Teksti Tiina Koljonen

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan on kirjattu, että fossiilisista polttoaineista luovutaan sähkön ja lämmön tuotannossa viimeistään 2030-luvulla, mikä on helposti sovitettavissa energia-alan yhteisiin linjauksiin. Lisäksi hallitusohjelman visio esittää, että puhdas sähköntuotanto kaksinkertaistuu kotimaassa, jossa on jo enemmän haastetta energia-alalle. Olen itse toiminut tutkijana energia-alalla yli kolmekymmentä vuotta, jolloin sähkönkysynnän 100 TWh maagisen rajan on ennustettu rikkoutuvan moneen kertaan. Nyt olemme lähellä satasen rajan ylitystä, kunhan suuret teollisuusinvestoinnit toteutuvat ja yhteiskunnan sähköistyminen etenee entisestään. Historian valossa hallituksen tavoite sähköntuotannon kaksinkertaistumisesta tuntuu siten hurjalta, kun samalla tiedetään, että kyse ei ole rahallisesti pikkusummista.

Hiilineutraalin energiajärjestelmän perustaa on valettu hyvin pitkään

Minulta ajoittain kysytään, mikä on yllättänyt energiajärjestelmän kehityksessä? Kaivelin vanhoja tiedostojani ja ensimmäinen ”Vetytalouden mahdollisuudet Suomessa” -raportti, jossa olin itse mukana, laadittiin vuonna 2001. Pohjoismaista vetytaloutta tutkittiin meillä VTT:llä pieteetillä 2010-luvulla ja osa suomalaisista vetyalan toimijoista ovat edelleen samoja, kuin reilu kymmenen vuotta sitten. Orpon hallitusohjelmaan on nostettu ”uutena” vetytalouden ohessa myös tekniset hiilinielut. Hiilidioksidin talteenottoa, hyödyntämistä ja varastointia, mukaan lukien vetytalous, selvittelin myös 2000-luvun alussa Suomen näkökulmasta yhteistyössä suomalaisten partnereiden kanssa. Teknisten hiilinielujen on osoitettu olevan välttämättömät meidän erilaisissa skenaariolaskelmissa matkalla vähähiiliseen yhteiskuntaan jo monen edeltävän hallituksen ilmasto- ja energiastrategian taustaselvityksissä. Parikymmentä vuotta vanhoja selvityksiä on hauska lukea ja osa näistä on edelleen relevantteja. Yllättävintä itselleni on ehkä ollut pienten modulaaristen ydinreaktoreiden (SMR) nopea esiinmarssi. Toisaalta en ole koskaan tutkinut ydinteknologiaa ja ydinenergiapuolen tutkimuskenttä ei ole yhtä tuttua. Teknologiat itsessään eivät siten yllätä, vaan niiden sovellukset ja markkinoiden nopeat kasvut, jotka puolestaan ovat edistäneet puhtaiden teknologioiden kustannusten alenemaa. Markkinakehityksiin ovat pitkälti vaikuttaneet politiikat, asenteiden ja arvojen muutokset sekä erilaiset kriisit, jotka ovat yllättäneet ja varmasti yllättävät myös jatkossa.

Visiona vahva ja välittävä Suomi

Viimeisten vuosien kehitys on osoittanut, että voimme oikeasti puhua energiamurroksesta. Olen viime viikot ”opiskellut” paitsi hallitusohjemaa myös valikoitua joukkoa EU-direktiiviluonnoksia. Yhtäläisyyksiä hallitusohjelman sekä EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden kanssa on paljon, mutta toisaalta myös ristiriitoja. Suomessa on meneillään eräänlainen vihreän siirtymän ”Cha-Cha-Cha”, jolla on hyvät mahdollisuudet onnistua, koska suuri joukko toimijoita ja päätöksentekijöitä on paraillaan tekemässä yhdessä töitä asian eteen. Toisaalta päätöksenteossa vaaditaan nyt suurta viisautta, kun kansalliset toimet ja politiikat sovitetaan yhteen EU-politiikan kanssa. Luvitusprosesseihin rakennetaan kiihdytyskaistaa, jotta investoinnit saadaan toteutettua riittävän nopeasti, mutta samalla lupa-asioiden käsittely vaatii uudenlaista ja laaja-alaista osaamista sekä dataa, jota välttämättä ei ole olemassa.

Kaikessa päätöksenteossa vaikutusten läpinäkyvät ja riittävän laaja-alaiset arvioinnit tulevat joka tapauksessa korostumaan ja niihin kannattaa varata resursseja sekä lisätä talon sisäistä asiantuntemusta. Hyvä esimerkki uusista haasteista liittyy arviointeihin sosiaalisista vaikutuksista, jotka voivat olla laaja-alaiset ja jopa yllättävät - sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Olen löytänyt itseni enenemässä määrin laatimassa tutkimuksia ja selvityksiä yhteistyössä sosiologien, psykologien, antropologien ja muiden sosiaalitieteilijöiden kanssa. Energiamurroksella on hyvät mahdollisuudet vahvistaa hiilineutraalin Suomen taloutta ja hyvinvointia. Muutos tulee kuitenkin toteuttaa oikeudenmukaisesti, joka ei tarkoita vain kustannusten ja hyötyjen arviointia, vaan myös menettelytapojen oikeudenmukaisuutta ja kaikkien sosiaaliryhmien tunnustamista ja tukemista.

Pääministeri Marinin hallituskaudella laadituissa vähähiilitiekartoissa, bioenergia-alan vähähiilitiekarttaa lukuun ottamatta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ei ollut käsitelty juuri lainkaan. Myös energia-alan kannattaisi ottaa asia työn alle seuraavan tiekartan laadinnan yhteydessä. Suosittelen myös tutustumaan energiatehokkuusdirektiivin luonnokseen ja sen EE1st (Energy Efficiency First) prinsiippiin, joka nostaa vaatimustasoa yhteiskunnallisten vaikutusten arviointiin erityisesti suurissa, yli 100 miljoonan euron investoinneissa. Ainakin itselleni komissio on onnistunut luomaan aivan uusia ihmetyksen aiheita, mutta niistä(kin) saataneen enemmän tietoa syksymmällä. Sitä ennen aivot saavat levätä mökillä puutarha- ja klapihommissa sekä aivan toisenlaisen kirjallisuuden parissa. Rentouttavaa kesää kaikille energiasiirtymän rakentajille!

Energiauutiset julkaisee kesän aikana blogisarjan vastuullisuudesta. Energia-alan vastuullisuuslinjauksiin voi tutustua Energiateollisuus ry:n verkkosivuilla.

Kirjoittaja

Tiina Koljonen

Kirjoittaja työskentelee tutkimustiimin päällikkönä Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:ssä.

#energiapolitiikka #ilmastopolitiikka

Jaa artikkeli: