Blogit

Markkinat Omakynä Petra Pynnönen

Suomalaisen energiasektorin digiaika on Eurooppaa edellä

27.06.2024, kello 15:13

Sukelsin kuluneena keväänä Brysselin digikuplaan Energiateollisuus ry:n mahdollistamassa...

Markkinat Omakynä Hanna Höijer

Sukupolvien välisen yhteistyön merkitys kansainvälisessä ilmastopolitiikassa

12.06.2024, kello 13:36

Kello on 02.19 lauantaina 8.6.2024. Kirjoitan tätä hotellin sängyllä Saksan Bonnissa nukahtamisen...

Tuotanto Vieraskynä Justus Luokkanen

Kun jokin on valittava

10.06.2024, kello 12:09

Mistä lähteä avaamaan energia-asioita rouvalle, joka puhutteli minua lounastauolla? Hänen...

Matkarapotti Worl Energy Councilin kongressista Rotterdamista 

Mistä vaiettiin – mistä puhuttiin?

29.04.2024, kello 08:28

Teksti Antti Kohopää | Kuva Scanstockphoto

Mistä vaiettiin – mistä puhuttiin?

World Energy Council (WEC) on järjestänyt kongresseja sadan vuoden ajan. Tapahtuma kokoaa yhteen energiasta kiinnostuneita ympäri maailmaa. Helsingissä ja Brysselissä työskenteleville energia- ja ilmastopolitiikan ammattilaisille kongressi oli ennen kaikkea mahdollisuus poistua kuplasta ja saada käsitystä mistä maailmalla puhutaan ja mistä ei puhuta. 

Eurooppalaisissa energia-alan tilaisuuksissa puhutaan lähes poikkeuksetta Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Se ei tässä kongressissa ollut puheenaihe. Sodan vaikutuksista markkinoihin, politiikkaan tai energiasiirtymään ei puhuttu. Neljän päivän aikana kuulimme yhden moderaattorin käyttävän ilmausta ”Russian-Ukranian crisis”, ja yksittäiset panelistit saattoivat lyhyesti viitata sotaan. Lähi-idässä käynnissä olevasta sodasta tai sen eskaloitumisen vaikutuksista ei myöskään puhuttu. 

Euroopassa biodiversiteetistä puhutaan paljon. Tässä tilaisuudessa energiainvestointien vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen taas ei puhuttu. Kongressissa toki otettiin varovainen askel maan alta biosfääriin, kun tunnistettiin uuden energiajärjestelmän vaikutukset maankäyttöön ja sekä keskusteltiin siitä, että eri maiden mahdollisuudet uuden energiajärjestelmän luomiseen ovat erilaisia. 

Ilmastonmuutoksesta puhuttiin paljon. WEC:iä huonosti tuntevat ovat pitäneet järjestöä hieman fossiilisena porukkana. Kahvikupin äärellä kävi selväksi, että tällainen varjo tuntuu seuraavan järjestöä siellä ja täällä. Puheenvuorojen perusteella WEC ei ole fossiilinen. Kukaan ei irtisanoutunut kansainvälisestä ilmastopolitiikasta. 

Ilmastonmuutoksen rinnalla näkyi raadollinenkin realismi. Kongressissa oli vahva edustus monista öljymaista, kuten Saudi Arabiasta, jossa järjestetään seuraava kongressi vuonna 2026. Myös Kiina ja Intia olivat edustettuina sekä kongressilavalla että messusalissa.  

Saudien toiminnasta jäi kaksijakoinen tunnelma. Ei jäänyt epäselväksi, että he aikovat myydä fossiilista öljyä niin kauan kuin joku sitä ostaa. Öljykauppiaat ovat sitä mieltä, että jos he eivät myy öljyä riittävästi, maailmalla poltetaan kivihiiltä. Asian ääneen sanominen ei heitä myöskään hävetä. Öljymaiden osallistuminen kongressiin on kuitenkin erittäin hyvä asia – aikamme tarvitsee lisää vuoropuhelua, eikä kupliin käpertymistä.  

Kahvitauolla googlattuna kuriositeettina mainittakoon Saudien öljy-yhtiö Aramco, joka teki vuonna 2022 160 miljardin nettotuloksen 600 miljardin liikevaihdolla. Tämä on kaikkien aikojen suurin julkisesti noteeratun yhtiön tekemä tulos koskaan. Kongressissa välittyi monin tavoin tunnelma, että Saudeilla on rahaa ja he käyttävät sitä myös puhtaan teknologian kehittämiseen. Saudeilla on aurinko- tuuli- vety- ja ydinvoimahankkeita vireillä.  

Se kävin selväksi, että tällä hetkellä maailma on hyvin epävarma paikka ja maailmanjärjestys on muutoksessa. Silti osassa puheenvuoroista uskottiin edelleen avoimeen kauppaan ja vaihdantaan eri maanosien ja maiden välillä. Toisissa puheenvuoroissa eri maanosien omavaraisuus energiasta, raaka-aineista ja resursseista korostui huomattavasti enemmän. Tässä on iso ristiriita ja pelkästään tilaisuuden paneeleja kuunnellen olisi mahdoton ennustaa mihin päin maailma on matkalla. 

Teknologia ei tunne rajoja ja energiatransitio on globaali ilmiö. Ydinvoima, tuuli, aurinko, vety, sähkö ja energiaverkot, joustot, varastot, synteettiset polttoaineet, AI (artificial intelligence) ja sähköistäminen toistuivat päivien puheenvuoroissa. Teknologiat, joista puhutaan, tuntuvat olevan aivan samoja meillä kotimaassa, EU:ssa ja globaalistikin. 

Markkinat ja poliittinen toimintaympäristö sen sijaan ovat hyvin erilaisia eri osissa maailmaa. Siinä missä Euroopassa on yhteiset sähkömarkkinat, Kanadassa on kaikissa kahdeksassa provinssissa täysin toisistaan poikkeavat sähkömarkkinoiden pelisäännöt ja tuskin ollenkaan keskinäistä koordinaatiota. 

Afrikassa puhutaan siitä, tapahtuuko transitio asteittain vai hyppäyksin. Siirrytäänkö huonoista polttomoottoreista ja tehottomasta hiilen käytöstä uudempiin teknologioihin vai jätetäänkö polttomoottoriautot väliin ja siirrytään suoraan sähköautoihin ja uusiutuvaan energiaan. Tämä tuntui jakavan myös mielipiteitä. Osa uskoo hyppyyn, jollainen on nähty vaikkapa telekommunikaatiossa käyttäjien jätettyä lankapuhelimet väliin ja siirryttyä kännyköihin suoraan. Toinen osa uskoo asteittaisempaan kehitykseen. 

EU:n tulisi olla globaalisti merkittävä toimija ja lunastaa kehittyvien maiden luottamusta. Näyttää kuitenkin siltä, että Lähi-idän mailla tai Kiinalla on pienempi kynnys rahoittaa uutta energiajärjestelmiä näissä maissa.  Läntisille yrityksille ja pankeille investointiympäristö on haastava. Yhteiskuntien epävarmuus, heikko läpinäkyvyys ja instituutioiden puute sekä pankkeja ja rahoitusta koskeva sääntely luovat pääomaintensiivisille pitkän aikavälin investoinneille epävarmuutta, jota ei olla valmiita sietämään, vaikka kysyntä ratkaisuille olisi iso. 

Sikäli olikin hieman harmi, että EU ei kongressissa juurikaan näkynyt. Kuulimme mitä maailmalla tapahtuu mutta maailma ei kuullut mitä EU:ssa tapahtuu. Toki yksittäisistä jäsenmaista kuulimme puheenvuoroja ja Hollanti ja Rotterdamin satama olivat hyvin esillä. 

Ihmisistä puhuttiin päivien aikana yllättävänkin paljon ja eri näkökulmista. Ihmiset ja heidän osaamisensa ovat keskeisin energiatransition mahdollistaja. Toisaalta kustannusten jakaminen ihmisten ja eri maiden välillä on aivan keskeinen kysymys siirtymän hyväksyttävyydelle. Miten esimerkiksi Euroopassa energia siirtyy pohjanmereltä Keski-Eurooppaan ja kuka matkalle tarvittavan infrastruktuurin maksaa – tuottajat ja kuluttajat johdon päissä vai matkalle osuvien valtioiden veronmaksajat? 

WEC:n puheenjohtaja Mike Howard päätti kongressin toteamalla tilaisuuden henkeen osuvasti ”Accept the reality and deal with it – but deal with urgency”.

Delegaatiomme Rotterdamissa – Jukka Leskelä, Jari Kostama ja Antti Kohopää 

Kirjoittaja

Antti Kohopää

kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n EU-edunvalvontapäällikkö

#energia ja Eurooppa
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja