Ydinvoimalle kansallinen ohjelma

29.05.2024, kello 11:54

Onko Suomi hiilineutraali vuonna 2035 — tämä on kysymys, jota ilmasto- ja ympäristöministeri Kai Mykkänen joutuu miettimään usein. Mykkänen huomauttaa, että nykyisin yksitoista vuotta on pidempi aika kuin ennen — jopa energiatoimialalla.

— Vielä jokin aika sitten energia-alan ammattilaisetkaan eivät osanneet kuvitella sellaista tilannetta, että vuonna 2024 Hanasaaren hiilivoimalaitos suljetaan ja että Espoossa Suomenojan kivihiililaitos hönkäisee viimeisen kerran. Yhdessätoista vuodessa ehtii siis tapahtua paljon.

Suomen hiilineutraalisuuden toteutumiseen vaikuttaa kolme asiaa. Mykkäsen listalla tärkein seikka on se, kuinka paljon — tai kuinka vähän — Suomen metsät ja maaperä kykenevät sitomaan hiilidioksidia seuraavien kymmenen vuoden aikana.

— Viisi vuotta sitten luultiin, että Suomen metsät ja maaperä kykenevät sitomaan vuosittain 21 miljoonaa tonnia hiilidioksidia joka vuosi. Nyt tiedämme, että metsien ja maaperän hiilinielu on tällä hetkellä nolla.

Tässä on haastetta Suomen ilmastopolitiikalle. Metsistä ja maaperästä pitäisi muodostaa nielu tai nielun puute olisi korvattava jollain muulla päästöjä vähentävällä tavalla.

Entä miten teollisuus sähköistyy ja vähentää hiilidioksidipäästöjään — tämä on Mykkäsen listalla toiseksi tärkein asia. Esimerkiksi SSAB on jo pitkään tutkinut Raahen terästehtaan hiilidioksidisipäästöjä aiheuttavien prosessien puhdistamista. Jos siinä onnistutaan, leikkaantuu Suomen hiilidioksidipäästöistä seitsemän prosenttia.

— SSAB on ilmoittanut, että prosessin uusiminen on vaativaa, mutta mahdollisista. Toivottavasti se toteutuu seuraavien kymmenen vuoden aikana. Raahen terästehdas on Suomen suurin hiilidioksidipäästöjen lähde. Samantapainen kohde on Nesteen öljyjalostamo Kilpilahdessa.

Mykkäsen listan kolmanneksi tärkein asia on hiilidioksidin talteenottotekniikan kaupallistaminen ja käyttöönotto. Onnistuessaan sillä olisi valtava vaikutus Suomen hiilidioksidipäästöjen supistumiselle seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Pari laitosta riittää

Biopohjaisen jakeen polttamisesta syntyy vuosittain 15–20 miljoonaa kuutiota hiilidioksidia pelkästään metsäteollisuuden laitoksissa. Biopohjaiset päästöt eivät ole EU:n päästökaupan piirissä, mutta piippujen tulppaaminen on keino saavuttaa kansalliset päästövähennystavoitteet. Mykkänen on innostunut erityisesti biopohjaisten päästöjen leikkaamisesta hiilidioksidin talteenottotekniikan avulla.

— Jo parilla metsäteollisuuden suurten laitosten yhteyteen asennetulla hiilidioksidin talteenottolaitoksella saavutetaan vuosittain viiden miljoonan tonnin päästövähenemät. Tämä on enemmän kuin henkilöautoilun aiheuttamat vuotuiset päästöt.

Mykkänen huomauttaa, että julkinen keskustelu painottuu huomattavasti pienempiin päästölähteisiin. Lisäksi keskustelu on hyvin repivää.

— Tunteita herättää erityisesti henkilöautoliikenteen päästöjen vähentäminen tai kosteikkoviljelyn päästöt, joiden vaikutukset ovat alle miljoona tonnia vuodessa.

Hiilidioksidin talteenotto on ikivanha tekniikka. Ensimmäiset laitokset rakennettiin jo 1970-luvulla. Menetelmä oli pitkään erittäin kallis. Muutokset ja uudet tarpeet parantavat kuitenkin teknologian kilpailukykyä.

— Kymmenen vuotta sitten kukaan ei uskonut, että Suomessa voisi olla näin paljon tuulivoimaa kuin sitä on nyt ja sähköautotkin keksittiin jo 120 vuotta sitten. Vielä ei hiilidioksidin talteenottotekniikoiden yleistymisestä voi sanoa mitään varmaa, mutta toista näin suuren kokoluokan yksittäistä tapaa vähentää hiilidioksidipäästöjä ei ole olemassa, Mykkänen huomauttaa.

Mykkänen ennustaa, että parhaimmillaan hiilidioksidin talteenottotekniikoiden yleistyminen tarjoaa uusia liiketoimintamuotoja.

— Metsäteollisuudessa puuperäinen hiili voi kääntyä ongelmasta mahdollisuudeksi. Energiantuotanto, hiilidioksidin talteenotto ja vedyn tuotanto voidaan myös yhdistää. Ketjusta saadaan raaka-aineita synteettisten polttoaineiden valmistamiseen tai talteen otettu hiilidioksidi voidaan imeyttää pysyvästi rakennusmateriaaleihin.

Tällä hetkellä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi merenpohjaan maksavat Suomen ilmastopaneelin laskelmien mukaan 120–240 euroa hiilidioksiditonnilta. Millä tavalla kallis toiminta rahoitetaan?

— Hallitus on varannut toimintaa varten 140 miljoonan starttirahan, joka tosin ei ole kovin paljon. Tämän lisäksi rahoitukseen voidaan käyttää päästöoikeuksien myymisestä saatavia tuloja. Oleellista on kuitenkin sopia kannustimista EU-tasolla seuraavien kahden vuoden aikana. Erityisen tärkeää on sopia siitä, miten puuperäinen hiilidioksidi erotetaan muusta hiilidioksidista.

2040 tavoitteet sopivat Suomelle

Suomen hallitus tukee EU-komission esittämää 90 prosentin päästövähennystavoitetta vuodeksi 2040. Suomalaisten tuella on kuitenkin ehtonsa: ydinvoima on voitava laskea vihreän sähkön ja vihreän vedyn lähteeksi.

Tanska ja Suomi ilmaisivat ensimmäisten joukossa kantansa EU-komission tiedonannon linjauksiin.

— Kun olemme ajoissa liikenteessä, voimme menestyä neuvotteluissa ja pääsemme vaikuttamaan sisältöihin. Olemme jo aloittaneet keskustelut EU:n ympäristöneuvostossa, jossa ovat edustettuina EU:n jäsenmaiden ympäristöministerit.

Mykkäsen mielestä vuoteen 2040 asetettu 90 prosentin päästövähennystavoite on looginen välitavoite matkalla kohti sadan prosentin hiilineutraaliustavoitetta. Sen pitäisi toteutua vuoteen 2050 mennessä.

— Suomen osalta EU-tavoitteen kohtuullistamisessa on kyse päästövähennystavoitteiden kohdistamisesta taakanjakosektorille jäsenmaiden välillä, mutta ennen kaikkea metsien ja maankäytön hiilinielujen asemasta. Erityisesti maankäytön nieluja on tarkasteltava realistisesti.

— Onneksi EU-komission tiedonanto nojaa vahvasti tekniseen hiilensidontaan. Suomella ja Ruotsilla on Euroopan parhaat mahdollisuudet kerätä talteen suuria määriä bioperäistä hiilidioksidia. Siksi meitä on kuunneltava tarkasti tulevassa päätöksenteossa.

Mykkäsen mielestä oleellista ei ole se, ovatko päästövähennykset 85 prosenttia vai 90 prosenttia vuonna 2040. Tärkeämpää on se, että seuraavien kahden vuoden aikana EU:n piirissä voidaan sopia päästöjen vähentämisestä sitovasti.

— Samalla on varmistettava uskottavalla tavalla se, että päästöoikeuksien kiintiöt supistuvat nopeasti ja varmasti kohti 90 prosentin vähenemää. Samalla teollisuus saa selkeän näkymän siitä, että fossiilisten polttoaineiden käytöstä luopujat ovat voittajien puolella.

Kansallisesta ydinvoimaohjelmasta vauhtia

Mykkäsen mielestä Suomi tarvitsee kansallisen ydinvoimaohjelman. Ohjelmaa tärkeämpiä ovat kuitenkin konkreettiset asiat, jotka edistävät ydinvoimarakentamista.

— Ydinvoimaosaamisen säilyttäminen, mutta myös jouheva lupien käsittely ja ajanmukainen lainsäädäntö lisäävät uskottavuutta.

Mykkänen lupaa, että ydinenergialain uudistus valmistuu tämän vaalikauden aikana. Tavoitteena on saada uusittu lakiesitys eduskunnan käsiteltäväksi vuonna 2026. Edellinen hallitus asetti tavoitteeksi vuoden 2028.

— Suomen on oltava houkutteleva ympäristö rakentaa suuren kokoluokan ydinvoimalaitoksia. Pienten reaktoreiden rakentamista taas voidaan sujuvoittaa sillä, että rakentamislupia ei tarvitse kierrättää eduskunnan kautta.

Itse ydinvoimalaitokset syntyvät tulevaisuudessakin markkinaehtoisesti. Voimayhtiöt rakentavat ydinvoimaa, jos se on kannattavaa liiketoimintaa. Poliittisen päätöksenteon tehtävänä on varmistaa rakentamiselle suotuisa toimintaympäristö. Mykkänen muistuttaa, että jos kaikki teollisuuden suunnittelemat vetytaloushankkeet toteutuvat, tarvitsevat ne tuekseen uutta ydinvoimaa.

— Pitkillä sopimuksilla hintasuojatulle ja tasaisesti päästötöntä sähköä tuottaville ydinvoimalaitoksille on kysyntää. Vetytalouden hankkeet eivät voi perustua pelkästään tuulisähköön.

Mykkäsen mielestä markkinoilla on tilaa suurille ja pienille ydinvoimalaitoksille. Valtiokin voi osallistua ydinvoimarakentamisen riskien jakamiseen rahoitusjärjestelyiden avulla.

Euroopan ydinjätteet Suomeen?

Suomi on ainoa Euroopan maa, joka on ratkaissut ydinjätteiden loppusijoituksen. Tähän Suomella on hyvät eväät: maailman vakain peruskallio ja osaamista. Voitaisiinko suomalaiseen peruskallioon porata loppusijoituspaikkoja myös eurooppalaisten ydinjätteiden varastointia varten? Rahaa voitaisiin pyytää vuokrapaikoista niin paljon kuin kehdataan, mikä auttaisi ratkaisemaan julkisen talouden ongelmia.

Mykkänen ei innostu asiasta.

— Suomalaiset vastaavat itse ydinjätteistään. Loppusijoituspaikat on tarkoitettu suomalaisille ydinjätteille. Tätä periaatetta ei ole tarkoitus muuttaa, kun ydinenergialakia päivitetään.

Mykkänen kuitenkin huomauttaa, että Suomella on jo nyt mahdollisuus ottaa vastaa pieniä määriä ydinjätteitä muista maista.

Yhteistuotanto hiipuu

Sähkön ja lämmön yhteistuotanto oli vuosikymmenet suomalaisen energiajärjestelmän ylpeydenaihe. Yhteistuotannossa polttoaineista saadaan irti mahdollisimman paljon energiaa. Tosin suurin osa suomalaisista yhteistuotantolaitoksista perustuu fossiilisten polttoaineiden käyttöön.

Yhteistuotantolaitosten sähkö ei ole enää kilpailukykyistä. Tästä on pitänyt EU:n päästökauppa huolen. Siksi yhteistuotantolaitokset katoavat markkinoilta. Uusia ei enää rakenneta ja osa vanhoistakin suljetaan ennenaikaisesti.

Mykkäsen mielestä fossiilisia polttoaineita käyttävät sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokset saavat mennä.

— En jää suremaan Suomenojan, Hanasaaren ja Salmisaaren hiilivoimalaitosten sulkemista. Todennäköisesti sähköä ja lämpöä tuotetaan tulevaisuudessakin polttamalla biomassoja yhteistuotantolaitoksissa. Polttamiseen perustuva energiantuotanto kuitenkin vähenee. Yhä useammin kaukolämpö tuotetaan teollisista hukkalämmöistä sekä suurilla lämpöpumpuilla ja sähkökattiloilla.

Kaukolämpöverkkojen avaamisesta ei hyötyjä

Valtiontukia korostavassa maailmassa Mykkänen haluaa kannattaa ”liberaalin markkinatalouden rippeitä”. Tämän periaatteen mukaisesti kaukolämpöverkot voitaisiin avata kilpailulle.

Vielä kymmenen vuotta sitten Mykkänen ajatteli, että kaukolämpöverkkojen avaaminen kilpailulle tai korttelikohtaisten lämmitysjärjestelmien suosiminen kiihdyttäisi lämmityksen irtautumista fossiilitaloudesta.

— Aikoinaan kaukolämpöyhtiöt vastustivat kivihiilen käytön kieltävää lakia, mutta lain säätämisen jälkeen yhtiöt ovat löytäneet strategiat, joiden avulla fossiilisten polttoaineiden käytöstä ollaan pääsemässä eroon nopeammin eroon kuin mitä kuviteltiin. Kaukolämmön hiilidioksidipäästöt vähenevät tällä hetkellä nopeammin kuin millään muulla toimialalla.

Mykkänen toteaa, että ilmastomielessä hänellä ei ole enää motivaatiota vaikuttaa kaukolämmön markkinaosuuteen, koska puhtaat lämmönlähteet yleistyvät sekä kaukolämmityksessä että erillislämmityksessä.

Kaukolämpöverkkojen erottaminen muusta kaukolämpöalan toiminnasta edellyttäisi uutta lainsäädäntöä ja regulaatiota. Hyödyt jäisivät vähäisemmiksi kuin uudet hallinnolliset kustannukset.

— Suurtenkin kaupunkien kaukolämpöverkot näyttävät olevan liian pieniä, jotta sähköverkkojen tyyppinen lakisääteinen eriyttäminen toisi hyötyjä, Mykkänen summaa.

#energiapolitiikka

Jaa artikkeli: