Sähkön hintavaihtelu ei ole järjestelmän vika, vaan ominaisuus

20.10.2025, kello 15:55

Teksti Pekka Salomaa

Sähkön hinta vaihtelee huomattavasti enemmän kuin aiemmin, mutta vaihtelut ovat samalla hinta siitä, että sähkömme pysyy keskimäärin edullisena. Paluu fossiileihin olisi erittäin kallista ja muutenkin haitallista. Kansainväliset siirtoyhteydet, joustava kulutus ja uudet tavat varastoida sähköä auttavat tasoittamaan markkinoita.

Sähkön hintakäänteet herättävät erilaisia kysymyksiä. Olen huomannut, että jotkut epäilevät, onko sähköjärjestelmässä jotain perustavasti pielessä. Oma ymmärrykseni on, että olemme siirtyneet viime vuosina aivan toisenlaiseen sähkö- ja energiajärjestelmään, jossa isotkin hintavaihtelut ovat ominaisuus, eivät vika. Asiakas voi enenevässä määrin myös säästää tai ansaita hintavaihtelujen avulla.

Suomi on ensimmäisten maiden joukossa käytännössä irrottautunut fossiilisten polttoaineiden käytöstä sähköntuotannossa. Kilpailukykynsä menettäneet kivihiili, maakaasu ja turve on korvattu niitä edullisemmilla ydinvoimalla ja tuulella, hiukkasen myös aurinkosähköllä. Ydinvoiman ominaisuuksiin kuuluu pääsääntöisesti tasainen tuotanto (ja pitkä rakennusaika), kun taas tuulivoima vaihtelee voimakkaasti sääolojen mukaan.

Silloin tällöin kuulee sellaisia huomautuksia, ettei vaikkapa Inkoon kivihiilivoimalaitosta olisi saanut romuttaa, vaan se olisi pitänyt pitää pahan päivän varana. Se olisi kuitenkin kallista. Laitos vaatii henkilökuntaa ja huoltoa. Maksajaa ei ole ilmaantunut. Tämän kaltaista laitosta ei kannattaisi käynnistää ilman, että on olemassa näkymä pitkästä käyntijaksosta korkean hinnan oloissa. Tähän asti nähdyt hintapiikit ovat aivan liian lyhyitä. Menneiden perään ei kannata haikailla.

En osaa esittää täydellistä analyysia jonkin hintapiikin taustalla olevista tekijöistä. Yritän hiukan perusteellisemmin avata kuitenkin sitä, miksi hinnat vaihtelevat. Esimerkkiviikko olkoon viime viikko (42), jolloin nähtiin sekä lähes nollahintaisen sähkön jaksoja että korkeita hintapiikkejä, huippuna 572,20 euroa megawattitunnilta (arvonlisäverollisena 72 senttiä kilowattitunnilta) tiistaina 14.10. varttia vaille kahdeksasta kahdeksaan.

• Tuulivoiman tuotanto vaihteli parinsadan ja noin 6 000 megawatin välillä. Tuulisähköä saatiin maanantaina (13.10.) jo vähemmän kuin edeltäneenä viikonloppuna ja se heikkeni edelleen tiistaiksi. Keskiviikkona ja torstaiaamuna tuuli navakasti, perjantaina vähän ja taas tuulivoiman tuotanto kasvoi lauantain aikana ja lisää sunnuntaina.
• Keski-Ruotsi oli maanantaina Suomea kalliimpi, tiistaina vain hiukan halvempi kuin Suomi, huiput olivat lähes samoissa tasoissa. Eli sähkö oli niukkaa naapurissakin. Myös Tanskassa, Saksassa jne. oli kalliit hinnat ja sähkön riittävään tuotantoon tai kulutuksen välttämiseen tarvittiin kalliita resursseja.
• Pohjois-Ruotsissa oli ylitarjontaa ja todella halvat hinnat, mutta siirtoyhteys sieltä meille oli rajoitettu noin 400 megawattiin. Rajoitus jatkuu keskiviikon 22.10. iltaan asti. Rajoitukset johtuvat tulevaisuutta ajatellen hyvästä asiasta eli Ruotsin ja Suomen välisen pohjoisen kolmannen johdon eli ns. Aurora Line -siirtoyhteyden rakentamisesta.
• Ydinvoima toimi normaalisti.
• Kaukolämpöyhteistuotantoa oli viikolla vielä melko vähän. Tuotannossa oli merkittävä ero talvipakkasiin verrattuna, jolloin yhteistuotantolaitoksilta saadaan lisäsähköä hintapiikkeihin. Esimerkkiviikollakin sähkö oli vielä usein (varsinkin öisin) hyvin edullista, joten kaukolämpöä kannatti tuottaa halpoina jaksoina sähkökattiloilla ja melko lyhyet kalliin sähkön jaksot hoitaa vielä nopeammin käynnistettävillä ja sammutettavilla yksin lämpöä tuottavilla, esim. puuta tai jopa öljyä polttavilla laitoksilla. Varsinaista talven lämmöntarvetta aletaan taas todennäköisesti hoitaa isoilla sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksilla. Joustavuutta löytyi nytkin: yhteistuotanto tuotti kovimman hintapiikin aikana sähköä lähes 1400 megawatin teholla, kun vielä maanantaiaamuna tuotanto toimi alle 200 megawatin teholla. Kovilla pakkasilla yhteistuotantolaitoksilla tuotetaan reilusti yli 2 000 megawatin tehoa.
• Baltia on ollut kroonisesti sähkön alituotantoalue siitä alkaen, kun Liettuan EU-jäsenyyden alkaessa Ignalinan ydinvoimala suljettiin. Siellä on usein EU:n kaikkein korkeimmat sähkön hinnat, mutta valitettavasti sinne on ollut vaikea saada sähköntuotantoinvestointeja.
• Suomen kansantalouden kannalta on lähtökohtaisesti hyvä myös viedä sähköä, yleensä Baltiaan. Olen monesti sanonut, että suomalaisten turvallisuudenkin kannalta on parempi, että balteilla on valot päällä kuin että heillä olisi pimeää. – Vaikka vienti kalliiseen Baltiaan välillä sähkön hintaa meillä nostaakin.
• Kovimman hintapiikin aikaan tiistaina Suomeen tuotiin ja meiltä vietiin suurin piirtein yhtä paljon sähköä. Kun sähkömarkkinoiden tasapaino vaati myös naapureissa kalliita resursseja, hinta asettui korkealle tasolle.

Sähkön hinnanmuodostus tapahtuu optimoiden kansantaloudellista hyötyä koko markkina-alueella. Markkina-alue kattaa jo valtaosan EU:sta sekä Norjan ynnä muuta.

Sähköjärjestelmän meillä ja muualla muututtua sääriippuvaan ja vaihtelevaan suuntaan olennaista on löytää kannattavia joustavia kulutus-, tuotanto- ja varastointitapoja. Monenlaista kuhinaa on jo – siitä muutama esimerkki:

• Akkuja on hankittu merkittäviä määriä ja niillä tasataan hyvin lyhyen aikavälin (sekuntien ja minuuttien) muutoksia, jotta taajuus pysyy tasaisena ja sähköä riittää. Ajan mittaan niitä luultavasti aletaan käyttää nykyistä enemmän myös vuorokauden sisäiseen tasaukseen.
• Kulutuksen joustavuus, mieluiten automaattisesti ohjattuna, on jo lisääntynyt. Lisääntyvä sähköautokanta antaa kasvavia mahdollisuuksia markkinapohjaiseen joustoon, samoin jo olemassa oleva sähkölämmitys. Teollisuudessa ja kaupan alalla reagoidaan jo ainakin koviin hintapiikkeihin. Toivotusta, uudesta paljon sähköä käyttävästä teollisuudesta ja mm. datakeskuksista osa pystyy ainakin jonkin verran sopeuttamaan sähkönkäyttöään hinnan mukaan.
• Työ- ja elinkeinoministeriössä on menossa valmistelu ns. fossiilittoman jouston tukimekanismiin, jonka tarkoitus olisi auttaa selvän niukkuuden hetkissä, esimerkiksi silloin kun sattuu pitkä tuuleton pakkasjakso.
• Pidemmällä aikavälillä usea sähköyhtiö selvittää mahdollisuuksia rakentaa pumppuvoimaa, jolla voitaisiin tasata vaikkapa yön ja päivän hintaeroja.

Kun nyt on nähty kovia hintapiikkejä, jotkut ajattelevat, että talven pakkasilla vasta hirmuisia hintoja tulisikin. En ole itse kovin huolissani ensi talvesta. Pian valmistuva Aurora Line lisää merkittävästi siirtokapasiteettia Pohjois-Ruotsin ja Suomen välillä ja tarjoaa siten merkittävän joustomahdollisuuden. Kun Suomessa tuulee kovaa, sähköä viedään Ruotsiin ja vähäisen tuulen aikana sieltä voidaan tuoda sähköä nykyistä enemmän Suomen suuntaan. Aurora Line ei poista sähkön hintavaihteluja, mutta kyllä vaimentaa niitä.

Yleisesti ottaen näkymät ovat ennallaan: Sähkön hinta vaihtelee edelleen voimakkaasti, mutta keskihinta on varsin edullinen.

Sähkön johdannaismarkkinat eivät odota kummallista talvea: markkinatoimijat voivat suojata sähkön hintansa ensi vuoden tammi-maaliskuun jaksolle tasaiselle kulutukselle arvonlisäveroinen yhdeksän sentin kilowattituntihintaan. Huolestuneen kuluttajan tarjolla on varsin kohtuuhintaisia määräaikaisia sopimuksia tai pörssisopimuksen hinnankiinnityksen mahdollisuuksia.

#sähkömarkkinat #sähkön hinta