Toisille kasvu kelpaa, toisille ei

16.10.2025, kello 15:03

Teksti Jukka Relander

Teollisuustuotannon volyymi sukelsi kaikissa EU:n jäsenmaissa vuonna 2021 alkaneen energiakriisin seurauksena. Eurelectricin, joka on siis energiajärjestöjen eurooppalainen kattojärjestö, julkaisemien tilastojen mukaan sukellus oli samanaikainen, mutta palautuminen on jakautunut epätasaisesti. Parhaiten ovat toipuneet Ruotsi, Suomi ja Espanja, joissa teollisen tuotannon volyymi on noussut energiakriisiä edeltäneelle tasolle, Ruotsissa jopa sen yli. Synkin suunta on Saksassa ja Italiassa, jossa volyymi on lähes kymmenen prosenttia vuoden 2020 alapuolella.

Toinen ero parhaiten ja heikoiten suoriutuvien maiden välillä on vielä hälyttävämpi. Suomen, Ruotsin ja Espanjan käyrät osoittavat ylös, Saksan ja Italian alas. Eurelectricin esittämän tulkinnan mukaan tähän syy on ilmeinen ja selkeä: maat, jotka ovat irrottautua kneet fossiilisista energialähteistä pärjäävät, ne jotka eivät ole, eivät pärjää.

Kun varpaita paleltaa, voi joko lorottaa kintuille tai hankkia kengät. Saksassa ja Italiassa on päätetty lorottaa kintuille, hyvän itäeurooppalaisen esimerkin mukaisesti.

Euroopan isot teollisuusmaat ovat alkaneet jarrutella ilmastopolitiikkaa. Yhteiset vuodelle 2040 asetettavat ilmastotavoitteet ovat vastatuulessa ja polttomoottorille halutaan jatkoaikaa, ettei eurooppalaisen autoteollisuuden tarvitsisi luoda nahkaansa ja kuroa Kiinan etumatkaa umpeen sähköautojen tuotannossa. Hetken se lämmittää, mutta pian on entistä kylmempää.

Teollisuuden suhdanteilla ja suorituskyvyllä on valtava vaikutus työllisyyteen, jonka heilahtelut näkyvät gallupeissa. Poliittinen umpisolmu syntyy siitä, että populistinen oikeisto vetää puoleensa tyytymättömiä, ja syyttää eurooppalaista ilmastopolitiikkaa teollisuuden ongelmista. Ilmastopoliittinen jarrutus saattaa tarjota teollisuudelle tekohengitystä seuraavien vaalien yli, mutta keskipitkä näkymä heikkenee entisestään, populistisen oikeiston korjatessa potin siitäkin tyytymättömyydestä.

Poliittinen ajanpeluu on ehkä ymmärrettävää, mutta eurooppalaisen teollisuuden lyhytnäköisyyttä täytyy ihmetellä. Se haluaa osakseen tukea tavalla toisella, markkinoiden asettaman suunnan vastaisesti. Jo 48 % eurooppalaisesta sähköntuotannosta on uusiutuvaa, ja noin neljännes ydinvoimaa, samalla kun fossiilisen tuotannon osuus supistuu jatkuvasti. Varsinkin aurinkosähköön investoidaan koko ajan enemmän, sen osuus tuotantokapasiteetista on EU:n laajuisesti lähes kaksinkertainen tuuleen verrattuna – tuotetun sähkön osalta tuuli on toki edellä.

Vanhenevaan, ilmaston kannalta haitalliseen tuotantoon ei ole mitään järkeä investoida. Tämä ei johdu pelkästä päästökaupasta, joka toki parantaa puhtaan tuotannon kilpailukykyä entisestään EU:n alueella. Hyvä esimerkki on Yhdysvallat. Donald Trump kampanjoi fossiiliyhtiöiden tuella, ja lupaili renessanssia päästöjä tuottaville polttoaineille. Investoinnit uusiutuviin kuitenkin jatkuivat. Johtopäätös tästä oli täsmälleen päinvastainen kuin markkinoiden osoittama suunta: Trumpin hallinto on erikseen alkanut heikentää uusiutuvan energian rakentamisedellytyksiä, ja samalla torpannut niiden mahdollistamaa työllisyyden kasvua.

Kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että valehdellaan mustaa valkoiseksi. Poliittisen viestin mukaan fossiilien paluu elvyttää taloutta ja parantaa työllisyyttä, todellisuuden kasvu syntyy uusiutuvista, ja markkinat ymmärtävät tämän.

Onneksi oma suuntamme on pienestä takkuilusta huolimatta pääsääntöisesti oikea. Toivottavasti myös Keski-Euroopan. Hyviä uutisia Amerikasta saamme ehkä odottaa vähän pidempään.

#energia ja Eurooppa #energiapolitiikka