Vaihtoehtoja venäläiselle maakaasulle etsitään

Vähentääkö nesteytetty kaasu riippuvuutta?

02.05.2022, kello 10:12

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto ja Petri Sallinen

Vähentääkö nesteytetty kaasu riippuvuutta?

Suomen riippuvuus venäläisestä maakaasusta vähenee, kun rannikolle ankkuroidaan kelluva kaasuterminaali. Terminaaliin voidaan varastoida enemmän nesteytettyä kaasua kuin mitä Suomi ja Viro yhteensä käyttävät vuoden aikana.

Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, on uusi kelluva kaasuterminaali käytössä jo ensi syksynä. Terminaalin vuokraamisesta vastaavat yhdessä Suomen kaasuverkkoja operoiva Gasgrid Finland Oy ja Viron kaasuverkoja hallinnoiva Elering AS.

Kelluvaan terminaalin voidaan varastoida yli 30 terawattituntia nestemäisessä muodossa olevaa maakaasua (LNG). Suomi käyttää vuosittain 25 terawattituntia kaasuenergiaa ja Viro 5 terawattituntia.

— Terminaali on suomalaisten ja virolaisten yhteinen hanke, mutta se sijoitetaan Suomen rannikolle. Mikäli mantereella tarvittava infrastruktuuri valmistuu Viron puolella aikaisemmin kuin Suomessa, ankkuroidaan terminaali aluksi Viron puolelle, kertoo Gasgrid Finland Oy:n toimitusjohtaja Olli Sipilä.

Suomi käyttää vuosittain maakaasua selvästi enemmän kuin Viro. Siksi kelluvan terminaalin loppusijoituspaikka Suomen rannikolla on perusteltu. Toinen syy on Suomen ja Viron yhdistävän kaasuputken rajallinen kapasiteetti. Yhdysputkea pitkin ei voi siirtää kaikkea sitä kaasua, mitä Suomessa tarvitaan, mikäli maakaasua ei tuotaisi lainkaan Venäjältä.

— Yritykset voivat varata terminaalista itselleen kapasiteettia tarpeen mukaan. Ehdot ovat kaikille toimijoille samanlaiset ja tasavertaiset, toteaa terminaalista vastaavan Gasgrid Finland Oy:n toimitusjohtaja Olli Sipilä toteaa.

Nesteestä takaisin kaasuksi

Kelluvan terminaalin ja mantereella sijaitsevan kaasuverkoston välille rakennetaan yhteys. Kun nesteytetty LNG siirretään terminaalista kaasuverkkoon, palautetaan neste kaasumaiseen muotoon. Tähän tarvittava laitteisto on sijoitettu terminaaliin.

Kelluva terminaali toimii samalla periaatteella kuin muutkin eurooppalaisen kaasumarkkinajärjestelmän varastot ja terminaalit.

— Yritykset voivat varata terminaalista itselleen kapasiteettia tarpeen mukaan. Ehdot ovat kaikille toimijoille samanlaiset ja tasavertaiset. Toiminta on markkinaehtoista, Sipilä toteaa.

Liettuassa sijaitseva Klaipedan LNG-terminaali on samantapainen. Myös se on kelluva terminaali. Sinne voidaan varastoida nesteytettyä maakaasua samaan tapaan kuin Suomeen hankittavaan terminaaliin.

— Kelluva terminaali on lyhytaikainen varastopaikka, johon nesteytettyä maakaasua maailmalta kuljettavat tankkerit purkavat lastinsa, Sipilä kertoo.

Mantereelle on rakennettava jonkin verran uusia laitteita ja infrastruktuuria, jotta kaasu saadaan purettua terminaalista mantereen kaasuverkkoon. Tarvittavat uudet laitteet ovat kuitenkin yksinkertaista tekniikkaa.

Sipilän mukaan kiinteät maaterminaalit ovat usein tehokkaampia laitoksia kuin kelluvat terminaalit, mutta maaterminaalien rakentaminen vie pidemmän ajan. Kelluvien terminaalien käyttö on myös joustavampaa kuin kiinteiden maaterminaalien.

Tällä hetkellä Suomessa sijaitsee kaksi maaterminaalia — Porissa ja Torniossa. Lisäksi kolmas on rakenteilla Haminassa. Porin ja Tornion terminaalit eivät ole yhteydessä Suomen kaasuverkkoon, joka sijaitsee eteläisessä Suomessa.

Intiaan vuonna 2022 valmistuvan kelluvan LNG-terminaalin periaatekuva.

Mitä on LNG?

LNG (liquefied natural gas) on nesteeksi puristettua maakaasua. Nesteytys tapahtuu erittäin kylmissä olosuhteissa, 162 asteen pakkasessa. Kun kaasu muutetaan nesteeksi, kutistuu sen tilavuus 600 kertaa pienemmäksi kuin kaasun. Tämä helpottaa kaasun varastointia ja kuljettamista. Nesteytettyä maakaasu voidaan kuljettaa laivoilla, säiliöautoilla tai junilla.

Koostumukseltaan nesteytetty maakaasu on kirkasta, väritöntä ja myrkytöntä nestettä.

Nesteytettyä maakaasua käytettiin viime vuonna 380 miljoonaa tonnia eri puolilla maailmaa. Nesteytetyn kaasun käyttö kasvoi kuusi prosenttia.

Ukrainan sota ja Euroopan unionin pyrkimykset irtautua venäläisestä energiasta lisäävät nesteytetyn maakaasun kysyntää Euroopassa. Nesteytetyn maakaasun kysyntä kasvaa myös Kiinassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa. Maailman suurin LNG-tuottaja Shell arvioi kysynnän kasvavan 700 miljoonaan tonniin vuoteen 2040 mennessä.

Suomessa Wärtsilä on erikoistunut kehittämään nesteytettyä maakaasua hyödyntävää teknologiaa, mm. laitteita, joilla kaasu nesteytetään. Lisäksi Suomessa valmistetaan LNG-voimalaitoksia, joita voidaan käyttää tasaaman tuuli- ja aurinkovoimalaitosten vaihtelevaa tuotantoa. Niiden kysynnän arvioidaan kasvavan, kun sääriippuvaista sähköntuotantoa rakennetaan lisää ja kun perinteisesti säätövoimana käytettyä vesivoimaa ei voi rakentaa tarvittavaa määrää lisää.

 

Suomi ja Baltia yhdessä

Suomi, Viro, Liettua ja Latvia muodostavat yhtenäisen kaasumarkkina-alueen. Suomen ja Viron kaasuverkot yhdistettiin noin 150 kilometriä pitkällä Balticconnector-putkella vuonna 2019. Kaasu liikkuu alueella markkinaehtoisesti. Toimintaa ohjaa kaasumarkkinalainsäädäntö.

Balticconnectorin siirtokapasiteetti on kuitenkin rajallinen. Putkea pitkin Suomeen voidaan siirtää ainoastaan noin puolet Suomessa vuosittain käytettävästä kaasusta. Tarkoittaako tämä sitä, että suhteellisen nuori putki on kapasiteetiltaan jo valmistuessaan liian pieni? Todennäköisempää on, että suunnitteluvaiheessa ei osattu ajatella tilannetta, että Venäjältä ei tuotaisi putkikaasua lainkaan. Toisaalta energiateollisuuden oletetaan vähentävän maakaasun käyttöä sähkön ja lämmön tuotannossa ilmastosyistä, jonka jälkeen kaasun käyttö painottuu prosessiteollisuuteen.

Tähän asti Suomi on tuonut suurimman osan käyttämästään maakaasusta Venäjältä putkiverkkoa pitkin. Myös Baltian kaasuverkoista on yhteys Venäjälle, mutta Baltian maat ovat jo lopettaneet venäläisen maakaasun tuonnin.

Toukokuussa Suomen ja Baltian kaasuverkot yhdistyvät Euroopan kaasuverkkoihin, kun Latvian ja Puolan välinen uusi putkiyhteys otetaan käyttöön. Lähiaikoina valmistuu myös putkiyhteys Puolan ja Norjan välille.

Euroopan käyttämästä maakaasusta noin 40 prosenttia on peräisin Venäjältä. Uudet putkiyhteydet varmistavat sen, että tulevaisuudessa Suomessa voidaan käyttää esimerkiksi Algeriasta tai Norjasta peräisin olevaan putkikaasua. Tämä tarkoittaa myös sitä, että venäläisen maakaasun määrä Suomen ja Baltian kaasuverkoissa saattaa supistua alle kymmeneen prosenttiin vielä tämän vuoden aikana.

Klaipedan kelluvaan terminaaliin toimitettu nesteytetty maakaasu on viime aikoina hankittu Norjasta. Suurimmat nesteytettyä maakaasua tuottavat maat ovat Qatar, Australia, Malesia ja Yhdysvallat. Euroopassa Norja on suurin kaasuntuottaja, jonka kaasunviennistä nesteytetyn kaasun osuus on noin viisi prosenttia.

Kahdeksan prosentin viipale

Suomi käyttää maakaasua vuosittain 25 terawattituntia. Tämä on kahdeksan prosenttia kaikesta Suomen energiankäytöstä. Suomalaiset käyttävät maakaasua prosessiteollisuudessa sekä sähkön ja kaukolämmön tuotannossa —  Etelä-Suomen kotitalouksissa maakaasua käytetään jonkin verran lämmitykseen ja lämpimän käyttöveden valmistukseen.

Koska maakaasu on fossiilinen polttoaine, on sen käyttäjien ostettava päästöoikeuksia. Päästöoikeuksien kallistuminen on nostanut myös maakaasulla tuotetun sähkön ja lämmön hintaa. Tämä on yksi syy, miksi energiasektori on vähentänyt maakaasun käyttöä. Sähköntuotannossa maakaasun osuus oli viime vuonna 4,9 prosenttia ja kaukolämmön tuotannossa 12 prosenttia.

Sähkötuotannossa maakaasua käytetään ainoastaan sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa (CHP) — ei pelkän sähkön tuottamiseen. Lämpöyhtiöissä maakaasua sen sijaan käytetään myös pelkän kaukolämmön tuottamiseen.

Energiasektorin lisäksi prosessiteollisuus käyttää maakaasua. Prosessiteollisuudessa maakaasulla ei tuoteta energiaa, vaan se on yksi raaka-aineosa tuotteiden valmistuksessa.

Energiantuotannossa maakaasu voidaan suhteellisen helposti korvata muilla polttoaineilla — prosessiteollisuudessa sen korvaaminen on vaikeampaa. Kaukolämmön tuotannossa maakaasun merkitys korostuu kylmien talvikuukausien aikana, jolloin maakaasukäyttöisillä laitoksilla tasataan kulutushuippuja.

Biokaasut tulevat

Kaatopaikkakaasuista, yhdyskuntajätteistä tai eläinten lannasta valmistettava biokaasu on käytön kannalta samankaltaista kuin fossiilinen maakaasu. Biokaasuja voi sekoittaa maakaasun joukkoon ja biokaasuja voi käyttää samoilla laitteilla kuin maakaasua. Siksi kaasuinfrastruktuuri säilyttää asemansa, vaikka fossiilisten kaasujen käyttö vähenisi.

Viime vuonna Suomessa tuotettiin biokaasuja yksi terawattitunti. Tämä on melko vähän, koska selvitysten mukaan Suomen vuotuinen biokaasupotentiaali on vähintään nelinkertainen. Biokaasujen tuotantohaluja on hillinnyt maakaasun edullinen hinta ja biokaasun selvästi kalliimmat tuotantokustannukset. Euroopan unionin panostukset vihreän siirtymän vauhdittamiseen ja pyrkimykset päästä eroon venäläisestä fossiilienergiasta parantavat kuitenkin biokaasujen kilpailukykyä.

Eteläisen Suomen energiaa

Maakaasua käytetään Kaakkois-Suomessa, pääkaupunkiseudulla, Pirkanmaalla ja Uudenmaan länsiosissa — niillä alueilla, jonne maakaasuverkosto on rakennettu.

Maakaasun tuonti Venäjältä Suomeen käynnistyi vuonna 1974. Kaasun ainoa maahantuoja ja tukkumyyjä oli viime vuosiin saakka Gasum Oy. Gasumin kaasumonopoli purettiin kuitenkin vuonna 2020, kun Suomen ja Viron välille rakennettiin Balticconnector-putki. Samalla Suomessa otettiin käyttöön kaasumarkkinalainsäädäntö ja kaasumarkkinat avattiin kilpailulle.

Kaasumarkkinoiden avaaminen yhteydessä kaasuverkot eriytettiin Gasum Oy:n omistuksesta. Kaasuverkkojen operointia ja omistamista varten perustettiin kokonaan Suomen valtion omistama Gasgrid Finland Oy.

Energia ja siirto eriytetty

Kaasumarkkinoilla osapuolet käyvät kauppaa kaasuenergialla. Itse kaasun ostaminen ja myyminen on eriytetty kaasun siirrosta — samaan tapaan kuin sähkömarkkinoilla sähköenergia ja sähkönsiirto on eriytetty.

Kaasun ostaminen ja myyminen tapahtuu Suomen ja Baltin maiden yhteisessä kaasupörssissä. Kauppaa käydään myös kahdenvälisillä sopimuksilla. Kun kaupoista on sovittu, varaavat osapuolet siirtoa varten kapasiteettia kaasuverkosta. Suomesta siirtokapasiteetista vastaa Gasgrid Finland Oy.

Kaasumarkkinoilla toimivan yrityksen on rekisteröidyttävä kaasumarkkinatoimijaksi. Rekisteröitymisen yhteydessä yritykselle osoitetaan tietty rooli. Esimerkiksi trader-roolin saanut yritys voi käydä kauppaa kaasuilla suoraan kaasupörssissä. Shipper-roolin haltija taas voi tehdä varauksia siirtoverkosta. Tasevastaavan roolin saanut yritys vastaa hankittujen ja käytettyjen kaasuerien taseiden hallinnasta. Tasevastaava laskee kuinka paljon kukin osapuoli osti ja myi kaasua ja minne päin verkkoa se toimitettiin.

Myös kaasun loppukäyttäjä voi hankkia tarvitsemansa kaasun, siirtokapasiteetin ja tasehallintapalvelut kahdenvälisillä sopimuksilla. Tällaisessa tapauksessa kaasun käyttäjä toimii markkinoilla kaasun loppukäyttäjän roolissa.

Kaasut puhdistuvat sodan varjossa — lue lisää maakaasumarkkinoista.

#kaasumarkkinat #maakaasu
Jaa artikkeli:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja