Suunnitelmatalous ei toimi ja omavaraisuus ei kannata

13.11.2025, kello 09:00

Teksti Jukka Relander | Kuva Scanstockphoto

Erilaisissa puheenvuoroissa nousee jatkuvasti esiin huoli sähkön riittävyydestä. Kulutuksen kasvua voidaan ennakoida arvioimalla kuinka paljon erilaisten prosessien puhdistaminen ilmastopäästöistä kuluttaa energiaa, ja minkä verran energiaintensiivistä tuotantoa meillä on. Lisälle voi lätkäistä arviot kotitalouksien kulutuksen kasvusta, joka johtuu etenevästä lämmityksen ja liikenteen sähköistymisestä.

Jos haluaa punnittua tietoa aiheesta, kantaverkkoyhtiö Fingridin arviot kulutuksen kasvusta ovat perusteellisia ja varmasti punnittuja, sillä niitä käytetään antamaan suuntaa yhtiön pitkäaikaiselle investointiohjelmalle. Kun paksua piuhaa vedetään tulevina vuosia miljardeilla ja taas miljardeilla pitkin mäkiä, arviot verkkojen tarpeesta tehdään ihan varmasti niin hyvin kuin vain voidaan tehdä.

Viime kädessä markkinat kuitenkin määrittävät, kuinka paljon sähköä kuluttavia investointeja tehdään. On hyvin toivottavaa, että teollisuus sähköistää prosessejaan vähentääkseen päästöjään, ja liikenteen sähköistyminen kannattaa samasta syystä. Lisäksi voimme toivoa, että Suomeen tehdään työtä ja toimeentuloa tuovia teollisia investointeja, vetureina vety ja datakeskukset.

Mutta siis, riittääkö sähkö? Jos piirstää kulutuskäyrää ylöspäin sen mukaan mitä voidaan ennakoida nyt, ja jos asetetaan rinnalle tuotannon kehitystä kuvaava käyrä, saattaa hyvinkin näyttää siltä, että tuloksena on sähköpula. Mitä pitäisi tehdä?

Ratkaisu ei ole se, että pitää suunnitella lisää korottamalla viisivuotissuunnitelman investointivarausta sähköntuotantoon, vaan se, että luotetaan markkinoihin. Tuotantoa tulee kysynnän mukaan, ja jos ei tule, hintapaineet sopeuttavat kysynnän tuotannon mukaan.

On vaikea ennakoida edes viiden vuoden päähän, millaista liiketoimintaa syntyy hyödyntämään sähkön hintaeroja. Ensimmäinen sähköautojen akkuja hyödyntävä virtuaalinen voimala julkistettiin eilen. Kyse on älylatausjärjestelmästä, joka aggregoi sähköä markkinoille silloin, kun se on kallista. Käyttäjää järjestelmä motivoi tarjoamalla edullisen latauksen lisäksi myös tuloja, kun sähkö virtaakin akusta markkinoille. Tämä nyt on vain yksi esimerkki, lisää tulee koko ajan.

Sitten on tämä talonpoikainen hyve, omavaraisuus. Sitä pidetään hyvänä, sähkön tuontia pahana, vaikka yhteiset pohjoismaiset ja osin eurooppalaiset sähkömarkkinat ovat juuri kuluttajan etu ohjatessaan sähkön tuotantoa sinne, missä se on kulloinkin edullisinta. Sähköä virtaa rajojen yli suuntaan tai toiseen joka päivä, nettovienti ja tuonti lasketaan sitten vuoden päätteeksi.

Näin pitääkin olla. Tällä hetkellä tuotamme vuositasolla melkein sen minkä kulutamme, ja hyvä niin. Mutta tärkeintä on, että sähköjärjestelmä hengittää rajojen yli Ruotsiin, Norjaan ja Viroon, ja niiden kautta eteenpäin. Yhteismarkkinat laskevat ja tasoittavat hintoja ja parantavat sekä huolto- että toimitusvarmuutta. Ison kriisin tullen oma kyky tuottaa energiaa toki korostuu, mutta silloin voidaan joustaa kulutuksesta. Jos Eurooppa olisi sodassa, tuskin se vientikään vetäisi ihan samalla tasolla kuin nyt.

Meidän pitäisi yhdessä opetella se, että hinta sääntelee kysyntää, ja se, että olemme todella tiivis osa yhteisiä sähkömarkkinoita, joissa tammenterhoja ei kerätä vain omaan koloon, vaan yhteiseen pottiin. Ja se, että energiahuolto ei elä suunnitelmataloudessa, vaikka yksittäiset toimijat paljon suunnittelevatkin, ja niin pitääkin tehdä.

#energiapolitiikka