Eksyykö kuluttaja sähkön hintaan?

22.01.2026, kello 15:17

Teksti Olli Taipale | Kuva Scanstockphoto

Sähkön hinnasta tuli energiakriisin myötä vuonna 2021 koko Suomen yhteinen puheenaihe. Kuluttajien ja median huomio siirtyi lähes säätilan kaltaiseksi keskustelunavaukseksi: montako senttiä kilowattitunti milloinkin maksaa. Onko tämä herännyt kiinnostus lopulta taakka vai tärkeä lisä tietoisuuteen? 

Vuonna 2021 elettiin aikaa, jolloin ihmiset olivat oppineet seuraamaan mediaa lähes pakonomaisesti uuden tiedon toivossa. Joka ainoa pieni tiedonmurunen Covid-virukseen liittyvää tietoa piti kaivaa esiin ja pureskella. Kriisin edetessä alkoi valjeta, ettei Covid-virus vastannut pahimpia skenaarioita, ja perusterveet suomalaiset saattoivat hiljalleen palata kohti normaalimpaa arkea.

Koronavuosien myötä ihmiset olivat harjaantuneet penkomaan tietoa mm. terveydestään, varianttien kehittymisestä ja rokotteiden vaikutusmekanismeista. Meistä jokaisesta oli tullut oman elämämme ”korona-ammattilaisia”. Sääpuheet vaihtuivat keskusteluihin rokotetutkimuksen etenemisestä ja siitä, millaisia prosesseja Euroopan rokotelupajärjestelmä edellyttää. Valppaus uuden tiedon keruuseen ja luotettaviin lähteisiin oli noussut uudelle tasolle.

Energiakriisi syntyi tilanteessa, jossa suomalaiset olivat tiedon suhteen valppaimmillaan. Ukrainan sodan myötä energian asema sodankäynninvälineenä vahvistu, ja talven lähestyessä uutiset hyökkäyksistä energiainfrastruktuuria vastaan eli muuntamoihin, voimalaitoksiin ja energiaverkkoihin lisääntyivät. Energiakriisin juuret olivat myös muualla kuin vain taistelutantereella. Isoimpana yksittäisenä tekijänä kriisille pidetiin maakaasun saatavuutta ja sen hintaan, koska suuri osa erityisesti Keski-Euroopan sekä Itä-Euroopan kotitalouksesta lämpeni maakaasulla. Kaasun asema välttämättömyyshyödykkeenä kasvoi. Välttämättömyyshyödykkeenä maakaasun huippuhinta voi nousta oikeastaan lähes rajattomasti, koska ennen kuin hintahuippu saavutetaan astuvat poliittiset väliintulot esiin.

Koronakriisin jälkeen suomalaiset käänsivät huomionsa energiakriisiin ja sähkön hintaan. Monesta meistä alkoi tulla paitsi korona- niin myös energia-alan ”asiantuntijoita”. Yleisellä tasolla ihmisten sivistyvyydestä voidaan todeta, että hyvin koulutetussa yhteiskunnassa on vaikeampi johdatella ihmisiä harhaan valheellisilla väittämillä. On kuitenkin mahdollista, että tieto lisää tuskaa, koska yksittäisten faktojen skaalaaminen kokonaisuuteen on yllättävän haastavaa. Tilanteessa, jossa pääasiallisesti ääripäiden puheenvuorot saavat ääntänsä kuuluviin.

Säästä puhuminen jäi taka-alalle, kun sähkön hintakehitys valtasi etusivut. Tuntihintojen seuraamisesta tuli arkipäivää.

Tekoälysovellusten kautta tiedon poimiminen on nykyihmiselle nopeaa ja helppoa. Tekoälysovellukset poimivat tiedot olemassa olevista uutisista, jolloin väärin ymmärretyt asiat voivat päätyä tekoälyn vastaamiksi, jos tiedon lähde on jaettu tarpeeksi monessa julkaisussa. Silti kuten rokotetutkimuksessa, myös energiajärjestelmässä paholainen piilee yksityiskohdissa: moni ymmärtää ilmiöiden perusperiaatteet, mutta harva pystyy selittämään taustamekanismit syvällisesti ilman syvällistä perehtyneisyyttä.

Sähkön hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Sääriippuvainen tuotanto, kuten tuuli- ja aurinkovoima, heiluttavat sähkön hintaa nopeasti, kun tuulirintama saapuu, tuotanto kasvaa ja kun se poistuu, tuotanto putoaa yhtä nopeasti. Samalla polttoon perustuvia voimalaitoksia on poistunut energiamarkkinoilta, niiden kannattamattomuuden vuoksi, mikä on itsessään lisännyt energiajärjestelmän herkkyyttä nopeille muutoksille.

Sähkön tuotannon ja kulutuksen täytyy olla tasapainossa joka hetki. Norjan vesivoima toimii pohjoismaisena ”energiareservinä”, jonka kautta saadaan edullista sähköä Suomeen. Siirtolinjojen häiriöt, voimalaitosyksiköiden viat ja muut poikkeamat energiajärjestelmässämme vaikuttavat nekin sähköjärjestelmään ja sitä kautta myös sähkön hintaan.

Hinnan taustalla on siis laaja kokonaisuus, jonka hahmottaminen yksittäisten uutisnostojen kautta on vaikeaa.

Sähkömarkkinoilla on samanaikaisesti käynnissä useita uudistuksia. Tässä otanta isolta vaikuttavuudeltaan kohti pienempää direktiiviuudistukset, verkkosäännöt, yhteiseurooppalaiset reservimarkkinat, siirtojenhallinnanmarkkinapaikka, joustavat liittymät, tehomaksu sekä kuormanohjausrajapinta. Näistä erityisesti tehomaksu on noussut julkisen keskustelun kohteeksi ja valitettavasti saanut osakseen myös runsaasti virheellistä tietoa.

Tehomaksu tuo sähkön hinnan osatekijän, jonka avulla sähköverkkoyhtiö laskuttaa asiakkaitaan oikeudenmukaisemmin kuormituksen aiheuttamisperiaatteen mukaan.

Vaikka tehomaksua on käytetty aiemminkin sähköverkkoyhtiöiden hinnoittelussa, nyt käynnissä olevalla muutoksella on tavoitteena muodostaa yhtenäinen malli, jota kaikki jakeluverkonhaltijat soveltavat, mikäli näkevät tarpeelliseksi.

Energiavirasto valvoo, ettei sähköstä kerätä liikaa tuottoa. Tehomaksun yhtenäistäminen ei muuta kokonaissummaa, jonka verkkoyhtiö laskuttaa asiakkailtaan. Mikäli aiheuttamisperiaate kohdentuu uudistuksen jälkeen täsmällisemmin, järkevästi sähköään käyttävät kuluttajat hyötyvät muutoksesta pitkällä aikajänteellä.

#sähkön hinta #sähköverkot