Sodat muuttavat energiamarkkinoita ja osoittavat Suomen ratkaisut oikeiksi

09.04.2026, kello 20:45

Teksti Jukka Leskelä | Kuva Johnér

Yhdysvaltain ja Israelin hyökkäys Iraniin ja siitä alkanut Iranin sota voivat vaikuttaa syvästi maailman energiamarkkinoihin. Tätä kirjoittaessa on julistettu aselepo, mutta riski kriisin eskaloitumiselle Lähi-idässä on yhä suuri. Pitkäaikainen vakaus Persianlahden energiakuljetuksissa on joka tapauksessa järkkynyt.

Tässä kirjoituksessa arvioin, mitä Ukrainan ja Iranin sodat tarkoittavat Suomen energiajärjestelmälle ja millaisia johtopäätöksiä meidän kannattaisi tästä yhteiskuntana tehdä. En ota kantaa sotien välillisiin talous-, kilpailukyky- tai turvallisuusvaikutuksiin, jotka varmasti ovat myös keskeisiä Suomen suuntaa määritettäessä. Keskityn energiajärjestelmään.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sitä edeltävät Venäjän toimet energiamarkkinoilla käynnistivät Euroopassa energiakriisin. Suomi oli energiasodan tulilinjalla eturintamassa. Ennen sodan alkua toimme Venäjältä jopa kolmasosan primäärienergiastamme. Venäjältä tuli kaasua, sähköä, hiiltä, öljyä, puuta ja puupolttoaineita sekä ydinpolttoainetta. Kaikki tuonti loppui nopeasti sodan alkamisen jälkeen. Suomi oli melko hyvin varautunut, mutta koko Eurooppa ajautui energian hintakriisiin. Hintavaikutuksen lisäksi energian fyysinen hankinta piti järjestää uudelleen.

Iranin sota on Suomen näkökulmasta hyvin erilainen. Hormuzinsalmen sulkeminen vähentää globaalista öljyn ja nesteytetyn maakaasun (LNG) tarjonnasta kummastakin noin 20 %. Näiden toimitusten päämarkkinat ovat Aasiassa. Tarjonnan niukkuus näkyy markkinahinnoissa. Suorat vaikutukset kohdistuvat Venäjän vaikutuksista poiketen vain öljyyn ja LNG:hen ja niissäkin ”vain” hintoihin. Pitkänkin sodan skenaariossa on todennäköistä, että energiaa on meille saatavilla. Se ei ollut itsestään selvää Ukrainan sodan alettua.

Iranin sodan vaikutukset ovat maailmanlaajuisesti merkittävämmät kuin Venäjän hyökkäyssodan ja ne tulevat aiemman energiakriisin jatkeeksi ja osin päälle. Kansainvälisen energiajärjestön johtaja Fatih Birol arvioi jopa, että kriisi on nyt suurempi kuin kuuluisat 1970-luvun energiakriisit yhteensä ja vaikutukset ulottuvat paljon energiajärjestelmää laajemmin maailmantalouteen. Maailman vakauden vuoksi on tärkeää, että rauha saadaan aikaan.

Suomi kestää kriisin muuta Eurooppaa paremmin

Eurooppa on öljyn ja kaasun suhteen erittäin tuontiriippuvainen ja sotien vaikutukset ovat suuret. Jo ennen Iranin sotaa energian korkeat hinnat oli nostettu yhdeksi keskeiseksi syyksi eurooppalaisen teollisuuden heikolle kilpailukyvylle ja etsitty ratkaisuja tilanteen helpottamiseksi. Euroopassa erityisesti maakaasun hinta on Yhdysvaltojen hintoja merkittävästi korkeampi, ja suuressa osassa Eurooppaa myös sähkön hinnat ovat selvästi korkeammat kuin Kiinassa ja Yhdysvalloissa.

Keskustelua energian korkeista hinnoista ja niiden vaikutuksista talouteen käydään myös Suomessa. Sotien vaikutus näkyy konkreettisesti huoltoasemien tolpilla. Varsinkin dieselpolttoaineen hinta on noussut viime viikkoina merkittävästi. Eri analysoijien johtopäätökset vaihtelevat, mutta yhteistä niille on, että pitkittyessään sota aiheuttaisi merkittäviä kielteisiä talousvaikutuksia.

Suomen asema Persianlahden kriisin osalta on eurooppalaisittain poikkeuksellisen hyvä. Olemme yksi vähiten öljyriippuvaisista maista ja myös maakaasun rooli energiajärjestelmässämme on huomattavasti pienempi kuin pääosassa Euroopan maista.

Viime vuonna Suomessa hiilellä, maakaasulla ja öljyllä tuotettiin yhteensä vain 1,4 % sähköstämme. Maakaasulla on roolinsa sähköjärjestelmässä huippuhintojen tilanteissa ja maakaasun korkea hinta nostaa hintapiikkejä. Suora hintavaikutus on Suomessa kuitenkin lyhytaikaista. Voimme jatkossakin saada heijastusvaikutuksia myös Keski-Euroopan korkeammista sähkön hinnoista, mutta tilanteemme on nyt paljon parempi kuin vuoden 2022 hintakriisissä. Meillä on otettu käyttöön Olkiluodon kolmosreaktori, tuhansia megawatteja tuulivoimaa ja lisäksi uusi tuontiyhteys Pohjois-Ruotsista. Sähköjohdannaisten hinnat tuleville kuukausille ovatkin nousseet Iranin sodan vuoksi vain hyvin maltillisesti, noin kymmenen prosentin luokkaa. Sähkön hintakriisin todennäköisyys Suomessa Iranin sodan vuoksi vaikuttaa erittäin pieneltä.

Lämmitysjärjestelmän osalta suurin hintavaikutus kohdistuu öljylämmittäjiin, joita on Suomessa enää vähän. Yhteiskunnallisena tavoitteena on jo pitkään ollut kannustaa öljylämmittäjät vaihtamaan lämmitysmuotoaan.

Suurimmassa lämmitysmuodossa kaukolämmössä fossiilisten polttoaineiden osuus on myös pudonnut jo pieneksi. Öljy ja maakaasu ovat huippu- ja varapolttoaineita eli niitä käytetään korkean kysynnän aikana tai muun tuotannon häiriötilanteissa. Kuluneena, poikkeuksellisen kylmänä talvena niitä tarvittiin paljon, mutta normaalisti käyttö on melko vähäistä: viime vuonna maakaasun osuus oli 6 % ja öljyn 1 % tuotetusta kaukolämmöstä. Kivihiilen käyttö on käytännössä lopetettu.

Kovan talven vuoksi loppuun ajetut polttoainevarastot täytetään keväästä alkaen ensi talvea varten. On mahdollista, että korkeat hinnat ja kasvava kysyntä heijastuvat jossain määrin myös muihin kuin fossiilisiin polttoaineisiin, mutta itse Iranin sodan vaikutus lienee pieni.

Kaikesta päätellen lämmityksen ja sähkön muut hinta-ajurit ovat voimakkaampia kuin Iranin sota.

Maakaasun käyttö on – edellä mainitun energiakäytön lisäksi – Suomessa pääosin teollista. Toistaiseksi maakaasun hinnat eivät ole kohonneet erityisen paljon eikä johdannaisissakaan näy suurta nousua. Hinnannousu on toki ollut merkittävää, yli 50 %, mutta energiakriisin aikaan hinta kävi moninkertaisesti korkeammalla.

Maakaasun osalta eurooppalaiset varastot ovat talven jäljiltä alhaiset ja on oleellista, miten niitäsaadaan täytetyksi tulevan talven varalle. Se määrittää pitkälti maakaasun hintatasoa, mutta myös Keski- ja Etelä-Euroopan sähkön hintatasoa ensi talvena.

Suomen energiajärjestelmän haavoittuvin kohta Iranin sodassa ovat liikennepolttonesteiden hinnat. Raaka-ainepohjaiseen prosessiteollisuuteen perustuvana vientitaloutena kuljetusten kustannukset ovat Suomelle merkittävä kysymys. Korkeat liikennepolttonesteiden hinnat näkyvät myös kansalaisten ostovoimassa ja vaikuttavat siten muuhun kulutuskäyttäytymiseen.

Polttoainekustannusten kompensoinnista on käyty paljon keskustelua. En osaa arvioida tukien todellista tarvetta, saati tukien kustannuksia suhteessa hyötyihin. On kuitenkin tärkeää, että mahdolliset tuet ovat tarkasti rajattuja niin kohdennukseltaan kuin vaikutusajaltaan. Kaikista tuista päätettäessä on aina samalla mietittävä, miten niistä pääsee irti.

Minkään tuen ei pidä heikentää liikennesektorin kannusteita irtautua fossiilisista polttoaineista. Mitä vähemmän joudumme käyttämään fossiilisia polttoaineita, sitä pienemmät ovat niiden saatavuuteen ja hintaan liittyvät riskit yhteiskunnalle jatkossakin. 

Hyvä asemamme on pitkäjänteisen toiminnan tulos

Suomi on energian suhteen erittäin kilpailukykyisessä asemassa. Se ei ole sattumaa, vaan määrätietoisen toiminnan tulos. Politiikka on ollut johdonmukaista ja verrattain vakaata. Yritykset ovat linjanneet strategiansa irtautuakseen fossiilienergiasta. Sitä on tehty sekä oman kilpailukyvyn varmistamisen että asiakkaiden ja omistajien asettamien tavoitteiden vuoksi. Ja ennen kaikkea yritykset ovat investoineet, eivät vain visioineet. Investointeihin ovat kannustaneet hiilidioksidin markkinahinnoittelu sekä avoimet, kilpaillut sähkö- ja lämmitysmarkkinat.

Eurooppalaisen energiakilpailukyvyn ongelma ei ole kallis sähkö. Ongelmia ovat kalliit fossiiliset polttoaineet ja suuri tuontiriippuvuus niistä.

Me Suomessa jaamme laajasti sen näkemyksen, että puhdas siirtymä, kilpailukyky ja energiaturvallisuus ovat yksi ja sama asia. Näin ajatellaan myös muissa Pohjoismaissa sekä Espanjassa ja Portugalissa – eli kaikissa niissä maissa, joissa siirtymä on jo pitkällä ja siitä on saatu kokemuksia.

Johtopäätös tästä kaikesta on selvä: meidän tulee jatkaa irtautumista fossiilisesta tuontienergiasta ja korvata sitä ennen kaikkea sähköistämällä energian käyttöä liikenteessä, lämmityksessä ja teollisuudessa. Voimme saavuttaa merkittävää uutta teollista tuotantoa ja vientiä hyödyntämällä mittavia mahdollisuuksiamme lisätä puhtaan sähkön tuotantoa ja saada maahamme lisää investointeja.

Jatkamalla vakaata ja johdonmukaista politiikkaa sekä vahvistamalla teollisuuspolitiikan näkymää ja keinoja, voimme kansakuntana hyötyä ja vaurastua merkittävästi.

Omassakin energiajärjestelmässämme on haasteita ja kehityskohteita, kuten murroksessa aina. Meidän energiakysymyksemme ovat kuitenkin aivan muut kuin sotien nostamat öljyn ja kaasun hinnat. Työskentelemme sähköjärjestelmän tasapainon kehittämiseksi, energian huoltovarmuuden järjestämiseksi fossiilienergian jälkeiselle ajalle sekä energiajärjestelmän fyysisen ja kyberturvallisuuden lisäämiseksi.

Pidetään kiinni vahvuuksistamme

Meidän on tunnistettava vahvuutemme ja vahvistettava niitä. Vahvuuksia ovat olleet se, että kaikki energiamuodot ovat olleet käytettävissä ilman ideologisia rajauksia tai tuotantomuotokohtaisia huutokauppoja tai tukia. Toimijavetoisesta, kilpaillusta tuotantomarkkinasta on jatkossakin viisasta pitää kiinni. Uusiakin tuotantomuotoja tarvitaan: merituulivoima, pumppuvesivoima, pienydinvoima ja nopea huippu- ja säätövoima tarvitsevat selkeät toimintamallit ja pelisäännöt, jotta investoinnit saadaan liikkeelle.

Sähköverkkoihimme on investoitu etupainoisesti ja niiden kehittämiseen on jatkossakin panostettava. Valitettavasti tästä vahvuudesta on kehittymässä heikkous, koska sähköverkkojen taloudellinen ohjaus kuristaa investointikykyä juuri kun sitä pitäisi vauhdittaa.

Kaukolämpöverkkomme ovat energiajärjestelmän kultajyvä. Niiden avulla voimme tasata sähköjärjestelmän vaihteluita ja varastoida merkittävästi energiaa. Samalla kaukolämmöstä on kehittynyt kiertotaloutta: energialähteet ovat sivuainevirtoja, jätteitä, hukkalämpöjä ja ”ylijäämäsähköä”. Kaukolämmön asemasta lämmitysmuotona on huolehdittava erityisesti.

Kaasuinfrastruktuuri mahdollistaa meille biokaasun ja synteettisten kaasujen markkinat. Kehittyessään vetytalous tarvitsee oman infrastruktuurinsa, jonka kehittämistä on järkevä suunnitella ennemmin kuin myöhemmin.

Suomi on kokeillut mahdollistavaa, markkinaehtoista ja tehokkuudesta palkitsevaa lähestymistapaa energian tuotannon, siirron ja markkinoiden kehittämiseksi. Tuloksena on puhdas ja hinnaltaan kilpailukykyinen energia, joka ei ole kovin altis muiden maiden sotatoimille.

Tällä tiellä kannattaa jatkaa eikä siirtyä rajaavaan, valikoivaan ja säänneltyyn malliin, jota niin moni Euroopassa haluaa ja on kokeillutkin. Paljon huonommin tuloksin.

#energiamarkkinat