Yli puolet EU-rahasta energiasektorille

Energia elvytyksen ytimessä

20.04.2021, kello 13:20

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Energia elvytyksen ytimessä

Suomi aikoo käyttää leijonanosan EU:n elvytysrahoista energiasektorilla. Kahden miljardin euron potista noin puolet vaikuttaisi enemmän tai vähemmän energiajärjestelmien kehittämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan.

EU:n jäsenvaltiot voivat itse päättää, miten ne käyttävät unionin jakamat koronaelvytysrahat. Tosin valtiontukisäännöt on syytä pitää mielessä ja viime kädessä EU-komissio sanoo viimeisen sanan, kun se käy läpi jäsenvaltioiden laatimat suunnitelmat rahojen käytöstä.

Suomen saamasta kahden miljardin euron potista hallitus on kaavaillut käyttävänsä 822 miljoonaa euroa vihreän siirtymän vauhdittamiseen. Rahat vaikuttaisivat suoraan päästöjen vähentämiseen ja energiajärjestelmän kehittämiseen.

Lisäksi potista osoitetaan varoja vihreän siirtymän ulkopuolisiin kohteisiin, joiden vaikutukset saattavat ulottua mutkan kautta energiasektorille. Näitä ovat mm. tutkimukseen ja tuotekehitykseen osoitetut 192 miljoonaa euroa, jotka sisältyvät työllisyyden ja osaamisen kohentamiseen tarkoitettuun erään.

Digitalisaation toteutumista vauhditetaan myös korvamerkityn projektin avulla. Sinne kohdennettavat 217 miljoonaa euroa voivat myös koskettaa energiatoimialan tekemisiä.

Ylimääräinen raha on parhaimmillaan mahdollistaja. Se nopeuttaa ja helpottaa joidenkin asioiden toteutumista — sellaisten asioiden, jotka eivät ilman ylimääräistä taloudellista potkua muuten toteutuisi. Käyttökohteita ja ottajia rahoille on kuitenkin paljon. Rahojen mahdollisimman tehokas käyttö ja kohdentaminen ovat vaikuttavuuden kannalta olennainen asia.

Tiedossa saattaa olla melkoinen uusien tukiohjelmien suma, kun EU-rahaa ryhdytään jakamaan käytännössä. Toistaiseksi tilanne on vielä epäselvä: miten uudet tukiohjelmat suhteutuvat jo olemassa oleviin ohjelmiin ja millä tavalla vanhojen tukiohjelmien olemus mahdollisesti muuttuu.

— Elvytysrahojen käytön vaikuttavuus voi jäädä odotettua heikommaksi, jos pienehköjä summia ripotellaan lukuisiin eri käyttökohteisiin, toteaa Energiateollisuus ry:n johtaja Jari Kostama.

Esimerkiksi digitalisaation edistämiseen kohdennettavat rahat näyttävät hajoavat moneksi pieneksi puroksi. Niiden avulla olisi tarkoitus tehostaa mm. rahanpesun valvontaa, edistää kyberturvallisuuden tutkimusta, kehittää rautateiden kulunvalvontajärjestelmiä, tehostaa syrjäseutujen laajakaistayhteyksien käyttöä, luoda sähköinen huoneistotietojärjestelmä, rakentaa julkinen sähköinen taloushallintojärjestelmä, vauhdittaa 6G-tekniikaan kehittymistä jne., jne.

Entä millä periaatteilla rahoja pitäisi jakaa? Perinteiseen tapaan vastakkain ovat ainakin markkinaehtoiset tukitoimet — esimerkiksi tuotekehitystuet — ja markkinamekanismeihin vaikuttavat tukitoimet. Entä minkälaiset tuotteet, palvelut ja teknologiat tarvitsevat tukea?

— Markkinoilla jo asemansa vakiinnuttaneita tuotteita tai teknologioita ei tarvitse tukea. Ne pärjäävät jo omillaan ja tällaisten kohteiden tukemisesta saatavat hyödyt jäävät olemattomiksi, Kostama toteaa.

— Sen sijaan sopivasti kohdennettu taloudellinen tuki saattaa potkaista uutta teknologiaa markkinoille, jonka jälkeen teknologia voi itse osoittaa kilpailukykynsä.

Kostaman mielestä juuri tutkimukseen ja tuotekehitykseen sijoitetuilla rahoilla saadaan parhaat lopputulokset. Parhaimmillaan tuotekehityksen tukemiseen käytetyt varat maksavat pitkällä aikavälillä itsensä moninkertaisesti takaisin uusina työpaikkoina, vientituloina, veroina — ja hiilidioksidipäästöjen vähenemisenä.

Yhtä oleellista olisi maksimoida tukirahojen käytöstä saatavat hyödyt. Ilmastopolitiikkaan sovellettuna tämä tarkoittaisi sitä, että käytettyä tukieuroa kohti hiilidioksidipäästöjä saataisiin leikattua mahdollisimman paljon ja pysyvästi.

— Jos tukitoimin vähennetyn hiilidioksiditonnin hinnaksi muodostuisi esimerkiksi 350 euroa, ei rahan käyttö ole ollut tehokasta. Hyvin kohdennettu tuki mahdollistaa ja nopeuttaa asioita, mutta hinnallakin on väliä, Kostama muistuttaa.

Tulevan strategian kuvajainen

Suomessa EU:n elpymispaketista saatavat rahat käytetään laajemmin kuin pelkästään korona-ajasta toipumiseen. Tukipaketti polkaisee käyntiin kokonaisen kestävän kasvun ohjelman, joka parhaimmillaan uudistaa talouden rakenteita ja parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Samalla rynnitään aikaisempaa ripeämmin kohti ilmastoneutraalia tulevaisuutta.

— Suomi käyttää puolet EU:n tukirahoista vihreän siirtymän vauhdittamiseen ja energiajärjestelmien uudistamiseen. Tämä on selvästi enemmän kuin EU-maissa keskimäärin, Kostama huomauttaa.

Kostaman mielestä kestävän kasvun ohjelman ja elvytyspaketin linjaukset on syytä sisällyttää hallituksen tekeillä olevan ilmasto- ja energiastrategian osaksi. Kostama on tyytyväinen, että elvytyspaketti tunnistaa ja tunnustaa myös viime keväänä valmistuneet teollisuuden vähähiilisyystiekartat, joiden rakentamiseen uhrattiin verta, hikeä ja kyyneleitä.

— Elvytyspaketista, vähähiilisyystiekartoista sekä ilmasto- ja energiapoliittisesta strategiasta saadaan hyvä kokonaisuus. Niitä täydentää kesällä valmistuva EU:n Fit-for-55-ohjelma. Uusia poliittisia avauksia ei enää tarvita. Näillä eväillä Suomen ilmastopoliittiset tavoitteet toteutuvat.

— Energia-ala odottaa kiihkeästi energiaverotusta koskevia poliittisia linjauksia. 10–15 vuoden päähän ulottuva energiaverotuksen tiekartta parantaisi toimintaympäristö vakautta ja ennustettavuutta, toteaa Energiateollisuus ry:n johtaja Jari Kostama.

 

Investointeja tukien rinnalla

Ensikuulemalta kahden miljardin euron elvytyspaketti vaikuttaa poikkeuksellisen suurelta rahamäärältä. Paketin vaikutus Suomen kansantalouteen on kuitenkin vain prosenttiyksikön kymmenysten luokkaa, asiantuntijat laskevat. Vertailukohteeksi sopivat suomalaisen energiatoimialan vuosittaiset investoinnit — noin 2,5 miljardia euroa.

— Ilmastopolitiikan toteuttamisessa ja päästöjen vähentämisessä yksityisen rahan merkitys on ollut Suomessa valtava. Päätökset ja käytännön toimet päästöjen vähentämisestä sitä paitsi tehdään lähes aina yrityksissä. Kun yhteistyö yritysten ja julkisen vallan välillä toimii hyvin, on toiminta tehosta ja investointipäätöksiä tekevät yritykset saavat kaipaamaansa vakautta. Kestävän kasvun ohjelma ja tätä ennen julkaistut vähähiilisyystiekartat vahvistavat hyvän yhteistyön merkitystä, Kostama toteaa.

— Oleellista olisi kuitenkin toimintaympäristön vakaus ja ennustettavuus. Tätä energia-alalla kaivataan. Erityisesti 10–15 vuoden päähän ulottuvat energiaverotuksen näkymät 10– vuoden olisivat tarpeen. Sumuverho haihtuu kummasti, kunhan hallitus käynnistää lupaamansa energiaverotuksen uudistustyön. Tätä on odotettu.

Näin vihreän siirtymän 822 miljoonaa jakaantuu

Maa- ja metsätalous

  • Peltojen ravinteiden kierrätys 20 miljoonaa
  • Metsänhoito 10 miljoonaa

Liikenne

  • Julkiset latausverkostot 20 miljoonaa
  • Yksityiset latausverkostot 20 miljoonaa

Rakennukset

  • Energiatehokkuus 40 miljoonaa
  • Öljylämmityksen tapporaha 70 miljoonaa

Energiasektori

  • Uusien teknologioiden tukeminen 155 miljoonaa
  • Energiaverkkojen kehittämien 155 miljoonaa

Teollisuus

  • Vetytalous ja hiilidioksidin talteenottotekniikat 150 miljoonaa
  • Kiertotalous 110 miljoonaa
  • Prosessien sähköistys ja energiatehokkuus 60 miljoonaa
  • Lupamenettelyjen tehostaminen 12 miljoonaa

Teollisuus kärjessä

Päästäänkö EU:n elvytysrahojen avulla eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä Suomessa? Ei ehkä täysin, mutta elvytysrahat osaltaan vauhdittavat jo alkanutta muutosta. Ehkä juuri siksi hallitus haluaa kohdistaa rahoista suurimman osan teollisuuden ja energiatoimialan päästövähennystoimiin — liikennesektori saa rahoista selvästi vähemmän.

Energiaverkot mainitaan elvytysohjelmassa erikseen. Etenkin kaukolämpöverkkojen status on nosteessa, kun niiden merkitys ja mahdollisuudet on oivallettu. Kaukolämmön tuotannon päästöissä on kieltämättä vielä vähennettävää, mutta kaukolämpöverkot tarjoavat lähes rajattomat mahdollisuudet hyödyntää erilaisia energianlähteitä, joilla korvataan fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käyttöä.

Esimerkiksi hukkalämpöjä syntyy paljon erilaisten teollisuusprosessien yhteydessä. Viime syksynä tehty hukkalämpöpotentiaalin kartoitus osoitti tämän. Kaikkien hukkalämpöjen hyödyntäminen ei ole kuitenkaan taloudellisesti kannattavaa. Osa vaikeammin hyödynnettävistä hukkalämmöistä saadaan kuitenkin elvytysrahojen avulla todennäköisesti hyötykäyttöön.

Elvytysrahoitus voi vauhdittaa myös merituulivoiman ja biojalostamoiden rakentamista. Tällä hetkellä niiden rakentamisen ongelma on heikko kannattavuus. Tutkimus-, tuotekehitys- ja investointitukien kaltainen avittaminen saattaa kuitenkin antaa niille potkun kohti kaupallisia markkinoita. Tuet voivat vauhdittaa myös pilottilaitosten rakentamista.

Hiilidioksidin talteenottotekniikka on myös potentiaalinen tukien käyttökohde. Jo 1970-luvulla kehitetty tekniikka on yhä kallista käyttää eikä polttolaitosten piippujen nokilta talteen otetulle ja nesteytetylle hiilidioksidille ole keksitty Suomessa riittävän hyviä käyttökohteita tai taloudellisesti mielekkäitä loppusijoituspaikkoja.

Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Halvat ja helpot päästövähennystoimet on jo tehty — samalla päästöoikeuksien hinta nousee tasaisesti EU:n päästökauppajärjestelmässä. Päästöoikeuksien hinta on ehtinyt huidella jo ennätyslukemissa: 44 eurossa hiilidioksiditonnilta. Analyytikoiden mielestä satanen tonnilta voisi olla täysin realistista vuoden 2030 tienoilla. Päästöoikeuksien kallistuminen parantaa aikaisemmin kalliiden päästövähennysmenetelmien kilpailukykyä.

Vetytalouteen panostaminen todennäköisesti lisää hiilidioksidintalteenottotekniikoiden nostetta. Vedestä voidaan puhtaan sähkön avulla valmistaa vetyä ja kun vetyyn lisätään hiiltä — siis sitä kamaa, jota hiilidioksidin talteenottolaitteilla kerätään talteen piippujen nokalta — saadaan puhtaita polttoaineita. Siksi osa elvytysrahoista suunnataan vetytalouden ja osa hiilidioksidin talteenottotekniikoiden kehittämiseen.

Paljonko päästöt vähenevät?

Elvytysrahoilla tuetut investoinnit vähentäisivät Suomen hiilidioksidipäästöjä noin kuusi prosenttia vuoteen 2026 mennessä, näin hallitus ohjelmassaan arvioi. Kun Suomen hiilidioksidipäästöt olivat vajaat 53 miljoonaa tonnia vuonna 2019, niin elvytysrahoilla saataisiin aikaiseksi 3,2 miljoonan tonnin vähenemä seuraavien reilun viiden vuoden aikana.

Karkeasti laskettuna yhden elvytysrahoilla vähennetyn hiilidioksiditonnin hinnaksi muodostuu reilut 30 euroa, mikäli elvytyspaketista käytetään noin miljardia euroa päästöjä vähentäviin investointeihin. Hinta on aika lailla linjassa päästöoikeuksien hintakehitykseen verrattuna.

Elvytysohjelman mukaan suurin päästövähennyspotentiaali on yhä energiantuotannossa, vaikka toimiala on jo pitkään tehnyt päästövähennystöitä. Viime vuonna sähkön ja kaukolämmön tuotanto aiheuttivat yhteensä 9,4 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Hallituksen arvion mukaan tästä voidaan niistää elvytysrahojen avulla kaksi miljoonaa tonnia. Tämän lisäksi toimiala jatkaa omia päästövähennystoimiaan, mikä näkyy mm. energiaturpeen käytön ennätyksellisen nopeana vähentymisenä.

Tällä hetkellä katse kohdistuu erityisesti kaukolämmön tuotantoon, joka aiheutti viime vuonna 4,4 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt. Vajaa puolet Suomessa tuotetusta kaukolämmöstä aiheuttaa vielä hiilidioksidipäästöjä, mutta mahdollisuudet vähentää päästöjä kustannustehokkaasti ovat erinomaiset. Lisäksi kaukolämpöverkkojen vahvistaminen tukee tätä.

Energia-alaan välillisesti vaikuttava elvytys

  • Digitalisaation edistäminen 217 miljoonaa
  • Tutkimuksen ja tuotekehityksen tukeminen 267 miljoonaa
  • Työllisyys ja työmarkkinat 170 miljoonaa
#energiatalous #energiaverotus #ilmastopolitiikka
Jaa artikkeli:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja