Kolumni

Antti Kohopää

Kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n EU-edunvalvontapäällikkö

Kirje Sanna Marinille: EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka tarvitsee eurooppalaista johtajuutta

26.02.2021, kello 10:09

Arvoisa pääministeri,

Suomi on pieni EU-maa, mutta energia- ja ilmastoasioissa olemme aina olleet kokoamme suurempi edelläkävijä. On ilo nähdä Suomen pääministerinä vaikutusvaltainen eurooppalainen johtaja. Haluamme toivottaa voimaa ja rohkeutta tehdä töitä yhteisen unionin eteen.

Olemme EU:na päättäneet olla hiilineutraali vuonna 2050. Lisäksi on sovittu, että EU vähentää vuoteen 2030 mennessä päästöjään 55 prosentilla verrattuna vuoden 1990 tasoon.

Nämä tavoitteet on tarkoitus kirjata EU:n ilmastolakiin, joka on tällä hetkellä työn alla. Jäsenmaat ja parlamentti keskustelevat edelleen siitä, tulisiko vuoden päästövähennystavoite olla 55 prosenttia, kuten komissio ja jäsenmaat ovat esittäneet, vai 60 prosenttia, kuten parlamentti haluaisi.

Energia-ala on sitoutunut Suomen hiilineutraalisuuteen vuodelle 2035 ja haluamme kannustaa muita EU-maita samaan vauhtiin. Tämä on myös Suomen etu. Lakiin kirjattavat tavoitteet tarjoavat energia-alalle pitkän aikavälin näkymän. Näistä syistä komission esitys on erityisen kannatettava.

Kun ilmastolaki hyväksytään, sitä juhlitaan saavutuksena ja moititaan kunnianhimottomaksi. Energia-alan yrityksille kiinnostavampia ovat kuitenkin keinot, joita käytetään tavoitteiden saavuttamiseksi. Näistä keinoista laaditaan lainsäädäntöesitykset kuluvan vuoden aikana. Kesäkuussa komission on tarkoitus antaa esityksensä mm. päästökauppa-, energiatehokkuus-, energiavero- sekä uusiutuvan energian direktiivien päivittämiseksi. Myöhemmin annetaan vielä valtiontukia koskevia uusia suuntaviivoja. Energia-ala pyytää tehokasta ja johdonmukaista taloudellista ohjausta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Haluamme taloudellista ohjausta, sillä taloudellinen intressi on keskeinen yrityksiä liikuttava motivaattori. Se saa yritykset omien päästöjensä vähentämisen lisäksi kehittämään ja myymään päästöjen vähennyspalveluita toisilleen sekä kuluttajille.

Päästöjen hinnoittelu päästökaupan kautta on kustannustehokkain keino toteuttaa päästövähennyksiä. Vaikka päästökauppa nostaa fossiilisten polttoaineiden käytön kustannuksia, niin se nostaa niitä käyttäjille vain sen verran kuin on päästöjen vähentämisen näkökulmasta välttämätöntä. Toki sekin kirpaisee, mutta samalla on syytä muistaa, että päästöjen vähentäminen maksaa joka tapauksessa.

Päätöksentekijät ovat EU:ssa kiertäneet esimerkiksi fossiilisen kiinteistökohtaisen lämmityksen ohjausta kuin kissa kuumaa puuroa. Nyt poliitikoilta vaaditaan rohkeutta tehdä päätöksiä – EU:n yhteisen päästökaupan kehittäminen on päätöksistä edullisimpia. On itsensä huijaamista uskoa, että verot tai muu sektorikohtainen sääntely olisi sen edullisempaa. Näissä hintalappu vain piilotetaan sääntelyn taakse ja investointien tai verojen muotoon. Lopulta näillekään ei ole muuta maksajaa kuin asiakas ja veronmaksaja.

Me tarvitsemme päästöjen vähentämiseksi paljon uutta teknologiaa. Uudet ratkaisut paitsi mahdollistavat päästöjen vähentämisen, myös hinnoittelevat ne. Uusi teknologia ja siihen kytkeytyvä osaaminen on iso mahdollisuus sekä EU:lle  että varsinkin korkean osaamisen Suomelle. EU:ssa on kuitenkin koko menneen vuosikymmenen annettu julkista tukea energia-alalle. Rahat tulisi jatkossa käyttää fiksummin ja osoittaa tuet teknologian kehittämiseen.

Päästövähennystahti pitäisi nelinkertaistaa EU:ssa edelliseen vuosikymmeneen verrattuna. Jos julkisen sektorin tuet kohdennetaan tavanomaisiin päästövähennysinvestointeihin ja nelinkertaistaminen yritetään saada aikaan niillä, rahat loppuvat kesken jo alkumetreillä. Lisäksi on syytä muistaa, että oikeudenmukaisuuden varmistaminen tulee nielemään runsaasti julkista rahaa, kun köyhemmät kansalaiset ja jäsenvaltiot autetaan tekemään investointeja, joilla päästövähennykset toteutetaan.

Rahat eivät riitä, vaikka juuri nyt tuntuisikin, että rahaa kasvaa puissa ja pensaissa. Tunteen ovat saaneet aikaan tarpeelliset ja mittavat koronaelvytystoimet EU:ssa ja jäsenmaissa. Samalla elvytys on ainakin tilapäisesti muuttanut suhtautumista julkiseen velkaan ja valtiontukien hyväksyttävyyteen. Hunajapurkki on houkutellut paikalle paljon toimijoita ja jopa kokonaisia toimialoja pyytämään aika tavanomaisillekin investoinneille rahaa.

Tällaisessa ympäristössä EU-päättäjiltä vaaditaan rohkeutta valvoa, ettei julkisella rahalla sotketa EU:n sisämarkkinoita. Eurooppaan ei pitäisi rakentaa julkisella rahalla tehtaita tai tuotantolaitoksia, samalla kun suomalaiset yritykset koittavat pärjätä asiakkailta saamillaan rahoilla. Tämä ei olisi reilua kilpailua. Lyhyellä aikavälillä tämä vaikuttaisi investointeihin, mutta pidemmällä aikavälillä yritysten sijoittumiseen sekä siihen missä yritysten tuotekehitys, tutkimus, innovaatiot sekä suurin arvo syntyy.

Eurooppalaisuuden geeniperimään on rakennettu luotto markkinoiden toimintaan ja sisämarkkinoiden kehittämiseen. Nyt tämä luottamus on koetuksella. Me haluamme Suomen muistuttavan tästä muita EU- maita. Suomi on pieni avoin markkinatalous. Resurssimme eivät riitä kilpailuun EU:n sisällä, saati globaalisti, valtiontuilla tai pystyttämällä rajamuodollisuuksia. Meille keskeisiä tapoja kilpailla investoinneista ovat mm. korkea osaaminen, poliittisen riskin minimointi, suotuisa verotusympäristö sekä mahdollisuus investoida kaikkiin tehokkaimpiin päästöjen vähennysteknologioihin.

Haluamme, että EU kehittää sisämarkkinoitaan ja että markkinat valjastetaan tekemään töitä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Seuraava paikka valvoa Suomen ja Euroopan etua on Eurooppa-neuvoston kokous 25.-26.3.2021, jossa pääministerinä edustatte Suomea.

#energia ja Eurooppa #ilmastopolitiikka
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja