lämpö Oy:n toimitusjohtaja.

#energia #työelämä

Jaa artikkeli: