Ei ole paluuta eiliseen — pahimmillaan edessä on dystopia

19.02.2026, kello 06:48

Teksti Kaneli Seppänen

Kun katsoo historiaa taaksepäin, niin yhteiskuntien suurten muutosten edessä konservatiivisimmat voimat ovat usein nousseet vahvoiksi. Yksi syy asialle on se, että kansalaisia pelottaa heidän oma, epävarma tulevaisuutensa. Samanaikaisesti konservatiiviset sekä populistiset äänet tarjoavat liian helppoja ja tuttuja (mutta usein toimimattomia) vastauksia haastaviin ongelmiin.

Tällä hetkellä olemme yhden suurimmista haasteistamme edessä. YLE uutisoi viime viikolla julkaistusta ilmastonmuutosta tutkivasta raportista, joka kertoi jälleen keikahduspisteiden mahdollisesta saavuttamisesta. Jos saavutamme keikahduspisteet, tarkoittaa se sitä, että ilmastonmuutoksen aikaansaama lämpeneminen voimistaa itse itseään. Yksi näistä keikahduspisteistä on koralliriuttojen menettäminen ja toinen Golf-virran heikentyminen. Tämä saattaisi tuoda Suomeen jopa –40 asteen pakkaset. Tällöin nyt tammikuussa olevat –20 pakkaset tuntuisivat mukavilta. Puhumattakaan muista seurauksista ilmastolle ja elinympäristöllemme.

Nykyisen EU-mandaatin alusta lähtien on kuulunut huolestuttavia signaaleja: vihreää siirtymää ja ilmastoagendaa haastetaan eri suunnista. Haastaminen kytkeytyy ”aikaisemman” yhteiskunnan haikailuun. Kaipuu menneeseen on vaarallista, sillä eilinen ei enää palaa. Yksi näistä on jo varmaan kaikille tuttu kilpailukyky. Kun Euroopan jäsenmaat etsivät syyllisiä sille, miksi kilpailukyky ei nouse, kääntyvät päät Brysseliin.

Vihreää agendaa on ammuttu alas pitkin kautta ja tänä keväänä on alkanut spekuloinnit siitä, että EU:n onnistunein ilmastopolitiikka, päästökauppa, joutuisi tulilinjalle. Päästökauppa on Euroopan ilmastopolitiikan kulmakiviä ja sen heikentämisellä voi olla hyvinkin kauaskantoisia seurauksia. Päästökauppa kattaa hieman yli 40 prosenttia Euroopan päästöistä ja on onnistunut puolittamaan päästöt aloittamisvuodestaan 2005 lähtien.

Jo 2040-ilmastolakia asetettaessa tehtiin kompromissi ja polttoaineita koskevaa päästökauppaa (ETS2) myöhäistettiin vuodella. Lisää huolestuttavia ulostuloja näkyi EU-johtajien strategisessa vetäytymisessä viime viikolla, kun esimerkiksi Saksan liittokansleri Friedrich Merz kritisoi päästökaupan hiilihinnoittelun olevan liian kallista. Vastaavia ääniä kuuluu myös teollisuuden parista. Tällä oli heti vaikutusta päästökauppaan ja päästöoikeuksien hinnat tippuivat seuraavina päivinä. Jos yhdistää päästökauppaa heikentävät äänet ja parlamentin kasvaneen äärioikeiston, ei ole itsestään selvää, että se säilyisi koskemattomana.

Komissio on pyrkinyt löytämään ratkaisuja tilanteeseen, mutta turhautumisen merkkejä on ilmassa. Viime viikolla puheenjohtaja Ursula von der Leyen piti puolustuspuheenvuoron niin päästökaupan puolesta teollisuuden kokoontumisessa Antwerpenissa kuin lainsäädännön toimeenpanon puolesta EU:n johtajien strategisessa vetäytymisessä. Energiateollisuus on myös kertonut viestiä mm. sähkömarkkinoiden toimeenpanon loppuun viemisestä, joka itsessään jo veisi energiaunionia eteenpäin ja lisäisi kilpailukykyä, sekä päästökaupan tärkeydestä Euroopan ilmastopolitiikan kulmakivenä.

On selvää, että Euroopan kilpailukyky vaatii ratkaisuja. Syyn vierittäminen Brysselin niskaan ei kuitenkaan auta: jäsenmaiden tulisi ensin toimeenpanna voimassa oleva eurooppalainen lainsäädäntö. Epäjärjestelmällinen toimeenpano jäsenmaiden kesken ei ratkaise kilpailukykyä. Samalla kun etsitään vastauksia, tulisi pitää pää kylmänä eikä purkaa toimivia ilmastorakenteita.

Energiateollisuus toistaa viestinsä: Suomi toimii esimerkkinä siitä, kuinka johdonmukainen toimeenpano ja päästökauppa voivat tukea kilpailukykyä ja rakentaa samalla kestävämpää, kilpailukykyistä tulevaisuutta. Sellaista tulevaisuutta, jossa Suomessa ei ole –40 asteen pakkasia. Nyt ei ole aika katsoa taakse, vaan olla rohkea ja katsoa peiliin. Silmät sulkemalla edessämme on huomattavasti synkempi todellisuus.

#energia ja Eurooppa #ilmastopolitiikka