Blogit

Jäsenkynä Tuotanto Juha Räsänen

Kaukolämpöjärjestelmät rakentamassa yhteisöllisyyttä

01.12.2023, kello 10:16

Energiateollisuus ry julkaisi lokakuussa suomalaisten energia-asenteita koskevan tutkimusraportin....

Omakynä Mikko Vuorenmaa, Karoliina Muukkonen

Kaukolämmön sähköistyminen vähentää tarvetta kasvattaa bioenergian käyttöä

17.11.2023, kello 16:12

Suomessa on viime vuosina keskusteltu biomassasta, ja keskustelussa on heitelty paljon erilaisia...

Omakynä Petri Sallinen

Viestin — olen siis olemassa

07.09.2023, kello 14:35

Viestintä, viestintä ja viestintä — nämä ovat kolme kaukolämpöalan uuden strategian...

Kafka käy kylässä

Kivihiililämmitys kummittelee

25.02.2021, kello 18:27

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Kivihiililämmitys kummittelee

Kotitaloni on valmistunut vuonna 1957. Silloin taloon rakennettiin vesikiertoinen keskuslämmitys, jonka polttoaineena käytettiin kivihiiltä. Insinööriksi valmistunut isäni esitteli henkseleitään paukutellen talonsa lämmitysjärjestelmää halkoja Porin-Mateissa polttaville kateellisille kylän isännille.

Kuorma-auto kävi säännöllisin väliajoin kippaamassa hiilikasan pihallemme. Osa hiilistä siirrettiin hiilikellariin, mutta suurin osa jäi pönöttämään pihalle. Kerran äitini puki minut ja kaksi veljeäni parhaimpiin vaatteisiin ja kehotti meitä odottamaan ulkona, kunnes äiti saa itsensä valmiiksi kaupunkireissua varten.

Kun tohottava äitini sitten hiki hatussa sai itsensä valmiiksi, hän löysi kolme poikaansa täysin mustina hiilikasasta. Hiilikasahan on lähes yhtä kiva leikkipaikka kuin hiekkakasa.

Vuosikymmeniä myöhemmin ostin kotitaloni raihnaiseksi käyneiltä vanhemmiltani. Ensi töikseni purin hiililämmityksen. Tilalle hankin yösähköä käyttävän varaavan vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän. Tällä olen tupani lämmittänyt jo 30 vuotta — melkoisen osan ajasta vihreällä sähköllä.

Nyt taloni lämmitysjärjestelmä olisi aika uusia. Puuhaan voisi saada jopa ympäristöministeriön avustuksia, koska ministeriön tavoitteena on vauhdittaa avustuksilla hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien lämmitysjärjestelmien kuoliniskua. Anteeksi mitä — eihän taloni lämmittäminen aiheuta päästöjä, kun kerran lämmitän sen päästöttömästi sähköllä.

Ympäristöministeriön energia-avustuksen perustana ei olekaan nykyinen lämmitysjärjestelmä, vaan kivihiiltä käyttävä keskuslämmityskattila — se, jonka isäni hankki vuonna 1957.

Kyllähän tämä minulle passaa, vaikka ratkaisu ei milligrammallakaan vähennä taloni lämmityksen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Samalla naapurikin pääsee veronmaksajana osallistumaan taloni lämmitysremontin rahoittamiseen.

Tuliko Kafka oikeasti kylään?

Yksioikoinen toimittajan ymmärrykseni ei täysin riitä käsittelemään sitä, miten tällä tavalla pelastetaan maailma ja miten hiilidioksidipäästöt vähenevät. Samalla mietin sitä, sovelletaanko samaa periaatetta myös suuriin kiinteistöihin — sellaisiin kerrostaloyhtiöihin, joissa asuu satoja ihmisiä ja joiden koteja on joskus historian hämäryydessä lämmitetty hiilikeskuslämmityksellä niin kuin isäni rakentamaa taloa lämmitettiin. Tätä on kysyttävä insinööreiltä.

Vastaus on kyllä. Jos kerrostaloyhtiöön on esimerkiksi vuonna 1923 rakennettu kivihiiltä, koksia, antrasiittia tai muuta päästöjä aiheuttavaa fossiilista polttoainetta käyttävä lämmitysjärjestelmä, niin se on avustusperusteen vertailuvuosi. Sillä ei ole mitään merkitystä, millä tavalla taloa on lämmitetty alkuperäisen lämmitysjärjestelmän rakentamisen jälkeen.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että ympäristöministeriö rahoittaa myös sellaisia lämmitystapasaneerauksia, joiden seurauksena päästöt eivät vähene. Vaatimaton tupani on tässä kuviossa kärpäsen lika meressä, mutta entä ne suuremmat kiinteistöt?

Ympäristöministeriön avustuksia voi saada myös sellainen kerrostaloyhtiö, joka päättää rakentaa oman maalämpöjärjestelmän ja joka samalla irtautuu kaukolämpöverkosta — vaikka kaukolämpö olisi tuotettu kokonaan päästöttömästi esimerkiksi puuhakkeella, hukkalämmöillä tai suurilla lämpöpumpuilla. Lopputulos on sama kuin kotitaloni lämmityssaneerauksessa: päästöt eivät vähene, mutta ministeriön rahavarat sen sijaan vähenevät.

Näyttää siltä, että Kafka todellakin käy kylässä.

Rakennuksen energiatarve ei muutu

Lämmitysremontin jälkeen taloni tarvitsee yhä saman verran energiaa kuin aikaisemminkin. Sama pätee kerrostaloyhtiöihin, jotka irtautuvat kaukolämpöverkosta ja rakentavat oman maalämpöjärjestelmän.

Aika monessa tuvassa ja talossa suuret energiatehokkuutta parantavat remontit on nimittäin jo ehditty tehdä. Minäkin paransin eristyksiä, vaihdoin ikkunoita ja hankin uuteen lämmitysjärjestelmääni analogista älyohjausta, kun korvasin vanhan kivihiilikeskuslämmityksen varaavalla vesikiertoisella sähkölämmityksellä. Kaupunkien kerrostaloyhtiöissä tämä ehkä tapahtui silloin, kun alkuperäisistä koksia käyttävistä kiinteistökohtaisista keskuslämmitysjärjestelmistä siirryttiin kaukolämpöön. Matkan varrelle on osunut myös muutama energiakriisi, joiden aikana kiinteistöjen energiatehokkuutta paranneltiin.

Ympäristöministeriön avustukset perustuvat laskentamalliin, jonka pohjalla on E-luku. Rakennuksen E-luku lasketaan määräyksiin kirjatuilla lähtöarvoilla ja rakennuksen vakioidulla käytöllä. E-luku on ennen kaikkea virtuaalitodellisuudessa määritelty vertailuluku. Realimaailmassa rakennuksen käyttö ja toteutus voivat kuitenkin poiketa melkoisesti E-luvun arvoista. E-luku ei myöskään paljasta rakennuksen todellista energiankulutusta, eikä rakennuksen todellista energiatarvetta.

— Kyseessä on laskennallinen kikkailu, joka ei paranna rakennusten energiatehokkuutta eikä vähennä lämmityksestä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

Kaukolämmöissä on eroja

Ympäristöministeriö käyttää laskelmissaan verrokkina Helsinkiä. Helsingissä kaukolämpöä tuotetaan vielä kivihiilellä ja maakaasulla, vaikka päästöttömiä tuotantomuotoja on jo ehditty ottaa fossiilisten polttoaineiden rinnalle. Tilastollisesti helsinkiläisen kaukolämmön hiilidioksidipäästöt ovat kuitenkin keskimääräistä korkeammat. Tosin tämäkin muuttuu vauhdilla, kun uudet investoinnit Helsingissä saadaan käyttöön.

Kaukolämpöyhtiöt ovat kuitenkin hyvin erilaisia ja niin on niiden tuottama kaukolämpö — ainakin ilmastollisessa mielessä. Suomessa on yli 150 kaukolämpöyhtiötä, jotka tuottavat lämpöä eri tavoilla. Monilla alueilla tuotanto on jo täysin päästötöntä. Tällä hetkellä fossiilisten polttoaineiden käyttö on keskittynyt muutamiin suurin rannikkokaupunkeihin.

Kaukolämpö puhdistuu myös nopeasti. Tästä pitävät huolen lainsäädäntö ja Euroopan unionin päästökauppa. Viime vuonna jo 53 prosenttia suomalaisesta kaukolämmöstä tuotettiin päästöttömästi.

Kauas kivihiilikeskuslämmitysten aikaan kurottavat ympäristöministeriön laskentakaavat eivät kuitenkaan ota huomioon tulevaa päästökehitystä. Kaukolämpötoimiala on yksi harvoista toimialoista, joka kykenee joustavasti hyödyntämään valtavia määriä erilaisia teollisuudessa ja yhteiskunnan toiminnoissa syntyviä hukkalämpöjä ja muuta uusiutuvaa energiaa.

Siksi parempi lähtökohta arvioinneille olisi rakennuksen nykyinen lämmitysmuoto. Mitä sille pitäisi tehdä, jotta lämmityksen päästöt vähenisivät. Tarvitseeko remonttia tukea ja mitä rakennuksen olemassa olevan lämmitysmuodon päästöille on lähiaikoina tapahtumassa. Tässä voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi se, miten alueen kaukolämpötuotannon päästöjen arvioidaan kehittyvän lähivuosien aikana. Lämmitysinvestoinnit ovat aina vuosikymmenten päähän ulottuvia olipa siten kyseessä paikallisen kaukolämpöyhtiön uusi lämpökeskus tai kerrostalokiinteistön oma maalämpöjärjestelmä.

Ainutlaatuinen verkko

Kaukolämpöverkot ovat tehokas ja ainutlaatuinen ilmastopolitiikan työkalu. Toisaalta kaukolämmön tuotanto ja jakelu ovat paikallista toimintaa, mutta toisaalta toiminnasta aiheutuvien päästöjen vähenemistä voidaan ohjata keskitetysti. Jos esimerkiksi yksi suurempi laitos ja muutama pienempi lämpökeskus tuottavat pienen kaupungin verkkoon kaiken lämmön, voidaan kolmeen pisteeseen kohdistetuilla investoinneilla poistaa kerralla koko alueen lämmityksestä aiheutuvat päästöt. Tehokasta ja nopeaa — jos niin halutaan.

#energiatalous #ilmastopolitiikka #kaukolämpö
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Heikki Lehtiniemi
Energiatehokkuus on aina kanatettava asia ja siihen pitää remonteissa kiinnittää huomiota. Nyt kun on läheltä seurannut erikokoisten kiinteistöjen energiaremontteja, niin pääpaino on ainoastaan energiamuodon vaihtamisella. Pääosin säätöasiat jäänyt kokonaan uusimatta. V anhat patteritermostaatit toiivat usein hyvin huonosti. Mutta suurin ongelma on tullut näiden energiaremonttien johdosta; sisäilman laatu heikentynyt oleellisesti. Perinteiset tuloilmareitit tukittu ja seurauksena on sekä asukkaiden terveyden alentuminen että talon rakenteiden sairastuminen. Pärekori ei tarvitse ilmanvaihtoa, mutta kuluttaa paljon energiaa. Vastavasti pullon sisäilmaa pitää vaihtaa, jotta laatu pysyy hyvänä. Nämä energiaremontit pitää tehdä terveys edellellä kuten covid-19 epidemian aikana jatkuvasti korostetaan. Muuten meillä on sekä asukkaat että talot sairaita
MJ
Kysehän ei ole ainoastaan päästöistä vaan myös energiatehokkuudesta. Suorasähköinen lämmitys vie enemmän sähköä kuin lämpöpumpuilla toimiva lämmitys. Yksinkertaistettuna yhdellä yksiköllä uusiutuvaa tuotantoa voidaan lämmittää enemmän taloja lämpöpumpuilla kuin suorasähköllä. Ilmastotavoitteisiin ei liity ainoastaan uusiutuvan kapasiteetin kasvattaminen, mutta myös energiatehokkuuden parantaminen, näin päästöjä vähennetään ns. molemmista päistä.

Vihreän sähkön käyttäminen on toki hieno asia, mutta ei elektroneita ole korvamerkitty vaan saamasi sähkö tulee käytännössä lähimmästä tuottavasta voimalasta. Eli vaikka kuluttajan omatunto voi olla puhdas kun ostaa uusiutuvaa sähköä, niin ympäristöministeriön näkökulmasta sähkön käytön vähentäminen vähentää myös päästöjä.