Vesivoiman käytön tehostaminen edellyttää oikeutta vesivoimaan

23.01.2026, kello 13:55

Teksti Suvi Marttinen

Kotimaisen energian käytön lisäämisessä yksi keino on vesivoiman käytön tehostaminen. Vesivoimalaitokset sijoittuvat jo valjastettuihin koskiin, jolloin vesivoiman käytön tehostaminen on ympäristön kannalta tarkoituksenmukaisinta toteuttaa jo olemassa olevissa vesivoimalaitoksissa. Voimalaitoksen tehoa tai rakennusvirtaamaa saattaa olla mahdollista nostaa.

Muutokset vesivoimalaitoksessa edellyttävät pääsääntöisesti vesilain mukaista vesitalouslupaa. Vesitalouslupaa haettaessa hakijan on esitettävä selvitys mm. omistus- tai käyttöoikeudesta voimalaitoksella käytössä olevaan vesivoimaan. Vesitalousasioista annetun valtioneuvoston asetuksen (29.12.2011/1560) 11 luku 1 ja 2 § edellyttää, että hakija esittää selvityksen hankkeen toteuttamiseksi tarpeellisista, hakijan omistamista tai hänen käytössään olevista alueista kiinteistötunnuksineen ja alueita esittävine karttoineen ja selvitys vesivoimasta.

Vesivoimaa koskeva selvitys kattaa sekä vesivoiman muodostumista koskevan teknisen selvityksen että selvityksen vesivoiman omistus- tai käyttöoikeudesta. Omistus- tai käyttöoikeutta koskevaa selvitystä tehtäessä on tyypillisesti perehdyttävä voimalaitosta koskevaan lupahistoriaan ja kiinteistönmuodostukseen.

Vanhat voimalaitosluvat arkistoista

Vesivoimalaitosten luvat ovat tyypillisesti vuosikymmeniä vanhoja. Arkistotutkimukset ovatkin näissä tapauksissa tarpeellisia. Kosken kohdalle ensimmäinen voimalaitos saattaa olla rakennettu vuosisatoja sitten. Vesilakeja uudistettaessa on noudatettu periaatetta, että aikaisemman lain aikaiset lupapäätökset pysyvät voimassa. Vesivoiman omistamisen tai käyttöoikeuden selvityksen kannalta keskeistä onkin, milloin lupa on myönnetty ja mitä luvassa on määrätty tai todettu vesivoimasta. Keskeistä on ymmärtää, mikä on ollut aikanaan lupia myönnettäessä vesilain ja vesilakia edeltäneiden voimalaitosrakentamista koskevien lakien sisältö. Voimalaitosta koskevan luvan oikeusvoima voi koskea vain sellaista asiaa, mikä lupaa myönnettäessä lainsäädännön mukaan on voitu ja pitänyt ratkaista. Voimalaitosta koskevien lupien merkitys on siten erilainen, riippuen siitä, milloin lupa on myönnetty,

Aikanaan vesivoimalaitosta rakennettaessa on selvitetty, että hakijalla on oikeus ottaa käyttöön kosken vesivoimaa ja siten rakentaa vesivoimalaitos kosken yhteyteen. Oikeus vesivoiman käyttöön on perustunut joko kosken omistusoikeuteen, lupaa käsiteltäessä myönnettyyn käyttöoikeuteen tai sopimuksiin vesivoiman käytöstä.

Omistusoikeus vesivoimaan

Oikeus vesivoimaan voi perustua ensinnäkin kosken omistukseen. Tällöin vesivoimayhtiöllä on omistuksessaan vesialuekiinteistö, jolla voimalaitoksella käytössä oleva vesivoima muodostuu ja joka mahdollisesti on muodostettu koskitilaksi. Koskitilaan kuuluu aina vesivoimaoikeus. Kiinteistörekisterin tiedoista ilmenee, onko vesialueesta muodostettu koskitila. Koskitilan muodostaminen edellyttää kattavaa selvitystä vesivoiman omistamisesta.

Vesivoimalaitoksen rakentamista koskevan luvan yhteydessä vuoteen 1868 saakka tutkittiin ja ratkaistiin hakijan oikeus vesivoimaan. Riitakysymykset omistusoikeudesta käsiteltiin tarvittaessa kihlakunnanoikeudessa. Siten ennen vuotta 1868 myönnetyt vesivoimalaitosluvat voivat toimia selvityksenä vesivoiman omistusoikeudesta. Omistusoikeutta koskevan kattavan selvityksen perusteella on mahdollista hakea koskitilan muodostamista ja siten omistusoikeuden rekisteröintiä.

Tai käyttöoikeus vesivoimaan

Jollei vesivoimayhtiöllä ole omistusoikeutta vesialuekiinteistöön, on todennäköistä, että vesivoimayhtiö on saanut käyttöoikeuden vesivoimaan. Vuonna 1868 annettiin asetus vedenjohdoista ja vesilaitoksista, minkä jälkeen vesivoimalaitosten lupia käsiteltäessä ei enää ratkaistu kysymystä vesivoiman omistuksesta. Lupaa myönnettäessä kuitenkin tutkittiin, että hakijalla on oikeus ottaa käyttöön vesivoimaa. Vesivoiman käyttöönotosta oli tullut sopia vesivoiman omistajien kanssa tai lupaviranomainen saattoi myöntää lupahakemuksen yhteydessä oikeuden ottaa käyttöön vesivoimaa. Korvauksista sovittiin erikseen tai vahvistettiin asianosaisten korvausta koskevat sopimukset.

Korkein hallinto-oikeus on vuonna 1998 (KHO 1998:23) todennut, että aikaisempia lupapäätöksiä, kuten Maaherran vuosina 1925 tai 1935 antamia lupapäätöksiä, ei voida pitää selvityksenä vesivoiman omistusoikeudesta. Tämä perustuu siihen, että vuoden 1868 asetuksen perusteella ei enää tutkittu eikä ratkaistu hakijan oikeutta vesivoimaan.  Vuoden 1868 asetuksen myötä voimalaitosta koskevasta vesiluvasta tuli lähinnä hallinnollinen lupa ja yksityisoikeudellinen omistusoikeutta koskeva asia tuli ratkaista muulla tavalla. Tavallisimmin luvanhakijat olivatkin sopineet vesivoiman omistajien kanssa kosken vesivoiman käytöstä voimalaitoksessa ja käytöstä maksettavasta korvauksesta.

Tavanomaisinta on, että jollei koskitilaa ole perustettu, vesivoiman käyttöoikeus perustuu voimalaitokselle lupaa myönnettäessä myönnettyyn vesivoiman käyttöoikeuteen.

Kun lupahakemusta vesivoiman käytön tehostamiseksi valmistellaan, onkin tarpeen selvittää, minkälaisella oikeudella nykyisin käytössä olevaa vesivoimaa käytetään.

#vesivoima