Talvi tulee, datakeskusta pukkaa – pitääkö olla huolissaan?

20.10.2026, kello 07:31

Teksti Pekka Salomaa | Kuva Scanstockphoto

Kuluttajaa ei voi moittia, jos sähkön hintaodotukset hämmentävät. Kuluttajat ovat myös äänestäjiä ja poliitikot seuraavat tuntoja vaalien alla. Moninaisia aloitteita ehkä pelottavaksi koettuun tilanteeseen puuttumiseksi on kuultu ja lisää on varmasti runsain mitoin tulossa. 

Vuoden 2022 sähkön hintakriisi ja varautuminen jopa kiertäviin sähkökatkoihin on tuoreessa muistissa. Nyt odotetaan talvelle korkeahkoja hintoja – syynä tavallista heikompi vesivaranto- ja maakaasutilanne. Jälkimmäinen suoraan USA:n ja Iranin sodan takia. 

Datakeskuksien määrä ja sähkönkäyttö on kasvussa. Ei vain Suomessa, vaan pitkin maailmaa. Kissankorkuisia otsikoita on revitelty datakeskusten vaikutuksista sähkön hintaan ja riittävyyteen – muutaman vuoden kuluttua.  

Kuten kaikki tietävät, tuuleen ja aurinkoon perustuvalla sähköntuotannolla on hyvät lisäämismahdollisuudet Suomessa. Samoin akkuvarastoja on noussut ja nousemassa.  

Tulevaisuuden epävarmuutta kasvattaa se, että niin datakeskuksien kuin muun uuden sähkönkäytön aiheuttaman kulutuskasvun nopeutta ei oikein tiedetä. Ei tiedetä myöskään kovinkaan paljon datakeskusyhtiöiden tilaaman uuden sähköntuotannon lisäyssuunnitelmista tai niiden aikataulutuksesta. Sekä kysynnän että tarjonnan kehitys on osin hämärän peitossa. Mukana on kansainvälisiä jättiyhtiöitä kuten Google, joiden pääkonttoreilta sanellut viestintäperiaatteet eivät aina ihan vastaa suomalaisia avoimuusodotuksia. Itse asiassa salailu on merkittävästi lisännyt hankkeiden vastustusta ihan heidän kotimaisemissaankin.  

Loppuvuoden ja talven aikana on syytä varautua isoihin hintavaihteluihin. Suomen alin vuorokausikeskihinta on tätä kirjoittaessani alkusyksyltä ollut 0,08 senttiä (6.10.) ja korkein 13,7 senttiä kilowattitunnilta (30.9., molemmat alv 0 %). Samaa on luvassa jatkoon talvisten säiden nostaessa kysyntää. Tuulisina ajankohtina sähkö voi olla tosi halpaa ja tuulettomina päinvastoin – ihan ilman datakeskuksien uutta kysyntää. 

Tehon riittävyys ja pitkä kalliin sähkön jakso huolena 

Noin kerran kymmenessä vuodessa Suomeen sattuu viime tammi-helmikuun aikana koettu parin viikon kylmä jakso, jolloin myös tuulivoima tuotti hyvin vähän. Jo ennen viime kuukausien datakeskusdebattia viikon tai parin kylmä ja vähätuulinen jakso on ollut keskustelun ja lainvalmistelunkin kohteena. 

Tehopulan (ääritapauksessa kiertävien sähkökatkojen) todennäköisyys on arvion mukaan lähivuosina kuitenkin pieni, mutta tehon riittävyys vaatii jatkuvaa seurantaa. Harvinaisten ääritilanteiden varalle voidaan tarvita tarkasti kohdennettuja toimenpiteitä kapasiteetin varmistamiseksi, mutta toimet tulee kohdistaa tarkasti todettuihin tarpeisiin ja toteuttaa markkinoita mahdollisimman vähän häiriten. Se on helpommin sanottu kuin tehty. 

Tehopulaan ja kiertäviin katkoihin ei jouduttu edes pahimman energiakriisin aikana 2022-2023 missään EU-maassa, koska hintamekanismi riitti kutistamaan kulutusta ja raapi esiin viimeisetkin markkinaehtoiset tuotantoresurssit tasapainottamaan tilannetta.  

Miten sähkömarkkinat tuottavat tarpeelliset investoinnit? 

Sähkömarkkinamalleista voidaan erottaa kaksi päävaihtoehtoa: Suomessa käytössä oleva kauppa pelkällä sähköenergialla (”energy only”) ja sellainen malli, jossa asiakkaiden pitää ostaa sekä käyttämänsä energia (kilowattitunnit) että tarpeellinen kapasiteetti erikseen (”kapasiteettimarkkinat” tai duaalimalli). Kapasiteettimalleja on hyvin erilaisia eri maissa. Niitä on myös viritetty eri tarpeisiin, kansallisten olojen mukaan. Huonosti valmistellut tai ennakoimattomia sivuvaikutuksia tuottaneet mekanismit ovat aiheuttaneet monenlaista sekaannusta ja korjaustarvetta. 

Energy only -markkinamallin ongelmaksi on yleisesti nähty se, ettei puhdas energiakauppa tuota riittävää kannustetta (”missing money”) rakentaa harvoin sattuvan suurimman tehontarpeen ajankohtina tarvittavaa sähköntuotantokapasiteettia, puhutaan huippu- tai säätövoimasta.  

”Monopoliajalta” perittyjä, kannattamattomaksi jääneitä säätöön kyenneitä sähköntuotantolaitoksia on vuosien kuluessa poistunut markkinoilta. Lisääntyvä kulutus ja samalla lisääntyvä edullista energiaa tuottava, mutta vaihteleva tuulivoima uhkaavat kasvattaa tehovajetilanteiden todennäköisyyttä. Orpon hallitusohjelmassa on ratkaisuksi tarjottu kapasiteettimekanismia, mutta sitä ei näy valmistellun. Sen sijaan työ- ja elinkeinoministeriö on valmistellut rajoitetumpaa toimenpidettä, investointitukea säätökykyiselle voimantuotannolle ”talvienergiatuen” nimellä. Jostain rahat olisi siihenkin revittävä, todennäköisesti sähköverkkopalvelun laskulle tulisi uusi maksu. EU-sääntelyn mukaan rahankeruu pitäisi kohdentaa kulutuspiikkejä aiheuttavalle sähkönkäytölle. 

Sivumennen sanoen, sähkö on ollut hyvin kallista myös monessa kapasiteettimekanismin käyttöön ottaneessa EU-maassa. Eikä Ranskan kapasiteettimekanismi taannut vuonna 2022 sähkön tarjontaa, kun useissa ydinvoimaloissa ilmeni samanaikaisesti ruosteongelmia.  

Kapasiteettimekanismeja hahmotelleiden tutkijoiden mukaan puhdas energiamarkkina ei pysty tuottamaan tarvittavaa huippu- tai säätövoimaa. Heidän mukaansa raha niihin pitää kerätä kapasiteettimaksuilla. 

Datakeskusten kasvu voisi kuitenkin oheistuotteena luoda kapasiteettia kalliisiin tunteihin - säätövoimaa. Datakeskusten on pystyttävä toimimaan keskeytyksettä. Sähköverkon vikojen varalle niillä on tontilla tai ihan sen vieressä varavoimaa, yleensä dieselgeneraattoreita ja puskurina luultavasti akkuja.  

Julkisuudessa on esitelty ideaa, jossa energiayhtiö tarjoaisi varavoimapalvelun datakeskukselle markkinoille paremmin sopivalla moottorivoimalalla, joka jättäisi koko ajan tarjouksia sähkön eri markkinapaikoille ja käynnistyisi hintatason noustua sille riittävän korkealle. Missing money ratkeaisi sillä, että harvoin käyvän kapasiteetin investointikustannusta jakaisi myös datakeskus, joka joutuu varavoiman jotenkin joka tapauksessa hankkimaan. Onko tämä teknisesti ja taloudellisesti oikeasti mahdollista, selviää aikanaan. 

Aikataulullakin on merkitystä. Markkinalähtöinen ratkaisu (vaikkapa ”varavoima palveluna ja markkinoilla”) toteutuisi todennäköisesti muutamassa vuodessa. Moottorivoimaloille on runsaasti kysyntää ja tilausjonot pitkiä.  

Talvienergiatuki lienee pitkälle valmisteltu, mutta vaatii ennen tilauksen jättämistä erinäisiä valmistelevia toimia sekä kilpailutuksen – aikaa palaa enemmän kuin jos markkinat käyvät toimiin.  

Kapasiteettimekanismi puolestaan vaatisi vielä enemmän aikaa. Mahdollinen tuetun ydinvoiman rakentaminen (perus- ei säätövoimaksi) olisi tietenkin vielä paljon kauempana horisontissa.  

Kestävätkö poliitikkojen hermot? 

Vuonna 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja horjutti pahasti EU:n energiaturvallisuutta ja -markkinoita. Nyt on suosittua moittia Marinin hallitusta, mutta sähkön hintakriisin aikana silloinen hallitus piti pään kylmänä pidempään kuin useimmissa muissa EU-maissa. Kunnes lopulta käyttöön otettiin sähkökustannuksiin toimia, kuten arvonlisäveron väliaikainen alennus ja sähköhyvitys. Ne aiheuttivat jälkikäteen arvioiden ihan turhan loven valtiontalouteen. Markkinavaikutukset jäivät luullakseni vaatimattomiksi, mutta hirveällä kiireellä vaaditut tietojärjestelmä- ja toimintamallimuutokset aiheuttivat sähkönmyyjien tietojärjestelmien, laskutuksen ja asiakaspalvelun parissa yötä myöten työskennelleille epäilemättä harmaita hiuksia ja alkavia vatsahaavoja. 

Datakeskuksien tulevien vuosien aikana lisääntyvä sähkönkäyttö tai uhka sähkön niukkuustilanteista lisäävät painetta tehdä jotain näkyvää ja mielellään sellaista, jota voi esitellä vaalikentillä – jolloin hyvin mahdollisesti sadat tuhannet äänestäjät ovat juuri saaneet talvelta varsin isoja sähkölaskuja.  

Poliitikoille on suuri houkutus näyttää tomeraa naamaa rökittämällä datakeskuksia sekä sähköyhtiöitä. Pitkän aikavälin vaikutukset tuppaavat kuitenkin olemaan kielteisiä, jos markkinamekanismiin tai investointiympäristöön puututaan, vaikka hyvää tarkoittaen. 

Muistan elävästi kuumentuneet korvani, kun 2022 syksyllä kammohintojen aikaan sain kunnon haukut eräältä – suuresti arvostamaltani – päättäjältä, joka pauhasi, ettei olisi pitänyt uskoa energia-alaa ja ministeriön virkamiehiä, että markkinat kyllä muka hoitavat. No, onneksi ei (muuten kuin valtiontaloudelle ja laskutusihmisten jaksamiselle) vahingollisia puuttumisia keksittykään. Ja niin markkinat hoitivat tilanteen ja Suomessa päästiin – toisin kuin Pohjolan ulkopuolella – edullisiin sähkön hintoihin jo 2023 aikana. 

Myönnän: täältä sivusta on helppo sanoa vaaleihin urheasti käyville ehdokkaille, kansanvallan sankareille, että parasta mitä voitte tehdä, on olla tekemättä sähkömarkkinoille mitään. Se ei ole toivottu viesti vaalikentille, joilla äänestäjät kaipaavat nopeasti vaikuttavia ratkaisuja. 

Linkit saman sarjan aikaisempiin blogeihin 

Markkinat löytävät ratkaisuja — kunhan saavat tilaisuuden 

Datakeskuskeskustelu kuohuaa — Miksi Irlannissa sähkön hinta ottaa hittiä ja Suomessa tilanne on toinen? 

#sähkömarkkinat #sähkönkäyttö