Kemijoen ja Ounasjoen vaelluskalakantoja elvytetään vapaaehtoisin toimin

Millä keinoilla vaelluskaloja pohjoisen jokiin?

05.11.2021, kello 15:27

Teksti Markku Niskanen | Kuva Lehtikuva ja Markku Niskanen

Osittain luonnonvaraiset vaelluskalat saattavat palata Kemijoelle ja Ounasjoelle. Lapin Liitto, Kemijoki Oy ja PVO-Vesivoima Oy ovat käynnistäneet yhteisen hankkeen alueella. Hankkeen toteuttamista hankaloittaa kuitenkin Lapin ELY-keskuksen vireille laittamat uudet kalatalousvelvoitteet.

Kemijoella ja Ounasjoella ovat vastakkain osittain luonnonvaraisten vaelluskalakantojen palauttaminen ja täysin luonnonvaraisten vaelluskalakantojen palauttaminen. Voimayhtiöiden mielestä täysin luonnonvaraisen vaelluskalakannan palauttaminen Kemijokeen ja Ounasjokeen on epärealistista. Lapin ELY-keskus on kuitenkin toista mieltä.

Mistä asiassa on kyse? Tilannekuvan kartoittaminen on syytä aloittaa Suomen suurimman joen ensimmäiseltä padolta, josta jatketaan matkaa Taivalkoskella sijaitsevalle padolle.

Kemijoen suistoalueella sähköä tuottaa PVO-Vesivoima Oy:n vuonna 1949 valmistunut Isohaaran voimalaitos. Viime vuosisadan puolivälissä osattiin ajatella vaelluskaloja, mutta tästä huolimatta kalat eivät koskaan oppineet käyttämään jo voimalaitoksen alkuvuosina toteutettua kalahissiä. Nykyisin käytössä olevat modernit kalahissit sen sijaan toimivat hyvin.

PVO-Vesivoiman ympäristöasiantuntija Jyrki Salo kertoo, että parhaimpina vuosina lähes 9000 kalaa käyttää Isohaaran voimalaitoksen kalateitä.

— Vuosittain laitoksen kalateissä ui 1000–2000 yli 45 senttimetrin pituista emokalaa. Kalamääriin vaikuttaa kuitenkin alueella elävien lohien ja meritaimenten nousuhalukkuus. Istutetut kalat eivät nouse yhtä innokkaasti kuin luonnonkalat.

Kalateihin nousseita emokaloja on siirretty aina Ounasjoelle ja Yli-Kemijoelle asti. Hyvästä tuloksesta kiitokset kuuluvat Lohijokitiimi Oy:lle, joka on vuokrannut kalatiet Keminmaan kunnalta.

Isohaaran voimalaitos sijaitsee Kemijoen suistoalueella.

Salo on tyytyväinen alan yritysten ja tutkijoiden yhteistyöhön.

— Vesivoimayhtiöiden vapaaehtoiset toimenpiteet ja kehitystyö ovat tuottaneet Kemijoella tuloksia, joita valtiovallan tukemat selvitykset ja tutkimukset ovat edistäneet. Käytössä on ratkaisumalleja, joiden avulla vaelluskalojen elinolosuhteita voidaan erilaisissa kohteissa kohentaa.

Salo huomauttaa, että samalla Isohaaran kahden kalatien käytettävyyden parantaminen jatkuu yhä.

— Kalateiden ja kiinniottolaitteiden toimivuutta ja tehokkuutta parannetaan sitä mukaa, kun uutta tutkimustietoa on käytettävissä. Juuri nyt päivitimme kameralaskurit ja parantelimme houkutusvirtauksia pumppujen avulla.

Isohaaran voimalaitoksen ensimmäinen kalatie valmistui vuonna 1993 ja toinen vuonna 2012.

— Edellinen on Oulun yliopiston suunnittelema perinteinen kalatie, jossa on pystyraot ja kaksi suuaukkoa. Koska toiselle kalatielle jäi niukasti tilaa, rakennettiin siitä niin sanottu impulssikalatie, jolloin kalat uivat voimalaitoksen läpi.

Salo kertoo, että PVO-Vesivoima seuraa tarkasti alan kehitystä, jotta uusia ratkaisuita voitaisiin ottaa käyttöön myös Kemijoella.

— Esimerkiksi Iijoen ylimmällä voimalaitoksella Haapakoskella valmistui toissa kesänä uusi alavaellusväylä ja kiinniottolaite, joiden toimintaa seuraamme, Salo kertoo.

Smolttisydän on ankkuroitu Taivalkosken voimalaitokseen.

Kalasydän vie emokalat yläjuoksulle

Isohaarasta seuraava voimalaitos ylävirran suuntaan sijaitsee runsaan 20 kilometrin päässä Taivalkoskella. Sen takana on paljon kaloille sopivia suotuisia kutupaikkoja. Taivalkosken voimalaitoksen yhteyteen on rakennettu hydraulinen kalasydän, joka auttaa kalat voimalaitoksen ohi. Luonnonvarakeskuksen tekemän selvityksen mukaan kalasydän on toiminut tavoitteiden mukaisesti.

— Yli 40 prosenttia Isohaaran kautta Taivalkoskelle saapuneista lähinnä istutetuista emokaloista on päässyt Kemijoen toisen padon yli hydraulisen kalasydämen avulla.

Kemijoki Oy:n johtaja Ismo Heikkilä toteaa, että nyt on perusteltua käynnistää vaihe vaiheelta suunnittelu myös muissa Kemijoen voimalaitoksissa alajuoksulta ylöspäin.

— Vaelluskalojen elinolosuhteita parantavat toimet eivät ole kategorisia, vaan ne on räätälöitävä tapauskohtaisesti. Hyvä paikallinen yhteistyö auttaa tavoitteiden saavuttamisessa.

Taivalkoskella käynnistyi kesäkuussa myös uusi hanke, jossa ensimmäistä kerta kokeillaan kalanpoikasten siirtämistä smolttisydämen avulla voimalaitoksen alapuoliseen virtaan. Smolttisydän on samankaltainen hydraulinen laite kuin kalasydän, jolla emokaloja siirrettään alavirrasta voimalaitospadon ohi ylävirtaan.

Smolttisydämen rakentaminen Taivalkosken voimalaitokseen onnistuu kohtuullisin kustannuksin, koska voimalaitoksen yhteydessä sijaitsevaa vanhaa uittoränniä voidaan hyödyntää.

— Jo olemassa olevan kalasydämen tarvitsemia putkistojakin voidaan hyödyntää hankkeessa. Lisäksi automaation sisältävä ohjauskonttikin on paikoillaan, Heikkilä kertoo.

Smolttisydän vie kalat alavirtaan vanhan uittorännin avulla.

Uittorännin kautta merta kohti

Kalanpoikaset uivat smolttisydämeen, joka johtaa ne uittorännin kautta voimalaitoksen alapuolelle. Sieltä niiden matka jatkuu kohti merta.

— Kalat uivat houkutusvirran ja ohjausverkon avulla voimalaitoksen yläpuolelle kiinnitettyyn smolttisydämeen, joka siirtää ne padon yli. Kamerat taltioivat tiedot istutetuista ja luonnonmukaisesti syntyneistä kaloista, Sohlberg kertoo.

— Suuren osan smolteista odotetaan pääsevän Perämereen joko tulvajuoksutusten mukana tai hitaasti pyörivien isosiipisten Isohaaran voimalaitoksen Kaplan-turbiinien läpi.

Heikkilä suhtautuu luottavaisesti smolttisydämen toimintaan.

— Menetelmän etuna on siirrettävyys. Laitteen avulla smoltteja voidaan siirtää myös yläjuoksun voimalaitosten ohi. Tämä on merkittävä osa Kemijoen vaelluskalojen elinmahdollisuuksien parantamisessa.

Kokeilun kustannukset ovat noin 350 000 euroa, josta neljännes on saatu maa- ja metsätalousministeriöltä. Hankkeeseen osallistuvat Kemijoki Oy:n ja Kalasydän Oy:n lisäksi Fortum Power and Heat Oy, Helen Oy, UPM Energy, Vattenfall AB ja Koskienergia Oy.

Lisää smoltteja odotetaan uivan muutaman vuoden kuluttua Taivalkosken padolle, sillä myös lisääntymiseen sopivien alueiden kunnostusta tehostetaan.

Kemijoki Oy ja Kalasydän Oy jatkavat myös Taivalkosken yläpuolella sijaitsevan Runkausjoen kunnostustöitä. Hankkeelle on saatu 30 prosentin rahoitus maa- ja metsätalousministeriön alaiselta kunnostusohjelmalta.

— Taivalkosken yläpuolisilla jokialueilla ennen Ossauskosken voimalaitosta on varsin hyvät taimenen lisääntymisalueet, joita Keminmaalla sijaitsevien Taivalkosken ja Isohaaran välillä ei ole, Sohlberg toteaa.

 

Kalauoma suunnittelupöydällä

Taivalkosken voimalaitoksen viereen suunnitellaan myös lähes 700 metrin pituista hybridikalauomaa. Sen rakentaminen vaatii taiturointia voimalaitoksen ja muiden infrarakenteiden vuoksi. Kalauoma on johdettava maantien, kevyen liikenteen väylän ja useiden yksityisteiden alitse.

— Lopullinen investointipäätös tehdään lupaprosessin jälkeen. Siihen voi kuitenkin kulua useita vuosia lausuntokierrosten ja mahdollisten valitusten vuoksi.

Heikkilä kertoo, että hanketta on jo esitelty paikallisille sidosryhmille ja se on saanut positiivisen ja kiinnostuneen vastaanoton.

— Taivalkosken voimalaitoksen viereen kaavaillun kalauoman alku on niin sanottu tekninen kalatie kiinniottolaitteineen ja sen yläosa on luonnonmukainen kalatie. Useamman miljoonan euron projektille haetaan aikanaan myös valtiovallan rahoitustukea, Heikkilä lisää.

Kemijoella seurataan tarkalla silmällä kotimaisten ja kansainvälisten ratkaisuiden kehittelyä. Suomalaisten vesivoimayhtiöiden välinen yhteistyö on tiivistä, mutta sitä tehdään myös ruotsalaisen Vattenfall AB:n kanssa.

— Kaikki rakennetut kalatiet eivät ole täyttäneet niille asetettuja tavoitteita. Huolellinen suunnittelukaan ei aina takaa onnistumista, Heikkilä tähdentää.

#Vesitalous #vesivoima