Jos kaikki eläisivät kuten EU-kansalaiset, tarvittaisiin kolme maapalloa

06.05.2025, kello 13:51

Teksti Kaneli Seppänen | Kuva Scanstockphoto

Viime viikon tiistaina oli EU:n ylikulutuspäivä. Suomen ylikulutuspäivä oli jo huhtikuun alussa. Tänä vuonna EU:n keskimääräinen ylikulutuspäivä tuli kolme päivää aikaisemmin kuin edellisenä vuonna. 

Ylikulutuspäivä on se päivä vuodesta, jona ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon vuotuisen biokapasiteetin eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Se siis tarkoittaa sitä, että olemme jo tältä vuodelta käyttäneet ne luonnonvarat, jota planeetalla on tarjota elämän ylläpitämiseksi.

EU:n kulutuspäivä on jäsenmaiden keskiarvo, ja sen päivämäärä oli 29. huhtikuuta. EU-kansalaiset edustavat seitsemää prosenttia maailman väestöstä. Jos kaikki eläisivät kuten EU-kansalaiset tarvittaisiin kolme maapalloa.  

Näinä aikoina, kun keskusteluissa nousevat esiin huolenaiheet kuten ”mitä EU voi tehdä, jos Yhdysvallat vetäytyy ilmastosopimuksista” tai väitteet, että ”EU on vain pieni peluri suuressa maailmassa – emme voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen”, on hyvä pysähtyä hetkeksi. Kannattaa muistaa, että suurin osa EU-jäsenmaista kuluttaa jo vuoden alkupuolella luonnonvaransa ja siirtyy loppuvuodeksi elämään ikään kuin lainaksi – kuin ylikulutuksen velkakierteessä. 

Siinä kohtaa, kun EU:n keskiverto ylikulutuspäivä tulee vasta vuoden lopussa, voidaan alkaa puhumaan siitä mitä EU voisi tehdä vielä enemmän. Nyt kuitenkin EU:lla ja jäsenmailla on vielä pitkä matka, ennen kuin päästään sinne asti. 

Mitä EU siis voi tehdä asialle? 

Isoimpana yksittäisenä asiana EU voi asettaa 2040 ilmastotavoitteen – ja olla tinkimättä siitä. Kun tavoite asetetaan, niin samalla alkaa politiikkatoimien ja 2030-ilmastoarkkitehtuurin suunnittelu. Ilmastotavoitteen oli arvioitu tulevan jo 26. helmikuuta, mutta sen julkaisemista on lykätty eteenpäin. Tämä johtuu siitä, että osa jäsenmaista on ruvennut jarruttelemaan kunnianhimossa ja komissio ei uskalla esittää lakia, jos se ei saa selvää enemmistöä tämän taakse.  

Tällä hetkellä ennustukset näyttävät, että EU ei näillä toimilla tulisi pääsemään 90 % nettopäästövähennystavoitteeseen, jota komission on tarkoitus tulevassa ilmastolaissa esittää. Kevään aikana Brysselissä on keskusteltu yhä enenemissä määrin 2040-tavoitteen muuttamisesta tai sen kunnianhimon laskemisesta.  

Viimeisimpänä huhtikuun puolivälissä Saksan uusi hallituskoalitio lupasi asettua ilmastolain taakse, mutta ei ehdoitta. Berliinin vaade on, että EU:n jäsenvaltioiden on voitava sisällyttää kansainväliset hiilihyvitykset ilmastoponnisteluihinsa. Eli sen sijaan siis, että jäsenvaltiot vähentäisivät saasteita itse, ne voisivat maksaa EU:n ulkopuolisten maiden päästövähennyksistä ja laskea ne mukaan omaan ilmastotaseeseensa. Tällä viikolla myös Euroopan parlamentissa keskustellaan aiheesta ja ryhmät hakevat vielä linjaansa.  

Keskustelun suunta on ylipäänsä nurinkurinen – tavoite on kunnianhimoinen ja se yleensä tarkoittaa, että sinne ei ole helppo päästä, mutta sitä tulisi tavoitella. Jos EU ei uskalla tavoitella kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, niin minkälaista mallia se näyttää muulle maailmalle? Ennen kaikkea tulisi pohtia sitä, että jos nykyisillä toimilla emme sinne pääse, niin mitä meidän tulisi muuttaa niissä? Tulisi keskustella ja etsiä sellaisia keinoja, joita ei ole vielä käytetty, jotta tavoitteeseen päästään, ennemmin kuin luopua tavoitteesta. 

Puhdas energia ratkaisemassa ilmastokysymyksiä 

Puhdas energia on keskiössä ratkaisemassa ilmastokysymyksiämme – ja kuten Pohjola osoittaa, se on myös halvinta ja kilpailukykyisintä. Haikailut menneen maailman ja fossiilisten energialähteiden pariin tulisi unohtaa ja keskittyä entistä enemmän rakentamaan Euroopan energiajärjestelmää, joka nojautuu puhtaaseen energiaan.  

Fossiiliseen energiaan nojaaminen ei vain lisää päästöjä ja kiihdytä ilmastokriisiä, vaan hankaloittaa myös Euroopan strategista autonomiaa. Olemmehan jo nähneet, kuinka Venäjä on käyttänyt toistuvasti hyväkseen EU:n riippuvuutta Venäjän energiasta – ja kun nyt Yhdysvalloissa puhaltaa uudet tuulet, emme voi heistäkään olla varmoja enää. Lisäksi LNG:n rahtaaminen Yhdysvalloista Eurooppaan on hyvin kallista. 

Tarvitsemme kunnianhimoista ja eteenpäin katsovaa ilmasto- ja energiapolitiikkaa nyt ja jatkossa. Tämä on ratkaisevan tärkeää, mikäli haluamme että tulevaisuudessa EU joskus pääsisi ylikulutuspäivänsä kanssa lähelle vuoden loppua. Toivon, että joskus vielä voisin sanoa lauseen ” EU tekee jo tarpeeksi”. 

#energia ja Eurooppa