Brysselin käristyskupoli osoittaa tarpeen kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle

15.07.2026, kello 15:55

Kuumuutta kestän ihan hyvin, mutta nyt puhutaan aivan toisenlaisista lukemista: se, että yölläkin kodeissa on yli 35 astetta, ei ole normaalia. Ympäri Eurooppaa on voinut lukea siitä, kuinka junia on peruttu, koska raiteiden metalli on laajentunut lämmössä. Ranskassa sähköverkkoinfrastruktuuri on paikoitellen sulanut ja ydinvoimalaitoksilla on ollut haasteita pitää voimalat viileinä, sillä jäähdytysvesi on ollut liian lämmintä. Ironisesti myös Lontoon ilmastoviikolla jouduttiin perumaan kokouksia siksi, että oli liian kuuma. Merivesien pintalämpötilat ovat nousseet ennätyskorkealle, ja on julkaistu tutkimuksia siitä, että helleaallosta ovat kirjaimellisesti vastuussa ihmiset.

Samalla Brysselissä painitaan tulevan ilmastolainsäädännön parissa – muu Eurooppahan lomailee vasta elokuussa. Komissio on esittämässä perjantaina päästökaupan uudelleenarviointia. Kertauksena: päästökauppa on taloudellinen ohjauskeino, joka perustuu saastuttaja maksaa -periaatteeseen. Se pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaasti ja on onnistunut siinä niin hyvin, että siitä puhutaan EU:n ilmastopolitiikan kulmakivenä. Päästökauppa on nimittäin vähentänyt päästöjä 50 prosenttia sen kattamilla aloilla.

Uudelleenarvioinnissa on tarkoitus esittää päästökauppaan parannuksia ja varmistaa, että se auttaa EU:ta saavuttamaan itse asettamansa ilmastotavoitteet. Pitkin kevättä monet teollisuudenalat ja maat ovat kertoneet mielipiteensä siitä, kuinka päästökauppaa pitäisi parantaa – tai olla parantamatta. Hyvin yksinkertaisesti sanottuna tässä voi nähdä eron niiden välillä, jotka ovat investoineet dekarbonisaatioon, ja niiden, jotka eivät ole sitä tehneet. Päästökauppa onkin politisoitunut vauhdilla. Tästä kertoo syvä hiljaisuus sisällöstä sekä se, että mitään vuotoja ei ole levinnyt Brysselissä. Ilmastopääosastolla, joka on arvioinnista vastuussa, on erillinen huone, jossa paperia voi käydä lukemassa ilman puhelinta.

Osan huudot ovat olleet niin voimakkaita, että komissio aikoo venyttää näitä tavoitteita. Yhtenä esimerkkinä tästä on päästökaupassa oleva ilmaisjako, jonka tarkoituksena on estää hiilivuotoja ja jota jatketaan pidemmälle kuin oli alun perin tarkoitus.

Jäsenmaista Italia ja Puola ovat vetäneet kymmenen maan koalitiota, joka on hyökännyt vahvasanaisesti päästökauppaa vastaan. Näissä maissa myös fossiiliset polttoaineet ovat suurin energianlähde. Toisella puolella päästökaupan puolestapuhujina on seitsemän maan koalitio, johon myös Suomi ja Ruotsi kuuluvat. Ja joissa on Euroopan puhtainta energiaa.

Ranska ja Saksa eivät ole olleet vahvasti mukana kummassakaan joukossa – huhujen mukaan Saksa kuitenkin puolustaisi päästökauppaa. Molempien maiden hiljaisuuteen vaikuttaa luultavasti niiden sisäpolitiikka: Ranskassa maanviljelijöiden puolustaminen ja Saksassa äärioikeiston nousu.

Sään ääri-ilmiöt ovat osoittaneet, kuinka huonosti Eurooppa on valmistautunut siihen, että se on nopeimmin kuumentuva maanosa. Samalla kun energiajärjestelmämme uudistuu, meidän on mietittävä myös yhteiskuntaa ja sen rakenteita uudelleen. On surullista törmätä ajatukseen, että ilmastopolitiikka on liian kallista, sillä ilmastokestävät kaupungit ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen tuottavat myös rinnakkaishyötyjä. Lisäksi se myös säästää ihmishenkiä, tänään 15.7. vietetäänkin ilmastonmuutoksen uhrien muistopäivää. Ja toistona; mitä myöhemmin tekoihin ruvetaan, sitä enemmän se tulee yhteiskunnille maksamaan niin rahana kuin ihmishenkinä.

Kuten monissa kriiseissä, on tärkeää, että poliitikot pitävät pään kylmänä ja rakentavat pitkäjänteistä politiikkaa. Olisi tyhmää romuttaa onnistunutta politiikkaa siksi, että se toimii juuri kuten pitääkin. Myös edelläkävijät ovat investoineet vahvasti tulevaisuuden yhteiskuntaan, jossa ilmastotavoitteet on tarkoitus saavuttaa.

Tänä kesänä Eurooppaa on muistutettu vahvasti siitä, mitä on edessä, jos pakoilemme vastuuta ilmastopolitiikastamme. Se on aivan jotain muuta kuin ne kuvat bikinipukuisista ihmisistä, joita Suomessakin lehdistössä usein käytetään ilmastonmuutoksesta puhuttaessa.

Kirjoittaja

Kaneli Seppänen

Kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n EU-asiantuntija, joka työskentelee Brysselissä.

#EU

Jaa artikkeli: