Valtiolla on sittenkin rahaa?

17.03.2026, kello 15:36

Teksti Emmi Korkearanta

LVM ja epäilemättä sen taustavoimana Traficom ehdottavat perustettavaksi verkkopalvelun, jonka kautta annettaisiin maanrakennustöitä tekeville sijaintitieoja maanalaisesta infrastruktuurista, kuten sähkökaapeleista. Idea on kiva — toteutus on susi.   

Julkisen talouden keskustelussa toistuu usein mantra resurssien niukkuudesta ja siitä, kuinka rahat eivät riitä kaikkeen. Joudutaan tekemään priorisointeja. Missä on priorisointi nyt, kun sitä kaivataan?  

Sijaintitietopalvelua on puuhattu vuosia. Edellisen kerran sen valmistelu keskeytettiin, koska kaiken maanalaisen infrastruktuuritiedon kerääminen yhteen järjestelmään koettiin vaarantavan nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa verkkojen turvallisuutta.

Nyt pöydällä oleva esitys lähtee siitä, että jokaisen suomalaisen verkkotoimijan on kehitettävä Traficomin keskitetyn tietopisteen kanssa yhteensopiva järjestelmä, joka läpäisee maksimaaliset auditointivaatimukset. Samalla olisi teetettävä suojelupoliisin taustaselvitys lähes jokaiselle verkkoyhtiön työntekijälle. 

Yksityisille tahoille aiheutuvat kulut ovat oma lukunsa, mutta samaan aikaan hallituksen esitysluonnos tunnistaa valtiolle aiheutuvan kustannuksia 7,5 miljoonaa tietojärjestelmään ja 4,5 miljoonaa sen jatkokehitykseen. Käyttökustannukset taas olisivat 2,2 miljoonaa vuodessa sisältäen 10—12 henkilötyövuotta.  

On aiheellista kysyä, ohjataanko julkiset varat todella sinne, missä niistä olisi eniten hyötyä kansalaisille ja yhteiskunnalle. Erityisen huolestuttavaa on, että Energiateollisuus ry ei ole löytänyt yhtäkään tahoa, joka toivoisi sijaintitietopalvelua tässä laajuudessa tai kokisi sen hyödyttävän omaa työtänsä.

Sijaintietopalvelun tarkoituksena on estää kaivuuvahinkoja, mutta energiayhtiöt kokevat, että on halvempaa korjata kaivuuvahingot kuin käyttää sijaintitietopalvelua etenkin, kun sijaintitietopalvelu ei estä kaikkia kaivuuvahinkoja.  

Tämä herättää kysymyksen siitä, vastaako hanke todellista tarvetta vai ajetaanko sitä eteenpäin hallinnollisista syistä. Valtio on sijoittanut jo merkittävän määrän rahaa palvelun kehittämiseen, vaikka lainsäädäntöä sille ei ole saatu aikaan. Kun palvelulle ei tunnu olevan omistautunutta käyttäjäkuntaa, on syytä harkita, olisiko aika laittaa pillit pussiin ja miettiä muita vaihtoehtoja. Sijaintitietopalvelun vuosittaiset 2,2 miljoonan kulut löytäisivät varmasti tässä taloustilanteessa paremman sijoituskohteen.  

Olisiko siis aika pysähtyä ja tarkastella kriittisesti, mihin rahaa oikeasti suunnataan? Tulevaisuuden kannalta olennaista on varmistaa, että jokainen euro palvelee yhteistä hyvää. Sijaintitietopalvelu ei sitä tee.

#energiatalous