Blogit

Omakynä Antti Kohopää

Euroopan kirjat ovat sekaisin

14.11.2022, kello 10:22

Saksa kertoi viime viikolla käyttävänsä 200 miljardia valtion rahaa energiakriisin hoitoon. Alle...

Omakynä Marja Rankila

Ilman vesivoimaa energiakriisistä ei selvitä

14.11.2022, kello 10:16

Vesivoiman rooli sähköjärjestelmän näkökulmasta on muuttumassa, mutta sen merkitys ei ole...

Omakynä Petra Pynnönen

Energiasektorin digitalisaatio kiihtyy

27.10.2022, kello 13:43

Energia-alan digitalisaatiossa otettiin uusi askel, kun EU-komissio julkaisi tiedonannon muodossa...

Euroopan kirjat ovat sekaisin

14.11.2022, kello 10:22

Teksti Antti Kohopää | Kuva Scanstockphoto

Euroopan kirjat ovat sekaisin

Saksa kertoi viime viikolla käyttävänsä 200 miljardia valtion rahaa energiakriisin hoitoon. Alle kuukausi sitten syyskuussa Saksa ilmoitti 65 miljardin euron tukipaketista.

Käytännössä Saksa käyttää 200 miljardia parin vuoden aikana omien yritystensä ja kansalaistensa tukemiseen, kun maakaasun hintaa painetaan alaspäin maakaasulle asetettavan hintakaton avulla. Hintakatto vaatii toimiakseen valtavan määrän valtiontukea. Saksa aikoo rahoittaa suunnitelman ottamalla budjetin ulkopuolista lainaa. Saksan suunnitelmilla on suuri käytännön merkitys ja valtava symbolinen arvo. Vaikutukset ulottuvat Saksan lisäksi ympäri Eurooppaa.

Saksa on ollut EU:ssa tiukan budjettikurin vaalija ja niukkuuttaja — myös silloin, kun eteläiset jäsenvaltiot ovat pyytäneet siimaa itselleen. Näin on tapahtunut vuoden 2008 finanssikriisistä lähtien. Nyt Saksa aikoo kuitenkin itse poiketa yhdessä sovituista säännöistä.

Jos Saksa on joitain myönnytyksiä antanut tai kun yhteisiä varoja on käytetty köyhempien maiden tukemiseen, on Saksa aina huolehtinut siitä, että saksalainen teollisuus hyötyy rahoilla tehdyistä investoinneista rajojensa ulkopuolella. Tämän se on tehnyt vaalimalla sisämarkkinasääntöjä ja vahtimalla julkisia hankintoja koskevien määräysten noudattamista.

Kriisin hoitamisessa Eurooppa haluaa olla yhtenäinen ja tunnustaa solidaarisuutta. Nyt Saksan toiminta kuitenkin näyttää välinpitämättömältä ja ylimieliseltä. Saksa viestii, että sillä on varaa toimia näin ja se myös käyttää kapasiteettiaan. Se viittaa kintaalla yhdessä sovitulle tavalle taklata kriisiä.

Saksan nyt harjoittamaa politiikkaa haluaisi ymmärtää, vaikka se on vaikeaa. Vaikeaa se on siksi, koska Saksa on itse tehnyt energiapoliittisesti erikoisia valintoja ja harjoittaa politiikkaa, jolla se yrittää pakottaa muut taloudet tekemään samanlaisia valintoja. Nyt Saksan riippuvuus venäläisestä energiasta on paljastunut ja riippuvuussuhteesta maksetaan kova hinta. Saksalainen teollisuus uhkaa joutua polvilleen ja työpaikat ovat vaarassa. Saksan valtiolla on valtava paine pelastaa tilanne hinnalla millä hyvänsä.

Saksan harjoittama politiikka on kriisin keskellä paljastunut kauniisti sanoen lyhytjänteiseksi. Niin kauan, kun Venäjältä virtasi kaasua Saksaan, he vastustivat esimerkiksi venäläiselle kaasulle asetettavaa hintakattoa. Ääni muuttui kuitenkin kellossa kesän aikana.

Saksalaiset ovat myös puolustaneet sisämarkkinoilla reilua toimintaa ja vastustaneet erilaisia markkinainterventioita. Nyt he ovat itse tekemässä EU:n suurinta markkinainterventiota — kysymättä naapureilta tai kumppaneilta mitään. Norsu on päässyt irti lasikaapissa.

Saksan tapa toimia kriisissä on saanut muut jäsenmaat raivon partaalle. Italia ja Ranska ovat molemmat hyökänneet Saksan suunnitelmien kimppuun. Ne ovat vaatineet Saksaa perääntymään suunnitelmissaan. Samalla ne vaativat solidaarisuutta ja EU:n yhteistä ratkaisua ongelmiin.

Komission saksalainen puheenjohtaja Ursula von der Leyen näytti vajaan kuukauden ajan johtajalta, joka johdattaa unionin kriisin läpi. Nyt hän näyttää seuraavan porstuan puolelta, kun Ranskan presidentti Macron ja Saksan liittokanselri Scholz illallistavat. Von der Leyen on ahtaassa raossa, kun Ranskan ja Italian komissaarit käyttävät julkista sanan säilää Saksaa kohtaan ja puolustavat EU:ta yhteisönä.

Saksan tekemät ratkaisut vaikuttavat myös Suomeen, koska Saksa on suomalaisten merkittävä kauppakumppani. Mikäli Saksan talous sakkaa, näkyvät sen vaikutukset suomalaisessa teollisuudessa ja elinkeinoelämässä.

Suomessa on perinteisesti tavattu ajatella, että Saksan teollisuuden pitää pysyä pystyssä, jotta Suomen teollisuus voisi hyvin. Nyt tätä on arvioitava uudelleen ja uudessa ajassa. Saksa ei tällä hetkellä näytä samalta rationaaliselta toimijalta, johon olemme tottuneet. Edessä voi olla teollinen uusjako, joka on nähtävä mahdollisuutena.

Toisaalta Saksa on kilpaileva talous, joka toimii samoilla sisämarkkinoilla. Mikäli sisämarkkinoiden pelisääntöjä ei kunnioiteta ja epäreiluja valtiontukia käytetään omien yritysten suojelemiseksi, ei tämä voi olla Suomen etu. Suomella — eikä oikein muillakaan EU-mailla — ole varaa lähteä valtiontukikilpailuun Saksan kanssa.

Suomalaisten energiankäyttäjien näkökulmasta voisi olla hyvä, jos Saksassa sähkön hintaa saataisiin laskettua — vaikka sitten sähköntuotantoon käytettyä kaasua tukemalla. Tämä laskisi sähkön hintaa myös Suomessa ja voisi olla edullista erityisesti lyhyellä aikavälillä. Toisaalta tuki saattaa kiristää globaalisti tiukoilla olevia maakaasumarkkinoita entisestään. Jos taas Saksa käyttää kyynärpäitä ja poikkeuksellista taloudellista kapasiteettiaan markkinoilla, voi muille jäädä vain pöydän reunalta tippuvia murusia. Tämä ei ole hyvä asia EU:n kilpailukyvylle, mutta ei myöskään yhtenäisyydellemme.

Tukemalla kaasun käyttöä Saksa myös lisää kaasun käyttöä. Tämä saa hidastaa siirtymää kohti puhtaampien energiamuotojen käyttöä.

Saksan tukipaketilla ei muuteta sitä tosiasiaa, että Euroopassa ei ole enää käytettävissä samoja energia- ja raaka-aineresursseja, joita meillä oli ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Nyt olisi huolellisesti arvioitava, onko muutoksen hidastaminen valtiollisten tukien avulla koko Euroopan unionin etu vai pelkästään Saksan etu. Valtiollisilla tukitoimilla muutoksesta voidaan tehdä hallittu, mutta pahimmillaan valtiolliset tuet vain siirtävät ongelmia eteenpäin.

Eurooppalaisessa keskustelussa virallinen Suomi suhtautuu avoimesti kaikkiin ratkaisuihin. Olemalla ikuisesti avoimia, siirrämme kuitenkin aloitteen muille. Samalla tulemme helposti todenneeksi, että meille sopii oikeastaan kaikki, mitä ympärillämme tapahtuu. Meidän täytyy olla keskustelussa mukana ja ollaksemme mukana, on esitettävä ratkaisuita, asetettava omia ehtoja sekä rajoja. On ymmärrettävä, että voimme hyvin olla paradigman muutoksen äärellä.

Suomessa yrityksiä ei ole juurikaan tuettu, kun energiaan hinta on noussut. Sen sijaan julkista rahaa käytetään vihreän siirtymän edellyttämiin investointeihin enemmän kuin aikoihin. Nämä ovat todellisia tulevaisuusinvestointeja — juuri sellaisia, jotka tekevät muutoksesta hallitun. Ne eivät siirrä ongelmia eteenpäin vaan poistavat ongelmat pöydältämme. Tällä tiellä on hyvä jatkaa.

Kirjoittaja

Antti Kohopää

Kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n EU-edunvalvontapäällikkö

#energia ja Eurooppa
Jaa artikkeli:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja