Maakunnasta toiseen sympaattisella sähköminibussilla

Sähköauto toimii, lataussovellusten kanssa palaa hihat

07.03.2024, kello 13:19

Teksti Hanna-Kaisa Hämäläinen | Kuva Hanna-Kaisa Hämäläinen

Energiauutisten toimitus sai alleen Volkswagen ID. Buzz -tila-auton ja lähti road tripille. Millaista ikonisen kleinbussin modernissa versiossa oli matkustaa? Entä ajaa?

Helmikuisena aamuna klo 7.30 Helsingin päärautatieaseman edessä odottaa sympaattinen näky: valko-oranssi Volkswagen ID. Buzz. Viisipaikkainen sähköminibussi on valmiina viemään viisi Energiateollisuuden asiantuntijaa jäsenvierailuille Pirkanmaalle ja Satakuntaan.

Parin yön reissuun 1121-litrainen tavaratila on enemmän kuin tarpeeksi, vaikka mukana on viiden matkustajan matkatavarat. Auto sopiikin hyvin paitsi ihmisten, myös tavaran kuljetukseen. Kun takapenkin kääntää nurin, tavaratila kasvaa jopa 2123 litraan.

Ennen matkaan lähtöä kannattaisi lukea auton ohjekirja, jotta ID. Buzzin eri toiminnallisuuksista saisi kaiken irti. Ohjekirjojen lukijat ovat seurueessamme kuitenkin vähemmistössä. Päätämme tutustua auton funktioihin tien päällä kokeilemalla ja toivomme parasta.

Tavallisesti dieselautolla ajava kuskimme, Energiauutisten päätoimittaja Jukka Relander, kommentoi auton toimintojen sijaitsevan eri paikoissa kuin mihin hän muiden autojen ratissa on tottunut. Esimerkiksi tuulilasinpyyhkijöiden päälle saaminen vaatii hivenen hakemista. Vilkku sentään löytyy sieltä mistä yleensä. Muutoin ajokokemus ei Relanderin mukaan ole kovin erilainen, pieniä erikoisuuksia lukuun ottamatta.

— Kokoonsa nähden sähköinen hippibussi on yllättävän ketterä ja sähäkkä. Kaupungin nopeuksilla huomaa myös moottoriäänen puutteen. Se, että auto on ylipäätään ”käynnissä” vaatii ensikertalaiselta uskoa, Relander toteaa.

Suurin osa toiminnoista löytyy 10-tuumaista kosketusnäyttöä näpyttelemällä. Tutuimmiksi tulevat navigaattori ja penkinlämmittimen säätö.  Auton käynnistyessä penkinlämmittimet kytkeytyvät päälle pyytämättä, ja niiden sammuttaminen vaatii vähän harjoittelua. Myös ratti lämpiää automaattisesti, jota kuskimme talviolosuhteissa arvostaa.

Auto viestii kuljettajalle ohjaamossa erilaisin valoin. Auton ohittaessa syttyy valo sille sivulle, jossa ohittava ajoneuvo on. Kun navigaattori on päällä, kertoo tuulilasin lähellä oleva pitkulainen ja liikkuva valojuova suunnan, jonne risteyksessä tulee kääntyä. Kosketusnäytöllä olevaa navigaattorikarttaa ei siis välttämättä tarvitse tiirailla, vaan katseen voi pitää jatkuvasti kohti menosuuntaa. Yksi auton älykäs ominaisuus on etäisyyden vakiointi edellä ajavaan autoon. Ohitustilanteissa ”kaasupoljinta” saa tosissaan painaa lattiaan, jotta auton saa kiihdytettyä ohitukseen.

Kaupunkiajossa matka sujuu miltei äänettömästi. Moottoritiellä huomaa, miten suuri osa autolla ajon äänimaailmasta syntyy renkaista – etenkin kun alla on talvirenkaat. Eniten ääntä lähtee kuitenkin matkustajista.

Takapenkillä matkustavat kiittelevät auton tilavuutta. Keskipenkillä istuvalla ei ole jalkojen välissä hankalaa koroketta, kuten perinteisissä pörinäautoissa, vaan tunnelma on kuulemma kuin lentokoneessa – toki sillä erolla, että ID. Buzzilla matkustaessa ei tarvitse kärsiä tunnontuskia ilmastopäästöistä. Takapenkkiläisillä on edessään etupenkkien takaosaan kiinnitetyt puhelintaskut, joiden alta avautuvat vielä tarjotintasot juomakuppipidikkeineen. Autossa voi siis matkustaa monenlaiset mukavuudet mukanaan. Joka ovesta löytyy usb-c-portit, eli laitteiden latausmahdollisuudet ovat käsien ulottuvilla.

Matkakilometrejä ei retkemme etapeille ajaessa kerry mitenkään mittavasti. Silti auton iso koko ja aikataulun tiukkuus saavat aikaan pienen huolen siitä, pitääkö matkalla pysähtyä lataamaan auton akkua ja kauanko siinä mahtaa kestää.

Auton moottori sijaitsee auton takaosassa ja sen enimmäisteho on 150 kilowattia. 77 kilowattitunnin akun lupaillaan optimiolosuhteissa riittävän jopa 415 kilometrin ajoon. 180 kilometrin matka Helsingistä Tampereelle pitäisi siis sujua vaivatta. Lähtiessä täyteen ladatun akun varaus ehtii kuitenkin päivän päätteeksi (muutaman pysähdyksen jälkeen) huveta noin 30 prosenttiin. Varaustaso ja jäljellä olevat kilometrit auto laskee viimeisen 100 kilometrin keskikulutuksen perusteella.

— Virtalukemia tuli menomatkalla vilkuiltua aika paljon, Relander kertoo.

— Täyteen ladattu auto ehti luovuttaa kymmenen prosenttia virrasta jo Helsingin kaupunkialueella, moottoritie söi tasaisesti lisää. Aikataulun pitämiseen liittyi pieni huoli, kun lataus ei suju suurimmillakaan tehoilla yhtä nopeasti kuin tankkaus.

Ajaessamme yösijamme parkkihalliin heräsi huoli siitä, mahtuuko tilaihmeemme varsin tiiviiseen parkkitilaan. 2,1 metrin korkeusraja kuitenkin alittuu kirkkaasti, ja halliin voisi ajaa kymmeniä senttejä korkeammallakin ajoneuvolla. Hotellimme parkkihallista löytyy vapaa latauspaikka, mutta vaikean tilanteesta tekee latauspaikan viereen vinoon parkkeerattu polttomoottoriauto. Onneksi ID. Buzzin peruutustutka näyttää ohjaamon näytöllä, minkä verran tilaa parkkeeraamiseen on. Auto myös viestii äänimerkein, jos tila uhkaa käydä liian tiukaksi. Vinoon parkkeerattu auto estää poistumisen kuskin paikalta, mutta onneksi tilavassa autossa on helppo hypätä pelkääjän paikan kautta ulos.

Auto saa latautua rauhassa hotellin parkissa yön yli. Tien päällä ladatessa nopeus on kuitenkin valttia. Pikalatauksessa 170 kilowatin latausteholla akku täyttyy puolessa tunnissa viidestä prosentista 80 prosenttiin. Pikalatauspaikat kannattaa selvittää etukäteen esimerkiksi Sähköautoilijat ry:n ylläpitämästä karttasovelluksesta. Vielä nykyään puhelimeen pitää ladata jos jonkinlaista sovellusta, jotta autoon saisi virtaa mistä tahansa latauspisteestä. Tulevaisuudessa ylimääräiset sovellukset voi siivota pois, kun lataus tulee mahdolliseksi pelkällä maksukortilla, ilman erilaisia äppejä.

Mitä sähköinen matka maksoi?

Autoa piti kolmen päivän ja 683 kilometrin matkaa varten ladata kerran ennen lähtöä ja kahdesti tien päällä. Latauksille tuli hintaa 37 euroa, kun kahdesti saatoimme ladata ilmaiseksi. Kotilataaja olisi ajanut halvemmalla, ja alempi sisälämpötila olisi säästänyt virtaa.

Jos matka olisi taitettu Relanderin omalla dieselautolla, polttoaineen hinta olisi maksanut vajaat sata euroa.

Olisiko Relander kuitenkin matkannut mieluummin omalla autollaan?

— Kyyti oli mukavampaa, ja ID. Buzz on todella kiva auto. Latauksen kesto vaatii kuitenkin totuttelua ja enemmän suunnittelua, kuin fossiileilla köröttely. Erilaisia latausapplikaatiota tarvitsi näinkin pienelle reissulle yhteensä neljä, ja niiden kanssa pelaaminen oli parhaimmillaan vähän kökköä, pahimmillaan helvetillistä.

Jukka Relanderin vinkit uudelle sähköautoilijalle

• Vaikka lataaminen tehtäisiin kuinka käteväksi, se vie enemmän aikaa kuin tankkaaminen. Matkaa pitää suunnitella, ja yksikin toimimaton laturi voi aiheuttaa ongelmia, jos lataus on viimeisillään ja seuraavalle tolpalle on matkaa.
• Maantiellä tarvitaan puolen tunnin joustovara, varsinkin talvella, jos takapenkki on tyytymätön lämpötilaan.
• Latausapplikaatiot pitää opetella. Pakkasessa on ikävä näpytellä puhelinta, kun asteittain ilmenee, että yhtiön A pihassa on yhtiön B latauspiste, jota operoidaan yhtiön C applikaatiolla – josta ei kuitenkaan itse tolpassa mainita mitään.
• Näillä varauksilla sähköauto on hyvä ratkaisu, ja autoilun tulevaisuus. Kuukausittain julkistettavaa akkuteknologian läpimurtoa ei kannata odotella, homma toimii jo nyt.

---

Energiauutisten toimitus kiittää K-Autoa ID. Buzzin lainasta.

#sähköinen liikenne