Teollista oppia Sisiliasta, uskokaa tai älkää

03.07.2025, kello 15:12

Teksti Jukka Relander

Italiassa tehdään muutakin kuin pastaa, viiniä ja oopperaa. Italian valmistavan teollisuuden volyymi on nimittäin Euroopan toiseksi suurin, ja maailmanlistallakin maa sijoittuu seitsemänneksi.

Kun vahva teollinen perusta yhdistetään EU:n haluun puhdistaa energiantuotanto ja sen myötä teollisuus, ei ehkä enää tunnu niin yllättävältä, että Euroopan suurin aurinkopaneelitehdas sijaitsee Sisiliassa.

3Sun Gigafactory on Italialaisen energiajättiläisen Enelin yritys puskea kiinalaisten hallitsemille markkinoille. Tehtaan tuotanto on joitakin prosentteja Kiinan kokonaisvolyymista, mutta se on paljon se, vaikka ovenraossa onkin vasta ukkovarvas ja puolikas keskimmäisestä.

Enelin esimerkki osoittaa Euroopan vahvuudet ja heikkoudet globaalissa kilpailussa.

Usein ajatellaan, että Kiinan kilpailukyky perustuu työn hintaan. Tätä sopii epäillä. Kun kävelee sisilialaisen aurinkopaneelitehtaan satoja metrejä pitkän tuotantolinjan läpi alusta loppuun, ensimmäinen työntekijä tulee vastaan siinä vaiheessa, kun valmiisiin paneeleihin kiinnitetään sähköjohtoja. Ja tuonkin työntekijän tehtävänä on opettaa robotille, miten johto kiinnitetään. Kohta kone tekee senkin työn.

Tehtaan edustajien mukaan ero Euroopan ja Kiinan välillä on siinä, että kiinalaiset hallitsevat koko logistiikkaketjun: materiaalivirrat, raaka-aineiden tuottamisen, kuljetukset sun muut.  Vasta valmiin tuotteen pahvipakkaukseen tarvitaan suomalaista sellua.

Tästä syystä Euroopan komission helmikuussa julkaisema Clean Industrial Deal on tärkeä.

Vihreästä siirtymästä tuli Brysselissä teollinen siirtymä viime eurovaalien sinimustan siirtymän jälkeen. Aluksi muutos tuntui ilmastopolitiikan vesittämiseltä, mutta se ei ollut sitä. Tällä viikolla julkistettu esitys ilmastolaiksi vahvistaa, että ainakin komissio ottaa ilmastotavoitteet tosissaan. Uusi 2040-päästötavoite osoittaa, millaista käyrää tavoittelemme matkalla hiilinollaan 2050. Tähän tarvitaan teollisuutta.

Jos työ energia-alalla opettaa jotain, niin ainakin sen, että päästöt vähenevät vain ja ainoastaan investoimalla, ja sen, että investointien on oltava kannattavia, että niitä tehdään.

Politiikan tehtävänä on mahdollistaa tämä. Kiinassa puhtaan teknologian logistiikkaketjut eivät ole syntyneet sattumalta, vaan valtiovetoisesti. Euroopassa, sen enempää unionissa kuin jäsenmaissakaan, julkisella vallalla ei ole vastaavaa roolia, eikä pidä ollakaan. Mutta signaalit ovat tärkeitä. Jonkun pitää johtaa.

Investoinneissa lasketaan tietenkin välitöntä kannattavuutta, mutta taustalla vaikuttaa sekin, mitä muut tekevät. Ei kannata tuottaa ruuveja, jos joku ei tee muttereita. Teollisessa siirtymässä, eli Clean Industrial Dealissa, on kyse juuri tästä. Murrokset etenevät niin, että toimijoiden ketju liikkuu samaan aikaan samaan suuntaan. Prosessi vaati kannusteita, ohjausta ja johtajuutta.

Sisilian esimerkki osoittaa, että Euroopassa on mahdollista tuottaa kannattavasti tuotteita, joissa Kiinalla on vahvoilla. Ja samalla se osoittaa, että kilpailukykyämme rasittaa riippuvuus ulkopuolisista toimijoista. Ketju ei ole omissa käsissä. Sen pitäisi olla.

#energia ja Eurooppa