Blogit
Vieraskynä Juha Beurling-Pomoell
Kuluttajat energiamarkkinoiden keskiöön
05.07.2023, kello 08:02
Viimeiset liki pari vuotta on ollut kuluttajille energiamarkkinoilla erityisen ihmeellistä aikaa....
Omakynä Pekka Salomaa
Laskuapua asiakkaille — mikä onnistuu ja mikä ei?
28.12.2022, kello 15:48
Sähkön markkinahinta on ollut viime kuukausina ennätyksellisen korkealla. Moni kuluttaja saa...
Kansallinen ilmasto- ja energiastrategia, osa 4
Lämpöä ilman päästöjä
20.01.2022, kello 09:57
Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto
Rakennusten energiakäyttöä ohjataan monesta suunnasta ja moneen suuntaan. Säädöstalkoissa tärkein uhkaa kuitenkin unohtua: hiilidioksidipäästöjen vähentäminen.
Rakennusten lämmittämiseen kuluu Suomessa vuosittain noin 44 terawattituntia energiaa. Tämä on neljännes kaikesta Suomessa vuosittain käytetystä energiasta — asumisen energiasta lämmitys sen sijaan haukkaa yli 60 prosenttia. Suomen hiilidioksidipäästöistä lämmitysenergian tuottaminen aiheuttaa noin kolmanneksen.
Ei siis ole ihme, että kiinteistöjen lämmittäminen on intohimoja nostattava asia. Jos talot rakennetaan fiksusti ja niitä käytetään älykkäästi, vähenevät hiilidioksidipäästöt, energiatehokkuus paranee ja ehkä myös asumisen kustannukset pysyvät kurissa. Siksi EU-komissio ja suomalaiset päättäjät ovat innostuneet uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen ohjauksesta.
Kiinteistöjen energia-asioihin vaikuttaa moni EU-direktiivi ja niistä johdettu kansallinen lainsäädäntö. Energiatehokkuus, uusiutuvan energian käytön lisääminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ovat ohjaavan lainsäädännön kärkikaartia.
Keppien lisäksi kiinteistöjen omistajia innostetaan porkkanoiden voimalla. Valistus, neuvonta, avustukset ja verotus kannustavat energiaremontteihin ja vaikuttavat lämmitystapavalintoihin. Lainsäädännön ja avustusten kokonaisuus ei ole kuitenkaan selkeä.
— Rinnakkain toimivat direktiivit ohjaavat hieman eri suuntiin. Kansallinen sääntely ja EU-sääntely taas toimivat lomittain. Lisäksi kansallista lämmitysmarkkinoihin ja lämmitystapavalintoihin vaikuttavaa sääntelyä harjoittaa Suomessa useampi ministeriö, toteaa Energiateollisuus ry:n asiantuntija Mirja Tiitinen.
— Asetelma on ristiriitainen ja edellyttää kansalliselta sääntelyltä tarkkuutta.
Lämmityksen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on Tiitisen mielestä ylivoimaisesti tärkein tavoite, johon kaikenlaisen ohjauksen pitäisi antaa vastauksia. Nyt ohjaus keskittyy tavoitteen kannalta osittain ristiriitaisiin tai epäolennaisiin asioihin, esimerkiksi teknologiavalintoihin.
Tiitinen huomauttaa, että rakentamisen säätelyssä olisi otettava huomioon rakennuksen energiankäytön merkitys suhteessa koko energiajärjestelmään. Yksittäisen rakennuksen ostoenergian määrän ohjaaminen on ainoastaan osaoptimointia.
— Kun ohjaus toimii tehokkaasti, valitsevat suunnittelijat ja kiinteistöjen omistajat automaattisesti päästötöntä lämmitysenergiaa ja sitä tuottavaa teknologiaa.
Nykyinen korjausrakentamisen sääntely ja sitä tukevat energia-avustukset edistävät rakennuksessa tapahtuvaa uusiutuvan energian tuotantoa — siis kannustavat hankkimaan esimerkiksi aurinkopaneeleita. Kaikki avustettavat toimenpiteet eivät kuitenkaan vähennä rakennuksen energiatarvetta. Tiitinen huomauttaa, että tasaveroisena vaihtoehtona kiinteistönomistajan omille investoinneille pitäisi olla päästöttömän energian ostaminen energiaverkoista.
— Rakennusten energiankäyttö vähenee aidosti, kun energia-avustukset kohdistetaan rakenteellisiin energiatehokkuutta parantaviin hankkeisiin. Julkista rahaa on turha käyttää sellaisiin toimenpiteisiin, jotka jo itsessään ovat kustannustehokkaita. Paras hyöty saadaan, kun avustukset kohdistetaan muuten kustannustehottomien korjaustoimien toteuttamiseen.
Tiitinen muistuttaa, että Suomessa on paljon rakennuksia, joiden arvo on vähäinen tai joiden omistajilla ei ole varaa toteuttaa minkäänlaisia saneerauksia. Tästä huolimatta tällaistenkin rakennusten lämmitysenergian aiheuttamia päästöjä olisi voitava leikata.
Kaikki lämmitystavat samalle viivalle
Päästökaupan laajentaminen kattamaan kaikki kiinteistöjen lämmityksen aiheuttamat päästöt asettaisi erilaiset lämmitysmuodot samalle viivalle. Tällä hetkellä sähköön perustuvat lämmitysmuodot ja suurin osa kaukolämmityksestä on jo EU:n päästökaupan piirissä. Suomessa ainoastaan öljylämmitys on päästökaupan ulkopuolella.
EU-maiden lämmityksestä lähes 60 prosenttia on kuitenkin päästökaupan ulkopuolella. Suomen aloitteesta EU-komissio on päätynyt esittämään päästökaupan laajentamista kattamaan kiinteistöjen lämmityksen ja liikenteen päästöt. Kaikki EU:n jäsenmaat eivät ole ideasta innostuneita, vaikka päästökauppa markkinaehtoinen tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä.
Monissa jäsenmaissa päästökaupan laajentamisen pelätään nostavan kansalaisten elämisen kustannuksia. Esimakua asumisen kallistumisesta saatiin viime syksynä, kun maakaasun hinta nousi Keski-Euroopassa — samalla myös sähkö kallistui.
Suomessa sosiaaliturvajärjestelmä estää perheitä ajautumasta taloudelliseen ahdinkoon, mikäli asumisen kustannukset karkaavat pilviin. Kaikissa Keski-Euroopan maissa ei ole kuitenkaan samanlaista sosiaaliturvajärjestelmää. Siksi perheiden ahdinkoa helpottamaan on ehdotettu koko EU:n kattavaa sosiaalirahastoa. EU:n sosiaalirahaston maksajiksi joutuisivat kaikki EU-maat.
Kotien energiakustannusten nousun pelätään vähentävän eurokansalaisten haluja toteuttaa päästövähennystoimia. Ilmastopolitiikan harjoittamisen ja energian kallistumisen välille on jo ehditty piirtää yhtäläisyysmerkki. Tästä voivat saada osansa myös pyrkimykset laajentaa päästökauppaa kohti lämmityksen ja liikenteen päästöjä.
Keski-Euroopan maiden nihkeä suhtautuminen päästökaupan laajentamiseen ei kuitenkaan estä suomalaisia laajentamasta päästökauppaa kansallisesti. Parhaimmillaan kansallinen päästökauppa voidaan myöhemmin integroida EU:n päästökauppajärjestelmään.
Päästöjen vähentäminen fokukseen
Ilmastopolitiikan toteuttamisessa päästöjen vähentäminen on oleellisempi juttu kuin päästöjen vähentämiseen käytetty tekniikka. Teknologianeutraalius näyttää unohtuvan turhan herkästi, kun rakennusten päästöjen vähentämistä pohditaan.
— Lämmityksen aiheuttaminen päästöjen vähentämistä kannattaa tukea, mutta jonkun tietyn teknologian käyttöä sen sijaan ei pitäisi tukea. Kiinteistöjen omistajat osaavat kyllä valita laitteet sen mukaisesti, miten paljon niillä saadaan vähennettyä päästöjä ja millä hinnalla, Tiitinen huomauttaa.
— Rakentamisen sääntelyn ei ylipäätään pitäisi ohjata valitsemaan jotain tiettyä lämmitysmuotoa, vaan ohjata vähentämään rakennuksen hiilidioksidipäästöjä ja energiatarvetta.
Nykyisen sääntelyn pohjalla on joukko laskentamalleja. Tällä hetkellä esimerkiksi kaikkien uusien rakennusten energiatarve lasketaan standardoidulla tavalla. Vakioitu laskentatapa johtaa kuitenkin siihen, että rakennusluvan perusteena oleva ostoenergian määrä ei vastaa todellista rakennuksen energian tarvetta. Erot todellisuuden ja virtuaalilaskelmien välillä voivat olla kymmeniä prosentteja.
Tiitisen mielestä laskentamalli voidaan jossain määrin hyväksyä osana nykyistä säätelyjärjestelmää. Laskentamalli ei kuitenkaan enää toimi, kun ohjausjärjestelmä muuttuu radikaalisti.
Ja sehän näyttää muuttuvan. Nyt Suomeen ollaan kehittämässä uutta elinkaaren aikaiseen hiilijalanjälkeen perustuvaa ohjausmallia. Sen osaksi jäisi nykyisin käytössä oleva ostoenergian määrään perustuva laskentamalli.
— Laskennan lopputulos ei enää kuvaa rakennusten todellista hiilijalanjälkeä, jos laskennassa käytetään todellisuudesta merkittävästi poikkeavia energiamääriä ja jos tavoitteena on osoittaa rakennuksen jättämä hiilijalanjälki seuraavien 50 vuoden ajalta, Tiitinen toteaa.
Lisäksi elinkaaren aikaiseen hiilijalanjälkeen perustuva laskentamalli olettaa, että rakennuksen energiankäyttö ja energiamuoto säilyvät muuttumattomina seuraavat 50 vuotta.
— Jos näillä eväillä ohjataan rakennuksen lämmitysmuodon valintaa, ei päädytä tieteellisesti oikeaan lopputulokseen. Virheiden mahdollisuus on yksinkertaisesti liian suuri, Tiitinen puuskahtaa.
Elinkaaren aikaiseen hiilijalanjälkeen perustuvassa laskentamallissa kiinteistön ostaman energian päästöt perustuvat arvioihin — eli skenaarioihin — energiantuotannon päästöjen kehittymisestä. Tiitisen mielestä tämä on oikea lähtökohta, kunhan skenaariot ovat tästä maailmasta.
— Nyt käytössä olevat skenaariot ovat kuitenkin monilta osin vanhentuneita. Skenaarioissa mm. oletetaan, että Suomessa käytetään kivihiiltä energiantuotannossa vielä vuonna 2050, vaikka kivihiilen kieltolaki lopettaa hiilen käytön jo vuonna 2029.
Tiitinen huomauttaa, että säätelyä ohjaavissa laskentamalleissa ylipäätään käytetään liikaa vakioarvoja. Lähtötiedotkin ovat usein puutteelliset.
— Esimerkiksi E-lukujen käytöstä pitäisi luopua kokonaan. Rakentamisen ohjauksella pitäisi vaikuttaa ainoastaan rakenteisiin ja rakennuksen ominaisuuksiin, ei rakennuksen käyttämiin energiamuotoihin.
Avataanko kaukolämpöverkot?
Kaukolämpöverkkojen avaaminen kilpailulle kiinnostaa EU-komissiota. Siksi viime kesäisessä Fit for 55 -paketissa kaukolämpöverkkojen avaaminen on mukana yhtenä ehdotuksena. Toteutuessaan esitys ei kuitenkaan toisi merkittäviä muutoksia suomalaisten tapaan toimia.
Uutta säätelyä direktiivi sen sijaan toisi Suomeen. Työ- ja elinkeinoministeriö on jo ehtinyt selvittää sääntelyn vaikutuksia kansallisen ilmasto- ja energiastrategian taustaselvityksissä. Raportti julkaistaan strategian julkistamisen yhteydessä.
Kaukolämpöverkkojen avaaminen ei ole uusi ajatus. Se nousee esille aika ajoin. Myös energia-ala on teettänyt asiasta selvityksiä ja arvioita. Kaukolämpöverkkoja voidaan avata monilla eri tavoin, jolloin myös avaamisen vaikutukset ovat moninaiset.
Jos kaukolämpöverkot avattaisiin kilpailulle, johtaisi tämä todennäköisesti lämmöntuotannon ja kaukolämpöverkkojen eriyttämiseen samalla tavalla kuin eriyttäminen on toteutettu sähkömarkkinoilla. Tämän lisäksi kaukolämpötoimialalle tarvittaisiin uutta lainsäädäntöä ja valvontaa.
Sähkömarkkinoita käytetäänkin usein perusteluna ja vertailukohteena, kun kaukolämpöverkkojen avaamisesta puhutaan. Vertailu toimii kuitenkin huonosti. Sähkömarkkinajärjestelmä perustuu kattavaan, valtakunnalliseen ja yhtenäiseen kantaverkkoon, johon alueelliset sähköverkot ovat liittyneet. Sähkö pääsee aidosti liikkumaan valtakunnan päästä päähän ja valtioiden rajojen ylitse.
Kaukolämpöverkot sen sijaan ovat alueellisia putkiverkkoja. Pelkästään Suomessa alueellisia kaukolämpöverkkoja on satoja ja niiden välinen maantieteellinen etäisyys toisistaan on suuri. Pienimmät verkot ovat hyvin pieniä, suurimmat kattavat useamman kaupungin alueet. Verkkojen avaamisen ajatuksena on saada yhä enemmän teollisuuden hukkalämpöä ja ylimääräisiä lämpöeriä kaukolämmityksen raaka-aineeksi.
— Kaukolämpöyhtiöiden ja erilaisia lämpöeriä tuottavien yritysten välistä yhteistyötä voidaan edistää muillakin tavoilla. Kaukolämpöyhtiön etu on saada päästötöntä lämpöä, hukkalämpöjä tuottavien yritysten etu on muuttaa rahaksi taivaalle muuten päästettävät hukkalämmöt, toteaa Energiateollisuus ry:n asiantuntija Sirpa Leino.
Lämmöntuottajien ja kaukolämpötoimialan yhteistyö voidaan ottaa huomioon jo alueiden ja kiinteistöjen suunnittelussa. Kaavoitus ja muut alueelliset toimenpiteet ovat avainasemassa, kun esimerkiksi hukkalämpöjä tuottavien yritysten sijoittumista ohjataan.
— Kaukolämpöyhtiö joutuu joka tapauksessa miettimään sitä, kenen kanssa, millä periaatteella ja millä ehdoilla yhteistyöhön ryhdytään. Hukkalämpöjen käytössä ja saatavuudessa voi olla myös riskejä. Markkinaehtoinen toiminta ja ymmärryksen lisääminen auttavat tässäkin, Leino toteaa.
Keskitetty vai kiinteistökohtainen?
Suomessa rakennukset on liitetty joko kaukolämpöverkkoon tai rakennuksissa on kiinteistökohtainen lämmitysjärjestelmä. Tämä on usein myös jakolinja, kun pohditaan, mikä on kustannustehokkain tapa vähentää lämmityksen aiheuttamia päästöjä.
Kaukolämpöverkossa lämpö tuotetaan keskitetysti. Kun kaukolämmöntuotanto puhdistetaan päästöistä, puhdistuu kaikki kaukolämpöverkojen välittämä lämpö. Kaukolämpöä käyttävien asiakkaiden ei tarvitse investoida itse päästöjä vähentävään teknologiaan.
— Päästöjen vähentäminen esimerkiksi kiinteistökohtaisten maalämpöjärjestelmien avulla on huomattavasti hitaampi tie vähentää kiinteistöjen lämmityksen aiheuttamia päästöjä. Lisäksi tämä edellyttää usein kiinteistöjen omistajilta merkittäviä investointeja, toteaa Energiateollisuus ry:n asiantuntija Sirpa Leino.
Monissa kaukolämpöverkoissa lämpö tuotetaan jo nyt kokonaan päästöttömästi. Leino kertoo, että kaukolämmön päästöjen arvioidaan laskevan oletettua nopeammin jo vuoteen 2030 mennessä. Sen jälkeen voidaan keskittyä energiatehokkuuden parantamiseen ja itse rakentamisen aiheuttamiin päästöihin.
— Kaukolämpöyhtiöt tekevät aktiivisesti ja markkinaehtoisesti päästövähennystoimia. Tämä näkyy kaukolämmön nopeana puhdistumisena. Suurin osa kaukolämpöyhtiöistä on kuntien omistamia ja kuntaomistajilla on kunnianhimoisia ilmastopoliittisia tavoitteita. Siksi kaikkea ei tarvitse ohjata lakien voimalla, Leino muistuttaa.
Mikä ihmeen KIES?
Millä keinoilla Suomi saavuttaa ilmastopoliittiset tavoitteensa — tämän kertoo kansallinen ilmasto- ja energiastrategia KIES. Strategia osoittaa Suomen hallituksen tahtotilan: näillä politiikkatoimilla olemme ajatelleet hoitaa homman.
Strategiassa politiikkatoimia arvioidaan vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden näkökulmasta. Arvioinnissa käytetään apuna aina vuoteen 2040 ulottuvia skenaariolaskelmia. Niiden avulla arvioidaan eri toimialojen energiataseiden ja kasvihuonekaasupäästöjen kehittymistä.
Vaikka strategian tulokulma on kansallinen, ei Suomi Euroopan unionin jäsenenä voi sivuuttaa EU:n Suomelle asettamia velvoitteita. Strategiatyöhön vaikuttavat mm. Euroopan unionin Green Deal ja Fit for 55 -pakettien sisältämät tavoitteet.
Ilmasto- ja energiastrategia kattaa kaikki Suomen kasvihuonekaasupäästöt. Niitä syntyy päästökauppasektorilla, taakanjakosektorilla ja maankäyttösektorilla. Strategia sisältää myös hiilinielut.
Keskustelua ilmastostrategiasta
Lämpöä ilman päästöjä -juttu on Energiauutisten viisiosaisen juttusarjan kolmas osa. Juttusarjassa pureudutaan kansallisen ilmasto- ja energiastrategian (KIES) sisältämiin aiheisiin energiateollisuuden näkökulmasta. Strategia on tulossa lausuntokierrokselle ensin vuoden alussa. Eduskunta käsittelee strategiaa huhtikuussa.
Juttusarjan muita aiheita ovat ydinvoima, vetytalous, merituulivoima ja sektori-integraatio.
Aikaisemmin sarjassa julkaistut jutut ovat:
#energia ja asiakas #energiamarkkinat #kaukolämpö
Jaa artikkeli:
Kommentoi
Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *
Kommentit ()
Ei kommentteja