Kolumni Markkinat

Pekka Salomaa

kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n energiamarkkinoista vastaava johtaja 

Hintavaihteluja tarvitaan — poliittista puuttumista ei

27.09.2021, kello 14:59

Hintavaihteluja tarvitaan — poliittista puuttumista ei

Sähkön kohonnut markkinahinta on herättänyt huomiota. Sähkön hintaan vaikuttavia tekijöitä on iso joukko. Tämän syksyn korkeat hinnat ovat yleiseurooppalainen ilmiö ja seurausta erityisesti kaasumarkkinoiden tiukasta tilanteesta. Myös päästöoikeuden hinta on noussut ilmiömäisesti, mutta se ei ole markkina-analyytikkojen mukaan pääsyy tapahtuneeseen tai ainakaan ainoa syy.  

Hintatason eläessä vaatimukset puuttua markkinoiden toimintaan poliittisesti ovat lisääntyneet. Se ei kuitenkaan olisi viisasta.

Keski- ja Etelä-Euroopan korkeat hinnat heijastuvat myös Pohjolaan. Heijastusta vahvistaa heikentynyt vesivarantotilanne etenkin Norjassa — Pohjola ei ole totutun yliomavarainen. Suomihan tuo jatkuvasti paljon sähköä. Tilanne on kuitenkin muuttumassa lähivuosina Olkiluoto 3:n käyttöönoton ja runsaiden tuulivoimainvestointien ansiosta. 

Suomesta on vaikea nähdä maakaasun merkitystä — monessa EU-maassa kaasu on kuitenkin energiamääränä isompi juttu kuin sähkö. Toki luvut menevät osittain päällekkäin, kun kaasulla tehdään EU:ssa paljon sähköä. Teollisuudelle ja palveluillekin kaasu on tärkeä. Suuri osa eurooppalaisten kodeista lämpiää kaasulla ja kaasulla keitetään ruoka. Kaasun kohonnut hinta aiheuttaa sähkönhinnan ohella painetta eteläisen Euroopan hallituksille tehdä energian hinnalle jotain.  

Kaasun hinnan nousun takana on monia asioita. EU:n omat kaasuvarannot ehtyvät ja erityisesti joustavaa kaasun tuotantoa on kadonnut. Tuonnin osuus EU:ssa käytetystä kaasusta on kasvanut seitsemässä vuodessa 70 prosentista liki 90:een. Venäjältä tulee tuonnista noin 45 prosenttia, Norjasta noin viidennes. Kaasun hintaa EU:ssa ovat nostaneet lisäksi mm. kohonnut tankkereilla kuljetettavan nesteytetyn maakaasun eli LNG:n hinta (taloutensa lähdettyä liikkeelle aasialaiset pahukset maksavat LNG:stä vielä enemmän kuin eurooppalaiset), kylmä viime talvi, koronan viivästyttämät huollot ja Venäjän sisäiset pullonkaulat. Kaasuvarastot ovat vajaita, mikä huolettaa talven alla. 

Kaasun kohonnut hinta on osatekijä päästöoikeuden hinnan nousun takana: Kun kaasusta tulee kalliimpaa, on edullisempaa käyttää kivihiiltä sähkön tuotantoon. Enemmän päästöjä per kilowattitunti aiheuttavana kivihiili tarvitsee enemmän päästöoikeuksia — kierre on valmis. 

Pohjolan ja manner-Euroopan sähkömarkkinat ovat jo yhdentyneet 

Julkisessa keskustelussa (kuten Peter Lund 23.9. A-Talkissa) pelotellaan silloin tällöin sillä, että meille tulisi Keski-Euroopan sähkönhinnat, jos sähkömarkkinat yhdentyvät. Ovat jo. 

Kauppaa on mm. Tanskan ja Saksan välillä käyty jo viime vuosituhannella. Saksan ja Pohjoismaiden sähkön hinnat eivät ole useimmin kovin kaukana toisistaan ja muutokset käyvät yleensä samaan suuntaan.

Vuorokausimarkkinoiden kuukausikeskiarvot. Tietolähde: www.nordpoolgroup.com 

Vaikkapa Suomessa ja Saksassa ei tietenkään ole koko ajan sama hinta. Nyt ekstrakorkeiden hintojen aikana markkinahinta on meillä suurimman osan aikaa selvästi edullisempaa kuin mm. Saksassa, jossa tuotannon niukkuuden ja päästöllisen tuotannon suuren osuuden takia hintapaineet ovat kovat. Puhumattakaan erosta hintoihin vaikkapa Britanniassa tai Belgiassa.

 

Sähkön vuorokauden markkinahinnan keskiarvot 24.9.2021. Lähde: www.nordpoolgroup.com 

Kuluttajan maksama kokonaishinta on eri asia kuin sähkön tukkumarkkinahinta. Eri maissa kuluttajan tai pienyrittäjän maksamat hinnat vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Saksassa verot, syöttötariffimaksut ym. nostavat hinnan rajusti suomalaista kalliimmaksi – markkinahinnan ero on muihin tekijöihin nähden vaatimaton.

 

Tietolähde: www.eurostat.eu 

Yhdentymistä ei ole tehty vain markkinoiden vahvistamiseksi ja kilpailun lisäämiseksi. Markkinoiden yhdentyminen lisää toimitusvarmuutta. Yhdentymisen seurauksena voidaan tuoda Manner-Euroopasta sähköä kovimmilla talvipakkasilla, kun Pohjoismaiden oma tuotanto ei riitä. Näin on usein tapahtunutkin. Kauppa ei ole yksisuuntaista pohjoisesta etelään.  

Windfall-vero haittaisi investointeja 

Tuulivoimainvestoinnit ovat lähteneet hyvin liikkeelle. Suomessahan tuulivoimaa on tulossa lisää tuhat megawattia vuodessa. 2020-luvun loppupuolella tuulikapasiteettia pitäisi olla 13-15 GW, eli suunnilleen saman verran kuin sähkön kulutushuiput Suomessa viime vuosina. Pitäisikö tässä tilanteessa säätää päästöttömän tuotannon windfall-vero akuutin markkinatilanteen pohjalta? 

A-Talkissa Lund harmitteli päästöttömän sähköntuotannon ”ylisuuria” voittoja. Samassa lähetyksessä hän toivoi, että päästöttömään tuotantoon investoitaisiin enemmän. Kuvittelisin, että tehokkain keino pysäyttää lupaavasti kasvavat investoinnit olisi uhata verottaa niiden tuottoja.  

Windfall-voittojen määrää on julkisuudessa liioiteltu. Sähkön tuottajat ovat etukäteen suojanneet myyntihintansa – vastaavasti vähittäismyyjät ja teollisuus oman ostohintansa, kuluttajista yli puolet ostaa määräaikaisella sopimuksella. Näyttävästi uutisoitavat piikkihinnat toteutuvat tulosvaikutuksina vain rajoitetusti esimerkiksi tuottajien tulevissa tilinpäätöksissä. 

Markkinamekanismia on haluttu sormeilla ennenkin — ei ole järkevää 

Jollei kyse olisi vakavasta asiasta, sähkömarkkinoita 1990-luvulta asti tarkkaillutta huvittaisi.  

Taloustieteen perusoppien mukaisen sähkön vuorokausimarkkinoilla käytettävän niin sanotun marginaalihinnoittelun kimppuun on aina käyty, kun sähkön hinta on heikon vesitilanteen, polttoaineiden ja päästöoikeuden hintojen, kysynnän kasvun tai muun niin kutsutun fundamentin takia noussut hieman näyttävämmin.  

Eri maissa on hintapiikkien myötä tilattu erilaisia hintamekanismin muuttamista koskevia selvityksiä. Selvitetään aikansa ja unohdetaan. Turhaa työtä teetetään ja aiheutetaan epävarmuutta investoinneille. Muistinvaraisesti eri selvittäjiä tai ehdotelmia on nähty 2003, 2006 ja 2010-2011 piikkien myötä.  

Eri maissa niin kutsuttuihin windfall-voittoihin on yritetty puuttua monilla keinoilla.  

Esimerkiksi nykyisen marginaalihinnoittelun (niin tuottajien kuin ostajien pörssihinta on kysynnän ja tarjonnan tasapainohinta) sijaan Italiassa on ehdotettu taannoin vuorokausi- eli päämarkkinoille pay-as-bid -hinnoittelua. Siinä kukin tuottaja saisi tarjoukseen laittamansa hinnan ja kulutuspuoli maksaisi painotetun keskiarvon mukaan. Nykyinen hinnanmuodostus ohjaa tuottajat tekemään kansantalouden kannalta tehokkaaseen tulokseen johtavia tarjouksia muuttuvien kustannustensa mukaan. Pay-as-bid -järjestelmän vallitessa tuottajan kannattaisi yrittää arvata toteutuva hintataso. Tämä johtaisi sähköjärjestelmän epäoptimaaliseen käyttöön – tai tarjouksien byrokraattiseen valvontaan. 

Ruotsissa keksittiin niin nerokas idea, että olisi erikseen halvan vesisähkön ja kalliin muun sähkön pörssit. Teollisuus saisi ostaa halvan sähkön ja muut kalliin. Voi arvata, kuinka kävi. 

Kaikenlaista toteuttamiskelvotonta on esitetty, selvitetty ja hylätty vuosien saatossa, kun ajankohtaiset hintapiikit ovat kuohuttaneet mieliä ja päättäjien on pitänyt osoittaa tomeruutta. Ratkaisuehdotusten on huomattu aiheuttavan uusia, isompia ongelmia. Lisäksi sähkön markkinahinta osaa elää molempiin suuntiin, ennen pitkää. 

Politiikan rooli 

Mieleen tulee Tukholman kauppakorkeakoulun entisen rehtorin Lars Bergmanin ja norjalaisen Eirik Amundsenin mainio teos "Why has the Nordic electricity market worked so well?" (2005). Professorit vastasivat kysymykseensä seuraavaan tapaan: Menestystekijöitä ovat olleet yksinkertainen mutta terve markkinamalli, yhteismarkkinoiden tuoma markkinavoiman laimeneminen, vahva poliittinen tuki sekä alan toimintamallit. Muita syitä olivat vesivoiman rooli sekä pohjoismaisen yhteistyön perinne.  

Kriisi- tai hintapiikkitilanteissa Pohjolan poliitikkojen tempoilemattomuus on ollut kullan arvoista. Ei ole alettu sorkkia hyvin toimivaa toimintamallia. Päinvastaista on tekeillä mm. Espanjassa juuri nyt. 

Mitä viisas päättäjä sitten voi tehdä? Hän voi luoda edellytyksiä: rahoittaa perustutkimusta, tukea tuotekehitystä, parantaa koulutusta, mahdollistaa luvitusta, aina vaikkapa hallintotuomioistuimien resurssointiin, jotta valituskäsittelyt voidaan käydä asianmukaisesti mutta joutuisasti. 

Ikävä puoli on se, että parantuneet edellytykset vaikuttavat hitaasti. Nopeita hokkus-pokkus-temppuja kun ei ole. 

#energia ja Eurooppa #energiatalous #sähkön hinta
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Yrjö Korkea-Aho
EU on tehnyt oman kilpailukykynsä ja ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta kaksi kohtalokasta virhettä energiapolitiikassa: vihreä vallankumous ja jääminen riippuvaiseksi Venäjän maakaasusta.
Arvo Kukko
Olipa ilo lukea asiantuntutevaa tekstiä.