Blogit

Omakynä Petri Sallinen

Itku tulee ilman investointeja

20.09.2023, kello 16:53

Energia-ala on Suomen suurin investoija. Viime vuonna energiainvestointeihin käytettiin lähes neljä...

Omakynä Petri Sallinen

Viestin — olen siis olemassa

07.09.2023, kello 14:35

Viestintä, viestintä ja viestintä — nämä ovat kolme kaukolämpöalan uuden strategian...

Omakynä Sanna Antila

Kesäharjoittelijan kynästä: Viestintää ja vaikuttamista energia-alalla

18.08.2023, kello 15:27

Hakiessani viestintäharjoittelijan paikkaa Energiateollisuus ry:llä ei ala ollut minulle sähkön...

Fingridin sähköjärjestelmävisio 2022:

Neljän skenaarion voimalla

20.01.2023, kello 10:44

Teksti Petri Sallinen | Kuva Pekka Hannila

Neljän skenaarion voimalla

Epävarmuus, arvaamattomuus ja nopeat muutokset. Niistä on sähköinen tulevaisuus tehty. Tästä huolimatta sähköjärjestelmän kehittäjien olisi osattava varautua lähes kaikkeen. Kantaverkkoyhtiö Fingridin neljän skenaarion visio arvioi tulevia haasteita.

Kantaverkkoyhtiö Fingrid piirtää uusimmassa sähköverkkovisiossaan kuvaa tulevaisuuden suomalaisesta sähköjärjestelmästä. Sen ytimessä on tietenkin kantaverkko. Järeän kantaverkon on kyettävä siirtämään suuria määriä sähköä valtakunnan jokaiseen kolkkaan — myös rajojen yli naapurimaihin ja naapurimaista Suomeen. Kantaverkko yksin ei kuitenkaan ole koko sähköjärjestelmä. Kaikki voimalaitokset liittyvät kantaverkkoon, kuten myös alueelliset sähköverkot, jotka siirtävät viimeiset metrit sähköstä matkalla kohti kansalaisten koteja ja työpaikkoja.

Kantaverkkoyhtiön visio lähestyy tulevaisuuden haasteita neljän skenaarion avulla. Ne julkaistiin sidosryhmien kommentoitaviksi viime vuoden elokuussa. Uudet skenaariot päivittävät vain vuosi sitten valmistunutta verkkovisiota. Nopea päivittämisentarve kuvaa lyhyessä ajassa tapahtuneita suuria muutoksia. Samalla uuden vision tarkastelu laajenee käsittämään myös tulevaisuuden sähkömarkkinat ja sähköjärjestelmän hallintaan liittyvät kysymykset.

Fingrid ei yritä löytää yhtä todennäköisimmin toteutuvaa skenaariota, vaan neljä skenaariota esittelee erilaisia ilmiöitä, jotka haastavat kantaverkkotoimintaa, sähkömarkkinoita ja sähköjärjestelmää kokonaisuutena. Suomi saattaa esimerkiksi ajautua kansainväliseen kilpailuun uusista sähköntuotantohankkeista. Samalla Suomessa joudutaan miettimään sitä, millä keinoilla energiaintensiivistä teollisuutta ylipäätään houkutellaan Suomeen. Ilmiöt heijastuvat kantaverkon suunnitteluun — on osattava varautua suuriin sähkönkäytön ja sähköntuotannon muutoksiin.

Osuvatko arvaukset oikeaan?

Visio on valistunut arvaus tulevaisuudesta, mutta se ei yritä ennustaa tulevaa. Arvauksien toteutumiselle asettaa reunaehtoja ainakin Euroopan unionissa ja Suomessa harjoitettu energia- ja ilmastopolitiikka, mutta myös teollisuuspolitiikka. Merkittävä osa säätelystä muotoillaan Brysselin neuvottelupöydissä ja selvästi pienempi osa kansallisesti.

Poliittista säätelyä ohjaavat suhdanteet — ennen kaikkea poliittiset suhdanteet. EU-parlamentti ja kotimainen eduskunta vaihtuvat määräajoin, jolloin myös poliittiset ohjelmat vaihtuvat. Populismillakin on ohjauksessa sijansa. Vaikka energia-ala toivoo poliittiselta ohjaukselta pitkäjänteisyyttä, ei poliittisen järjestelmän perusluonne sitä välttämättä tarjoa. Poliittisessa todellisuudessa on vain opittava elämään.

Näkemyseroja poliittisessa päätöksenteossa saattaa aiheuttaa esimerkiksi se, kuinka markkinaehtoisia keinoja valitaan energia- ja ilmastotavoitteiden toteuttamiseksi tai kuinka vahvasti poliittinen ohjaus on läsnä käytännön toimissa. Tämä näkyy hyvin, kun energiahintakriisin ikäville haittavaikutuksille on etsitty ratkaisuja. Ovatko kansalaisten kurimuksen syynä sähkömarkkinamekanismin puutteet, joiden korjaamiseksi tarvitaan poliittista puuttumista? Käytetäänkö hintakattoja, valtiontukia tai muita lainsäädännöllisiä toimia? Rokotetaanko energiayrityksiä ylimääräisillä veroilla?

Fingridin vision neljä skenaariota tarkastelee tilannetta vuosien 2035 ja 2045 näkökulmasta. Painotus on vuodessa 2035, jolloin Suomen pitäisi olla pian vanhenevan hallitusohjelman tavoitteen mukaisesti hiilineutraali. Kaikissa skenaarioissa Suomi kuitenkin saavuttaa hiilineutraaliustavoitteensa. Pelkästään tämä tarkoittaa merkittävää sähkön käytön kasvua, kun fossiilisia polttoaineita korvataan sähköllä tai sähköstä tuotetuilla polttoaineilla. Vuonna 2045 Suomi olisi kaikkien skenaarioiden mukaan jo hiilinegatiivinen.

Poliittisten suhdanteiden epävarmuuksista huolimatta sähköistymiskehitystä ja ilmastotavoitteiden toteutumisen vaikutuksia olisi kyettävä arvioimaan kattavasti ja ajoissa. Visio huomauttaa, että muutostarpeen aliarviointi johtaa pahimmillaan tilanteeseen, jossa varautumattomuus rajoittaa sähköistymiskehitystä, teollisuusinvestointien toteutumista ja ilmastotavoitteiden saavuttamista — ja johtaa lopulta kantaverkon käyttövarmuuden heikentymiseen.

Valistuneista arvauksista apuja

Kantaverkkoyhtiö Fingridin neljä skenaariota edustavat sähkön kulutuksen, tuotannon ja varastoinnin mahdollisia kehityskulkuja. Skenaariot ovat Sähköä tuotteiksi, Tuulella vetyä, Merellä tuulee ja Voimaa läheltä.

Sähköä tuotteiksi -skenaarion mukaan Suomesta kehittyy sähkön käyttöön perustuvien Power-to-X-tuotteiden merkittävä valmistaja. Vetyä tuotettaisiin sähköllä niin paljon, että sitä riittäisi vientiin pilvin pimein. Jalostamatonta vetyä ei kuitenkaan päädy vientiin, vaan vedystä valmistetaan erilaisia energiatuotteita. Siksi tällaisessa tulevaisuudessa Suomeen ei rakenneta vientiä palvelevia vetyverkkoja. Sen sijaan sähkönsiirtoyhteyksiä voimalaitoksilta vedynvalmistuspaikoille tarvitaan runsaasti.

Skenaario olettaa, että vedyn käyttö ei juurikaan jousta. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvittavat joustot on järjestettävä sähköjärjestelmän joustojen avulla.

Vetytalous huutaa suuria määriä sähköä. Samalla teollisuudessa, kaukolämmöntuotannossa, kiinteistöjen lämmityksessä ja liikenteessä käytetään aikaisempaa enemmän sähköä. Suurin osa sähköautoista ladataan älykkäästi ja muista skenaarioista poiketen sähköautojen akkuja käytetään varastoina, joista sähköä voidaan tarvittaessa purkaa sähköverkkoon.

Skenaarion mukaan maatuulivoimalaitokset tuottavat sähköä 32 gigawatin teholla vuonna 2035 ja 53 gigawatin teholla vuonna 2045. Maatuulivoimaa rakennetaan yhä enemmän Pohjois-Suomeen, mutta myös Itä-Suomeen. Puolustusvoimien huolet tuulivoimalaisten tutkahäirinnästä on ratkaistu tavalla tai toisella.

Hajautetusti sijoitetut tuulivoimalaitokset tuottavat sähköä tasaisemmin kuin alueellisesti keskittyneet laitokset — tämä on selvä muutos aikaisempaan verrattuna. Etelä-Suomeen tuulivoimaa syntyy vähemmän, koska etelässä on vähemmän tuulivoimarakentamiselle soveltuvia alueita.

Merituulivoimaa rakennetaan muita skenaarioita enemmän, samoin aurinkovoimalaitoksia. Koska aurinkovoimalaitosten tuotantoprofiili poikkeaa maatuulivoimalaitosten profiilista, voidaan aurinkovoimalla osittain paikata tuulivoimatuotannon aukkoja.

Vesivoiman määrä säilyy skenaariossa ennallaan. Loviisan ja Olkiluodon vanhojen ydinvoimalaitosyksiköiden käyttöä jatketaan vuoteen 2050 asti. Olkiluoto 3:n jälkeen Suomeen ei kuitenkaan synny uutta ydinvoimaa. Pienten ydinreaktoreiden kaupallinen läpimurto ei vielä toteudu. Bioenergialla tuotetun sähkön määrä supistuu hiljalleen.

Vetyä putkea pitkin Eurooppaan

Myös Tuulella vetyä -skenaariossa Suomesta kehittyy merkittävä vedyn vientimaa. Kun sähköä varastoidaan yhä enemmän vedyn muodossa, kasvaa tuulisähkön osuus sähköjärjestelmässä huippulukemiin. Samalla sähkönkäyttö kasvaa huimasti.

Skenaarion mukaan maatuulivoiman kapasiteetti kasvaa vuosittain 2,6 gigawatilla vuodesta 2025 lähtien. Vuonna 2035 maatuulivoimalaitokset tuottavat sähköä jo 36 gigawatin teholla. Sähköä tuotteiksi -skenaarion tapaan laitoksia rakennetaan nykyistä tasaisemmin eri puolille Suomea — etenkin Etelä- ja Keski-Lappiin. Itä-Suomessa tutkaongelmat on ratkaistu.

Merkittävä osa vedystä viedään putkiyhteyksiä pitkin muualle Eurooppaan. Vedyn rajasiirtoyhteyksien lisäksi Suomen sisälle kehittyy laaja vedyn siirtoinfrastruktuuri. Tämä mahdollistaa energian siirron aina sopivimmalla tavalla: sähkönä tai vetynä.

Vetyverkkojen kylkeen syntyvät vetymarkkinat. Vedyn tuotanto ja varastointi voidaan keskittää suuriin yksiköihin. Lisäksi vetyverkot itsessään ovat luontainen varasto. Kotimaisten varastojen lisäksi putkiyhteydet Ruotsin ja Keski-Euroopan vetyverkkoihin mahdollistavat järjestelmän tasapainotuksen ja maantieteellisesti laajan sähköntuotannon.

Muiden skenaarioiden tapaan liikenne ja kiinteistöjen lämmitys sähköistyvät. Valtaosa sähköautoista ladataan älykkäästi, mutta autojen akkuja ei hyödynnetä sähkövarastoina.

Skenaariossa vesivoima säilyttää asemansa, mutta ydin- ja biovoiman määrä kääntyvät laskuun.

Tuotanto keskittyy länteen

Merellä tuulee -skenaariossa merituulivoimaan investoidaan vahvasti. Samalla sähköntuotanto painottuu Länsi-Suomeen. Kaikki uudet merituulivoimalaitokset pystytetään länsirannikille, kuten suuri osa uudesta maatuulivoimasta. Länteen sijoittuvat myös ydinvoimalaitokset, koska skenaarion mukaan Loviisan ydinvoimalaitosten käyttöä ei jatketa nykyisen lupajakson jälkeen.

Skenaarion mukaan merituulivoima tuottaa sähköä 15 gigawatin teholla vuonna 2035. Merituulivoimasta muodostuu Suomen merkittävin sähköntuotantomuoto. Merituuli tuottaisi vuosittain noin 70 terawattituntia sähköä.

Läntinen tuotantokeskittymä aiheuttaa kuitenkin päänvaivaa kantaverkon kehittämiselle. Miten siirtää kaikki lännessä tuotettu sähkö käyttökeskittymiin? Mikäli merituulivoimaa voitaisiin rakentaa myös Suomenlahdelle, vähentäisi se sähkön siirtämisen tarvetta ja tasaisi merituulivoiman tuotantoa.

Merellä tuulee -skenaariossa vetyä tuotetaan vähemmän kuin muissa skenaarioissa. Suomen rajojen sisälle rakennetaan kuitenkin vetyverkko. Kotimaisen vetyverkon lisäksi rakennetaan putkiyhteys Pohjois-Suomesta Pohjois-Ruotsiin — ei kuitenkaan Keski-Eurooppaan.

Fingrid olettaa, että merituulivoiman rakentamisen kustannukset laskevat muita skenaarioita aggressiivisemmin. Samalla maatuulivoiman lisärakentaminen hankaloituu ja sen kapasiteetti jää 13 gigawatin tuntumaan.

Merituulipuistot sijoittuvat todennäköisesti noin 10–20 kilometrin päähän rannikosta. Koska etäisyys rannikosta on suhteellisen lyhyt, voidaan puistot liittää kantaverkkoon vaihtosähköön perustuvilla kaapeleilla. Tämä laskee verkkoon liittämisen kustannuksia.

Skenaarion mukaan aurinkosähkön määrä kasvaa tasaisesti ja vesivoiman määrä säilyy nykyisellään. Biovoiman määrä supistuu maltillisesti.

Monta tapaa tuottaa

Voimaa läheltä -skenaarioissa sähköä tuotetaan monilla eri tavoilla. Tärkeimpiä ovat ydinvoima, maatuulivoima ja aurinkovoima. Sähköntuotannosta merkittävä osuus sijoittuu Etelä-Suomeen.

Sähköjärjestelmässä erilaiset joustomenetelmät ovat laajasti käytössä. Joustoja tarjoavat vetyratkaisut, kiinteistöjen lämmitys ja liikenne. Skenaariossa arvioidaan myös sitä, minkälaista kehittämistä markkinajärjestelmä kaipaa, jotta hiilineutraalisuus toteutuisi.

Suomi käyttää sähköä kuitenkin vähemmän kuin muissa skenaariossa. Vetyäkin valmistetaan niukemmin eikä teollisuuden sähköistyminen toteudu samalla vauhdilla. Vetyverkkoja ei rakenneta. Vedyn varastointi on vähäistä, mikä kasvattaa tarvetta varastoida sähköä muilla keinoilla.

Skenaario olettaa pienten ydinvoimalaitosten (SMR) hinnan laskevat nopeasti ja voimakkaasti. SRM-reaktorit kaupallistuvat jo 2030-luvun alussa. Vuonna 2035 pienten ydinreaktoreiden yhteenlaskettu teho olisi kaksi gigawattia ja vuonna 2045 kuusi gigawattia. Reaktoreita käytetään yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa etenkin kaukolämpöverkoissa.

Loviisan ydinvoimalan käyttö jatkuisi 2030-luvulle. Aurinkovoiman kustannukset laskevat muita skenaarioita nopeammin, mikä lisää aurinkovoimalaitosten määrää.

Tuulivoiman kasvu sen sijaan hiipuu 2030-luvulla, koska sähkön käytön kasvu hidastuu. Samalla ydinvoimalaitokset ja aurinkovoima kilpailevat tasavertaisina tuulisähkön kanssa. Vesivoiman määrä säilyy ennallaan, mutta biovoiman määrä supistuu maltillisesti.

 

Erilaisten muuttujien lauma

Koska visio on arvaus, sisältää se epävarmuuksia ja monia muuttujia. Kun yksittäisen muuttujan painoarvo heilahtaa, voi sillä olla laajoja vaikutuksia. Visionäärin on siis varauduttava reagoimaan tulevaisuuteen monella tavalla ja monella tasolla.

Sähkönkäytön kehittymisen osalta merkittävimmät muuttujat liittyvät teollisuuden ja liikenteen sähköistymiseen, kiinteistöjen lämmitystapojen kehittymiseen ja siihen, millä tavalla vetytalous toteutuu. Kyse ei ole pelkästään sähkönkäytön kasvusta ja kasvun määrästä vaan myös siitä, miten kasvu jakaantuu ja sijoittuu maantieteellisesti. Tämä on arvokasta tietoa, jotta kantaverkon vahvistuksia ja uusia siirtoyhteyksiä osataan rakentaa aina sinne, jossa kantaverkkosiirroille on tarvetta.

Sama pätee sähköntuotantoon: minne kaikkialle voimayhtiöt mahtavat rakentaa uusia voimalaitoksia, kuinka paljon ja minkälaisia. Skenaarioissa esimerkiksi ydinvoiman määrä vaihtelee sen mukaan, miten olemassa olevien laitosten käyttöiän oletetaan pidentyvän ja miten uusia pienydinreaktoreita rakennettaan vai rakennetaanko lainkaan.

Samoista syistä tuotannosta ja kulutuksesta saatavien joustojen määrät, rajat ylittävien siirtoyhteyksien kapasiteetti, muun energiainfrastruktuurin kehittyminen ja naapurimaiden sähkötarpeet vaihtelevat eri skenaarioissa.

Menestyykö Suomi investointikisassa?

Tulevaisuuden Suomi on energiaintensiiviselle teollisuudelle erinomainen paikka investoida. Ainakin näin Fingridin skenaarioissa uskotaan. Neljästä skenaariosta kolmessa kantaverkkoyhtiö olettaa Suomen onnistuvan houkuttelemaan lisää sähköintensiivistä teollisuutta. Houkutteluun tarvitaan tosin energiapolitiikan lisäksi muitakin elinkeinopoliittisia toimia.

Suomessa teollisuus ei kohtaa merkittäviä poliittisia riskejä — stabiilin olotilan oletetaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Skenaarioiden toinen olettamus on se, että taloudelliset tai geopoliittiset riskit eivät vaaranna Suomen asemaa investointikohteena. Lisäksi Fingrid arvioi, että ilmastonmuutoksen seuraukset — sateet, tuulisuus ja meren pinnan nousu — eivät nekään oleellisesti vaikuta Suomen vetovoimaan.

Suomeen investoivan teollisuuden kannalta puhtaan sähkön saatavuus, edullinen hinta ja hyvä toimitusvarmuus sen sijaan ovat ylivertaisia vetovoimatekijöitä. Jos kaikki suunnitellut maa- ja merituulivoimahankkeet toteutuvat, pärjää Suomi enemmän kuin hyvin puhdasta sähköä teollisuudelle tarjoavien maiden kisassa.

Tosin puhdasta sähköä on tarjolla Suomen tapaan myös muissa Pohjoismaissa. Tämä pitää suomalaisten tuntokarvat herkkinä. Tuulivoiman lisäksi Suomessa on tarjolla muutakin puhdasta sähköä: vesivoimaa, ydinvoimaa ja bioenergiaa. Eikä tässä vielä kaikki. Suomella on käytettävissä valtavasti maapinta-alaa, mikä tarkoittaa melkoisia mahdollisuuksia aurinkovoiman rakentajille.

Keski-Euroopassa asetelma on hankalampi. Tiheästi asutussa ja tiheästi rakennetussa Keski-Euroopassa uusien maatuulivoimalaitosten tai tilaa vievien aurinkovoimalaitosten rakentaminen on yhä vaikeampaa — tilaa ei ole loputtomasti. Lisäksi monet Keski-Euroopan maat suhtautuvat negatiivisesti ydinvoimaan ja ne joutuvat käyttämään vielä pitkään suuria määriä fossiilisia polttoaineita sähkön ja energian tuottamiseen.

Fingrid olettaa, että nykyisen voimalaitoskapasiteetin käyttöön ei kohdistu tulevaisuudessa uusia rajoitteita. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaikki nykyinen vesivoimalaitosten säätökyky olisi markkinoiden käytettävissä tulevaisuudessa. Jos taas tuulivoimarakentamisen hyväksyttävyys heikkenisi ja rakentamiselle kohdistettaisiin rajoitteita, olettavat skenaariot, että rajoitukset eivät kohdistuisi samanaikaisesti kaikkiin tuulivoimatyyppeihin.

Vain positiivisia kehityskulkuja

Fingridin sähköjärjestelmävisio 2022 ei sisällä negatiivisia kehityskulkuja. Negatiivinen kehitys vaikeuttaisi energiamurroksen toteutumista, hankaloittaisi energia-alan toimintaa ja heikentäisi Suomen kilpailukykyä.

Negatiivisten kehityskulkujen käsittely ei kuitenkaan haasta kantaverkkotoimintaa. Positiivishenkiset skenaariot sen sijaan pakottavat miettimään kantaverkon suunnittelua, sähkömarkkinoiden rakennetta sekä koko sähköjärjestelmän toimintaa. Negatiiviseen kehitykseen tarttuminen ohjaisi ratkaisemaan vain yksittäisiä ongelmia.

Skenaarioiden taustalla on myös olettamuksia, joita ei voi pyyhkiä pois, vaikka mieli tekisi. Suomella on vuodeksi 2035 asetettu hiilineutraaliustavoite ja EU:lla vuoteen 2050 kurkottava ilmastoneutraaliustavoite. Ne asettavat skenaarioille reunaehdot.

Suomi ei ole saari. Suomi toimii myös tulevaisuudessa pohjoismaisen yhteiskäyttöalueen osana. Samalla Suomi säilyy yhtenäisenä sähkökaupan tarjousalueena ja eurooppalaisten sähkömarkkinoiden osana. Visio olettaa, että naapurimaiden sähköverkot eivät aiheuta rajoituksia rajat ylittävälle sähkökaupalle. Jos tällä hetkellä on rajoitteita, ne poistuvat tulevaisuudessa.

Vision mukaan suomalainen sähköjärjestelmä muodostaa myös tulevaisuudessa yhtenäisen kokonaisuuden. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki sähköntuotanto ja sähkönkäyttö on liitetty sähköverkkojen avulla yhteen. Laajamittaisia verkkojen ulkopuolisia järjestelmiä ei ole käytössä. Jakeluverkot eivät rajoittaisi sähkönkäytön kasvua, vaan niihin investoidaan tarpeen mukaan.

Skenaariot myös olettavat, että energiamurroksen vaatimia resursseja on riittävästi saatavilla. Niitä ovat mm. materiaalit ja työvoima.

Energiateknologisessa kehityksessä tai polttoaineiden saatavuudessa ei tapahdu sellaisia läpimurtoja, jotka syrjäyttäisivät tuulisähkön puhtaan energian tuotannossa. Esimerkiksi hiilidioksidin talteenottotekniikan tai fossiilisten polttoaineiden halpenemisen ei oleteta heikentävän tuulisähkön tai puhtaan vedyn kilpailukykyä.

 

Miten sähkön kysyntä kehittyy?

Kaikkien skenaarioiden mukaan kansakunnan sähköistyminen johtaa voimakkaaseen sähkönkäytön kasvuun. Parhaimmillaan sähkönkäyttö Suomessa voi jopa kaksinkertaistua nykyisestä jo vuoteen 2035 mennessä. Tämä tarkoittaisi sitä, että Suomi käyttäisi vuosittain yli 170 terawattituntia sähköä.

Sähkönkäytön kaksinkertaistuminen edellyttää kuitenkin sitä, että kaikki kasvua vauhdittavat tekijät toteutuvat. Teollisuustoimialoista etenkin kemianteollisuus ja metalliteollisuus lisäisivät sähkönkäyttöään voimakkaasti — näin toimialat arvioivat itsekin. Todennäköisesti teollisuus korvaa fossiilisen maakaasun puhtaalla sähköllä tuotetulla vedyllä, mikä lisäisi voimakkaasti sähkön tarvetta. Teollisuustoiminta on kuitenkin aina suhdanteiden ja kansainvälisen kilpailun armoilla. Tämä lisää epävarmuuksia ja vaikeuttaa arvaamista.

Rakennusten lämmittämisessä fossiilisten polttoaineiden käyttö loppuu, mikäli on skenaarioihin uskominen. Muutos tapahtuu sekä kaukolämmön tuotannossa että öljyyn perustuvassa kiinteistöjen erillislämmityksessä. Korvaavissa lämmitysmuodoissa sähköllä on merkittävä osuus.

Lämmityksen osalta epävarmuustekijöitä on paljon, koska samaan aikaan energiatehokkuuden parantuminen vähentää kiinteistöjen energian tarvetta. Samalla kaukolämpöä tuotetaan yhä enemmän erilaisilla hukkalämmöillä. Hukkalämpöjen käytön kasvu hillitsee sähkönkäytön kasvua, mutta tuo teollisuuden suhdanneriskit energiayhtiöiden käsiin.

Vedyn valmistaminen lisää sähkönkäyttöä, mutta samalla elektrolyysereillä tuotettu vety tarjoaa sivutuotteina runsaasti lämpöä kaukolämpöyritysten käyttöön — seikka, joka hillitsee sähkön tarvetta kaukolämmön tuotannossa.

Jos Suomen maanteillä huristaa 1,5 miljoonaa sähkö- ja hybridiautoa vuonna 2035, käyttävät ne sähköä vuosittain noin viisi terawattituntia. Liikenteen sähköistyminen on yksi merkittävä sähkönkäytön kasvua ohjaava tekijä.

#sähköverkot
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja