Miksi sähkön hinta vaihtelee?

28.10.2021, kello 14:38

Sähkön hinta heiluu markkinoilla, kuten hinnat heiluvat kaikilla kilpailluilla hyödykemarkkinoilla. Terävät, äkilliset ja voimakkaat hintapiikit sähkömarkkinoilla aiheuttavat kuitenkin huolta ja hämmennystä. Kuinka paljon joudun maksamaan sähköstäni ja riittävätkö rahani sähkölaskujen maksamiseen. Uutisointi on yleensä dramaattisempaa kuin todellisuus. Tämän tietää Energiateollisuus ry:n sähkökauppajohtaja Pekka Salomaa.

— Suurin osa kotitalouksien ja yritysten sähkösopimuksista on sellaisia, että tukkumarkkinoilla tapahtuvat hintaheilahtelut eivät vaikuta niihin välittömästi.

Sähkömarkkinoilla hintojen vaihtelu on kuitenkin yleisempää ja rajumpaa kuin muilla hyödykemarkkinoilla. Tämä johtuu siitä, että sähköä ei voi valmistaa varastoon. Sähköä on tuotettava koko ajan käyttöä vastaava määrä.

Toinen hintavaihteluita lisäävä tekijä on säästä riippuvaisten sähköntuotantomuotojen yleistyminen. Tuulivoimalaitosten ja aurinkovoimalaitosten toimintaa on vaikea ennustaa. Kun tuuli voimistuu, tuottavat laitokset suuren määrän sähköä markkinoille ja kun tuuli tyyntyy, vähenee tuulivoiman tuotanto.

— Suomessa lähes kaikki uudet voimalaitokset ovat tuulivoimalaitoksia. Lisäksi ensi vuoden aikana Suomessa käynnistyy yksi uusi ydinvoimalaitos. Kumpikin tuotantotapa lisää sähkön hintavaihteluita, vaikka molemmat tuotantomuodot tuottavatkin edullista sähköä, Salomaa toteaa.

Samalla markkinoilta poistuu sähköntuotannon muutoksiin ketterästi reagoivia laitoksia. Esimerkiksi sähkön ja lämmön yhteistuotanto on menettänyt kilpailukykyään.

Salomaa ennustaa sähkön hintavaihteluiden yleistyvän entisestään. Hintavaihteluiden yleistyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sähkön keskihinta automaattisesti kallistuisi.

— Sähkön hinta voi vaihdella voimakkaasti olipa sähkön yleinen hintataso korkea tai matala, Salomaa muistuttaa.

— Suomalaiset sähkönmyyjät suojaavat hyvin hankintansa ja haluavat välttää riskejä. Kaikissa maissa näin ei ole, toteaa Energiateollisuus ry:n sähkökauppajohtaja Pekka Salomaa.

Hintavaihteluilta voi suojautua

Sähkön hintavaihtelu on ilmiö, jolta voi suojautua. Suojautumista harrastavat sähköä tuottavat voimayhtiöt ja sähkönmyyjät, mutta myös sähköä käyttävät yritykset ja kotitaloudet. Suojautumista voi tehdä monella eri tavalla.

— Määräaikainen kiinteähintainen sähkösopimus on yleisin kotitalouksien valitsema tapa suojautua sähkömarkkinoilla tapahtuvilta hintamuutoksilta. Sopimuskauden aikana sähkön hinta ei muutu, tapahtuipa sähkömarkkinoilla mitä tahansa, Salomaa kertoo.

Yli puolet suomalaisista kotitalouksista on valinnut määräaikaisen kiinteähintaisen sopimuksen. Yleensä sopimus tehdään kahdeksi vuodeksi. Se tuo vakautta ja ennustettavuutta kotitalouden energiankäyttöön. Kiinteähintaisen sopimuksen voi myös kilpailuttaa.

Kun sähkön hinta markkinoilla on korkea ja kiinteähintainen sopimus on päättymässä, vaikuttavat markkinoiden senhetkiset tulevan ajan hintaodotukset uuden sopimuksen hintaan. Tämä on se hetki, jolloin tukkumarkkinoiden tapahtumat pääsevät vaikuttamaan sähkönkäyttäjän kustannuksiin.

Sähkönmyyjä kaihtaa riskejä

Sähkönmyyjä arvostaa hintavakautta ja ennustettavuutta samalla tavalla kuin monet kotitaloudet. Jotta sähkönmyyjä voisi pitää lupauksensa myydä kotitaloudelle sähköä kiinteällä hinnalla, on sen samalla suojattava oma sähkönhankintansa. Sellaista tilannetta ei saa syntyä, että kotitaloudelle myytävä sähkö maksaisi vähemmän kuin mitä sähkönmyyjä maksaa sähköstä sähköpörssissä tai voimayhtiölle.

— Suomalaiset sähkönmyyjät suojaavat hyvin hankintansa ja haluavat välttää riskejä. Kaikissa maissa näin ei ole. Esimerkiksi Tshekin tasavallassa ja Britanniassa moni sähkönmyyjä on tehnyt konkurssin, kun sähkön hankintahinta on ylittänyt myyntihinnan, Salomaa kertoo.

Sähkönmyyjien suojautuminen lisää vakautta markkinoilla. Tähän pyrkivät myös voimalaitoksia omistavat voimayhtiöt. Niille on tärkeä tietää, kuinka paljon ne saavat euroja tuottamastaan sähköstä esimerkiksi puolen vuoden päästä. Siksi moni voimayhtiö voi sitoutua myymään osan tuotannostaan kiinteällä hinnalla etukäteen.

— Tämä varmistaa kaikissa olosuhteissa tietyn tuottotason, vaikka korkean kysynnän aikana samasta sähköstä voisi saada markkinoilta enemmän euroja. Korkean kysynnän hetkiä on kuitenkin vaikea ennustaa. Jos ennustukset menevät pieleen, ei sähköstä pahimmassa tapauksessa makseta mitään markkinoilla, Salomaa kuvailee.

— Myös luotonantajat arvostavat huolellista riskinhallintaa.

Teollisuuden tärkeä tuotannontekijä

Teollisuudelle ja yrityksille sähkö voi olla kriittinen tuotannontekijä — niin kriittinen, että sen hankinta on turvattava ja hinta suojattava. Ilman sähköä ei synny myytäviä tuotteita ja etenkin kansainvälisillä markkinoilla toimiville yrityksille sähkön hinta voi olla hyvinkin tärkeä kilpailutekijä.

— Teollisuus hankkii sähköä monista eri lähteistä ja monenlaisilla sopimuksilla. Osa sähköstä voidaan tuottaa myös itse, Salomaa toteaa.

Teollinen toiminta on suhdanneriippuvaista. Kun tilauskirjat ovat täynnä ja koneet käyvät kuumina, käyttää teollisuus paljon sähköä. Taantuman aikana teollisuuden sähkönkäyttö sen sijaan vähenee. Teollisuus pyrkii ottamaan suhdannevaihtelut huomioon sähkönhankinnassa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vain perusosa ostettavasta sähköstä on suojattua ja loput ostetaan tarpeen mukaan markkinoilta. Hintasuojauksiakin voidaan tehdä sen mukaan, miten tehtaan tuotanto kysynnän mukaan kehittyy.

— Suhdanteiden muutokset näkyvät hyvin koronapandemian jälkeisessä ajassa. Kun Euroopan talous piristyy, kasvaa teollisuuden sähkönkäyttö, jonka seurauksena myös sähkön hinta kääntyy nousuun, Salomaa kuvailee.

Maakaasun merkitys Suomelle vähäinen

Suomi on osa pohjoismaisia sähkömarkkinoita ja Pohjoismaat on osa EU:n sähkömarkkinoita. Asiat, joita tapahtuu yhteismarkkinoilla, heijastuvat lopulta myös Suomeen — tavalla tai toisella. Keski-Euroopassa syksyn aikana kallistuneen maakaasun vaikutukset ulottuvat kuitenkin vain osittain Suomeen.

— Maakaasun merkitys suomalaisessa sähköpaletissa on nykyisin vaatimaton. Suomalaista sähköä tuotetaan entistä vähemmän maakaasulla ja sekin sähkö syntyy yhdessä kaukolämmön tuotannon kanssa, Salomaa huomauttaa.

Keski-Eurooppa käyttää maakaasua muutenkin eri tavalla kuin suomalaiset. Keskieurooppalaiset lämmittävät kotinsa maakaasulla, valmistavat ruokansa maakaasulla ja lämmittävät käyttövetensä maakaasulla. Maakaasuverkostot risteilevät kaupunkien katujen alla ja ulottuvat jokaiseen kotiin ja kiinteistöön. Kun maakaasun hinta nousee, pääsevät tästä osalliseksi kaikki Keski-Euroopassa. Sähkösopimusten suojauksista ei silloin ole apua.

— Suomessa kiinteistöt lämmitetään pääsääntöisesti kaukolämmöllä, sähköllä tai maalämmöllä. Maakaasun hinnan painoarvo suomalaisen kotitalouden energialaskussa on pieni. Suurin merkitys maakaasulla on niillä paikkakunnilla, jotka käyttävät maakaasua kaukolämmön tuotantoon, Salomaa kertoo.

Analyytikoiden mielestä syksyn aikana Keski-Euroopassa tapahtunut voimakas sähkön kallistuminen johtuu lähes yksinomaan maakaasun hinnannoususta. Kallista maakaasua korvattiin keskieurooppalaisessa sähkön tuotannossa kivihiilellä ja kivihiilen hintakin nousi, kun sen kysyntä äkkiä kasvoi. Tämän seurauksena myös päästöoikeuksien kysyntää kasvoi — ja päästöoikeuksien hinta kallistui. Ketjureaktio oli valmis.

Sähköverkoilla on väliä

Eurooppalaisilla sähkömarkkinoilla sähköverkkojen kyky välittää sähköä vaikuttaa siihen, minkälaiseksi sähkön hinta muodostuu eri alueilla. Koska sähkömarkkinoiden perusidea on välittää edullisin sähkö aina sinne, missä sille on kysyntää, eivät sähköverkot saisi muodostaa estettä sähkömarkkinoiden tehokkaalle toiminnalle.

— Sähkön siirtoverkkojen puutteet rajoittavat kuitenkin yhä eurooppalaista sähkökauppaa. Tämä pitää sähkön hinnan korkealla etenkin kasvavan kysynnän hetkinä, Salomaa toteaa.

Sähkön siirtoyhteyksien puutteista huolimatta, on suomalainen kansantalous säästänyt valtavasti rahaa hyödyntämällä naapurimaiden sähköntuotannon resursseja. Sähkön ostaminen Norjasta, Ruotsista ja ajoittain Baltiastakin on osaltaan pitänyt sähkön hinnan kurissa.

Salomaa huomauttaa, että siirtoverkoissa on edelleen pullonkauloja erityisesti maiden välisillä rajoilla. Syyt ovat historiallisia. Aikoinaan jokainen Euroopan maa rakensi sähköverkkonsa omista kansallisista lähtökohdistaan. Silloin ei ajateltu sitä, että joskus tulevaisuudessa espanjalaiset ehkä myyvät aurinkosähköä Suomeen tai Romaniaan Euroopan yhteisillä sähkömarkkinoilla.

EU-maiden väliset hintaerot paljastavat sen, mistä on kyse. Esimerkiksi lokakuun 15. päivä megawattitunti sähköä maksoi pohjoisimmassa Ruotsissa yhdeksän euroa, Suomessa 40 euroa, Saksassa 116 euroa ja Ranskassa 214 euroa. Hintaerot ovat valtavia, vaikka yhteismarkkinoilla hintojen pitäisi aina pyrkiä tasaantumaan yhtyvien astioiden periaatteen mukaisesti.

— Ongelma lievenee, kunhan EU-maat investoivat riittävästi sähköverkkoihin, Salomaa toteaa.

Alueelliset hintaerot eivät kuitenkaan poistu kokonaan. Hintaeroja ylläpitää voimakas tuulivoiman kasvu jokaisessa EU-maassa. Tuulet ovat tunnetusti paikallisia ja tuulen käyttäytymistä on vaikea ennustaa.

— Hyvin toimivat siirtoverkot kykenevät kuitenkin välittämään sähkön tehokkaasti aina sinne, missä sitä tarvitaan. Kun eurooppalaiset siirtoverkot saadaan hyvään kuntoon, niin keskimäärin alueelliset hintaerot ainakin lähentyvät toisiaan, Salomaa pohtii.

#energia ja Eurooppa #sähkön hinta #sähköverkot

Jaa artikkeli: