Tuhannen myllyn myytti

08.10.2026, kello 12:36

Teksti Jari Kostama | Kuva WPD Windmanager Suomi Oy

Itä-Suomen tuulivoimasta käytävässä keskustelussa toistuu sitkeä väite: Puolustusvoimat on jo hyväksynyt alueelle yli tuhat tuulivoimalaa, joten rakentaminen voisi keskittyä näihin hankkeisiin. Luku kuulostaa suurelta ja ratkaisu yksinkertaiselta. Miksi edes etsiä uusia keinoja, jos pöydällä kerran odottaa tuhat valmista voimalaa? 

Ongelma on se, että nämä tuhat voimalaa eivät ole valmiita rakennushankkeita. Ne ovat vuosien varrella annettuihin myönteisiin lausuntoihin sisältyneitä alustavia suunnitelmia. Puolustusvoimien lausunto pyydetään tyypillisesti hankekehityksen varhaisessa vaiheessa, ennen kaavoitusta, ympäristöselvityksiä, maanvuokrasopimuksia ja lopullista investointipäätöstä. Sen jälkeen moni suunnitelma muuttuu, yhdistyy toiseen hankkeeseen tai päättyy kokonaan. Syynä voivat olla esimerkiksi luontoarvot, paikallinen hyväksyttävyys, maanomistus, sähköverkon saavutettavuus tai hankkeen taloudellinen kannattavuus. 

Tuoreen tarkastelun mukaan todellinen kokonaismäärä on tällä hetkellä vajaat 900 suunniteltua voimalaa. Kokemus puolestaan osoittaa, että alkuvaiheen suunnitelmista toteutukseen päätyy lopulta noin 30 prosenttia. Näillä oletuksilla puhutaan alle 300 voimalasta koko itäisessä Suomessa, ei tuhannesta. Lisäksi hankkeet painottuvat voimakkaasti Kainuuseen. Muualla itäisessä Suomessa on vain vajaat 400 suunniteltua voimalaa, ja niistäkin osa on pieniä, päällekkäisiä tai jo lakkautettuja hankkeita. 

Maantieteellinen epätasapaino on selvä. Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Etelä-Karjala ja Kymenlaakso ovat tuulivoimarakentamisen näkökulmasta käytännössä tyhjiä. Em. alueilla on suunnitteilla yhteensä vain vajaat 50 voimalaa. Juuri näillä alueilla tuulivoiman ja aluevalvonnan yhteensovittaminen on ollut takkuista. 

Kyse ei ole vain voimaloiden määrästä. Tuotannon maantieteellinen hajauttaminen tasaisi sähkön hinnan vaihtelua, tukisi sähköjärjestelmän tasapainoa ja lyhentäisi sähkön siirtomatkoja. Samalla puhdas ja kohtuuhintainen sähkö mahdollistaisi teollisia investointeja ja vahvistaisi Itä-Suomen elinvoimaa. Tuulivoima on nopea ja kustannustehokas tapa lisätä kotimaista sähköntuotantoa, ja hajautettu tuotanto vahvistaa myös sähköjärjestelmän resilienssiä. 

Aluevalvonnasta ei voida tinkiä, mutta turvallisuuden varmistaminen ei myöskään edellytä Itä-Suomen sulkemista puhtaiden investointien ulkopuolelle. Selvityksissä on tunnistettu teknisiä ratkaisuja aluevalvonnan turvaamiseksi. Tarvitaan toimiva kompensaatiomalli, selkeä lainsäädäntö, soveltuva pilottialue ja rahoitus, johon osallistuvat tarkoituksenmukaisella tavalla valtio, tuulivoima-ala ja miksi ei myös EU kumppanuusrahaston (NRP) kautta. Yhden hankkeen tai yhden toimialan maksettavaksi ei voida sälyttää koko kansallista turvallisuutta palvelevan aluevalvonnan uudistamista.  

Tuhannen myllyn myytti on poliittisesti houkutteleva, koska se antaa vaikutelman, että ratkaisu on jo olemassa eikä uusia päätöksiä tarvita. Todellisuudessa se lykkää päätöksiä ja sementoi alueellisen epätasapainon. Itä-Suomi ei tarvitse paperille laskettuja voimaloita, vaan aidosti toteuttamiskelpoisia investointeja. Suomen on löydettävä tapa sovittaa yhteen moderni aluevalvonta, energiajärjestelmän tarpeet ja itäisen Suomen oikeus osallistua puhtaan siirtymän tuomaan kasvuun. Nyt on poliittisten päätösten aika!

#sähkömarkkinat #tuulivoima