Blogit

Markkinat Omakynä Antti Kohopää

Ympäristöneuvostossa ilmastopolitiikan tulevaisuus

22.03.2024, kello 13:48

Maanantaina Brysselissä kokoustaa ympäristöneuvosto. Ympäristöneuvostoon kuuluvat EU-maiden...

Omakynä Tuotanto Marja Rankila

Pienistä puroista kasvaa suuri virta

20.03.2024, kello 15:12

Keskusteluissa nousee usein eteen väite, että vesivoimaa ei enää tulevaisuudessa tarvita, kun...

Jäsenkynä Markkinat Kimmo Alatulkkila

Kaupunkien energiayhtiöt vetytalouden ja viennin vetureiksi?

05.03.2024, kello 12:25

Pitkä ja kylmä talvi alkaa tuntua hiljalleen punteissa. Kylmissä olosuhteissa eläminen antaa meille...

Kuka haluaa venäläistä energiaa

Turpeen paluu?

04.03.2022, kello 14:33

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Turpeen paluu?

Suomi pyristelee eroon hiilidioksidipäästöjä aiheuttavasta energiaturpeesta. Ukrainan kriisi ja energiatoimitusten mahdollinen keskeytyminen Venäjältä ovat kuitenkin tuomassa turpeen takaisin parrasvaloihin.

Energiaturpeen käyttö on romahtanut Suomessa. Syynä on ilmastopolitiikka ja päästökauppa. Koska turpeen polttaminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä, eivät turpeella tuotettu sähkö ja lämpö pärjää energiamarkkinoilla. Politiikkaosastolla taas hallitus haluaa puolittaa energiaturpeen käytön vuoteen 2030 mennessä.

Energiaturpeen käyttöä ei ole kielletty Suomessa, kuten kivihiilen kieltolaki lopettaa hiilen polttamisen vuoteen 2029 mennessä. Energiaturve jyrätään markkinaehtoisesti, kun kalliit päästöoikeudet syövät turve-energian kilpailukyvyn. Kaikki energiayhtiöt eivät ole jääneet tätä odottelemaan, vaan ovat aktiivisesti ryhtyneet etsimään päästöttömiä vaihtoehtoja energiaturpeelle. Siksi turpeen käyttö vähenee nopeasti — oletettua nopeammin.

Ilmasto kiittää, mutta huoltovarmuus haukkoo henkeään. Huoltovarmuuden kannalta turve on enemmän kuin kätevä polttoaine, lähes ylivertainen muihin verrattuna. Se on kotimaista ja sen varastointi on helppoa — selvästi helpompaa kuin esimerkiksi metsähakkeen, joka varastoinnissa menettää energiasisältöään.

Turvetta on poltettu pitkään Suomessa, joten sen käyttö osataan ja käyttöä varten on kehitetty erityisiä laitteita ja koneita. Juuri tässä piilevät myös ongelmat. Kun energiayhtiöt eivät halua käyttää turvetta, ei sitä enää osteta — ja kun ei osteta, niin turvetta ei kannata myöskään tuottaa. Turveammattilaiset siirtyvät muihin hommiin, koneet myydään tai ne jätetään ruostumaan ja lopulta turveosaaminen katoaa. Tämän jälkeen turvetta ei ole saatavissa edes huoltovarmuustarpeisiin.

— Energiaturpeen käyttö ja turveosaamisen ylläpitäminen ovat kieltämättä ristiriidassa Suomen ilmastotavoitteiden kanssa, toteaa Huoltovarmuuskeskuksen lämpöpoolin valmiuspäällikkö Hille Hyytiä.

Lämpöpooli on osa Suomen huoltovarmuusjärjestelmää. Lämpöpoolin tehtävänä on huolehtia siitä, että kaukolämmön tuotantoa varten ylläpidetään varmuusvarastoja, joiden avulla lämpöhuolto toimii myös kriisiaikoina. Yksi varautumisen muoto on energiaraaka-aineiden varastointi.

Miksi energiaturve on tekemässä paluuta juuri nyt? Syynä on Venäjän energiatoimitusten mahdollinen keskeytyminen ja energiariippuvuuden vähentäminen Venäjästä. Jos Venäjältä ei saada metsähaketta tai energiapuuta, on yksi tapa korvata menetys kotimaisella turpeella.

Hyytiän mielestä energiaturpeen alasajoa ei tarvitsisi toteuttaa niin kovalla kiireellä kuin sitä on tehty tähän asti. Hallituksen asettama tavoite energiaturpeen käytön vähentämisestä toteutuu joka tapauksessa.

Kriisi paljastaa surkeat päätökset

Ukrainan kriisi ei osoittanut pelkästään Euroopan riippuvuutta venäläisestä energiasta. Se paljasti myös joukon itseaiheutettuja päänsärkyjä. Yksi niistä on Saksan luopuminen ydinvoimasta. Yksikään luopumispäätöksen perustelu ei nykyisessä tilanteessa tuo esille mitään hyvää. Kaikki perustelut johtavat vain kalliimpiin tai ilmaston kannalta vahingollisempiin ratkaisuihin tai lisäävät energiariippuvuutta Venäjästä.

Samankaltaisia päätöksiä on tehty Belgiassa. Puolet Belgian sähköstä tuotetaan ydinvoimalla. Maassa on kuitenkin tehty päätös ydinvoiman alasajosta ja ydinvoiman korvaamisesta kaasuvoimalla — jota kaiken lisäksi rakennettaisiin valtion tuella. Lopputulos on samanlainen kuin Saksassa.

Eikä tässä vielä kaikki. Tammikuussa EU-komission lopullisesti lanseeraamat kestävän rahoituksen kriteerit — taksonomia — jättivät ydinvoiman löysään hirteen. Taksonomia ei kohtele ydinvoimaa tasavertaisesti muiden päästöttömien energiantuotantomuotojen kanssa. Taksonomiaan ydinvoimalle räätälöidyt ”erityiskriteerit” ovat osin vaikeaselkoisia ja tulkinnanvaraisia. Tästä huolimatta Fortum päätti hakea jatkoaikaa Loviisan ydinvoimalaitokselle vuoteen 2050 asti.

Kaupallistumisen kynnykselle ehtinyt pienydinvoima — SMR — taas kaipaa pikaista lainsäädännöllistä viimeistelyä, jotta sen asema olisi selkeä. Kun lainsäädäntö on pulkassa, olisi Suomessakin syytä käynnistää kansallinen pilottihanke mahdollisimman pian. Pienydinvoimasta odotetaan varteenotettavaa vaihtoehtoa etenkin kaukolämpöä tuottavana ratkaisuna.

 

Ei enää merkittävä polttoaine

Pitäisikö kriisiaikoja varteen koottuja suomalaisia energiaturvevarastoja laajentaa nykyisestä Ukrainan kriisin seurauksena? Ehkä — mikäli on uskominen julkisuudessa esitettyihin näkemyksiin. Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä ei kuitenkaan usko, että normaalioloissa energiaturve nousisi enää merkittävien polttoaineiden joukkoon.

— Mikään ei estä energiayhtiöitä käyttämästä turvetta. Kaikki kuitenkin tietävät, että päästöoikeuksien kallistuminen on tehnyt sen käytöstä hyvin kallista eikä turve tästä enää ainakaan halpene.

Leskelä muistuttaa, että turvetuotantoa ja turveteollisuutta ajetaan alas juuri siitä syystä, että energiayhtiöt eivät enää halua ostaa tai käyttää turvetta. Taustalla toki vaikuttavat ilmastopolitiikka ja poliittiset päätökset.

Tällä hetkellä varmuusvarastoihin kootun turpeen energiasisältö vastaa 0,7 terawattitunnin käyttöä. Nykyisin turvetta tuotetaan melko vähän. Mikäli energiaturpeen kysyntä ei kasva, ei uutta energiaturvetta tuoteta markkinaehtoisesti tämän enempää. Jos taas valtio haluaa kasvattaa huoltovarmuusvarastoja nykyisestä ja ylläpitää turvetuotannon infrastruktuuria, tarvitaan sitä varten muita toimia.

Alueelliset erot suuria

Suurin osa metsähakkeesta, puuenergiasta ja energiaturpeesta käytetään kaukolämmön tuotantoon. Kaukolämpöyhtiöt ovat alueellisia yrityksiä, joiden polttoainevalinnat ovat hyvin erilaisia. Siksi metsähakkeen käytöllä voi olla jollakin alueella suurempi merkitys kuin jollain toisella paikkakunnalla — sekä huoltovarmuuden kannalta että markkinaehtoisen lämmöntuotannon kannalta.

Kaukolämpöyrityksen polttoainepaletit siis vaihtelevat. Otetaan esimerkki. Kaukolämpöyhtiö on ehkä valinnut pääpolttoaineeksi puuhakkeen, jota tuodaan Venäjältä. Varapolttoaineina ovat maakaasu ja öljy. Huoltovarmuuden kannalta polttoainepaletti on ongelmallinen, koska kaikki polttoaineet ovat tuontitavaraa.

— Ukrainan kriisi pakottaa ajattelemaan toimintatapoja ja strategioita ylipäätään uudella tavalla, ei pelkästään huoltovarmuuden kannalta, Leskelä huomauttaa.

Jatketaan vielä esimerkkiyhtiössä. Yhtiössä ehkä ajatellaan, että korvataan Venäjältä tuotu metsähake kotimaisella metsähakkeella. Hyvä idea, mutta saman ovat hoksanneet muutkin kaukolämpöyhtiöt — eikä tässä vielä kaikki: metsähaketta sellunvalmistuksessa käyttävä paperiteollisuus aikoo myös korvata venäläisen metsähakkeen kotimaisella. Pahimmillaan tällaisessa tilanteessa voi käydä niin, että metsätalouden tai puunjalostusteollisuuden sivuvirtoja jää aikaisempaa vähemmän energiayhtiöiden käyttöön.

Mitä tällaisessa tilanteessa voidaan tehdä? Voidaanko metsien ensiharvennushakkuita lisätä tai tehostaa metsien hoitotoimia, jotta sivuvirtoja saataisiin enemmän kaukolämpöyhtiöiden käyttöön? Jos tämä ei onnistu, niin yksi vaihtoehto on energiaturve. Sen hankinnan kanssa on kuitenkin syytä olla ketterä.

— Mikäli kaukolämpöyhtiö mielii hankkia energiaturvetta tulevan talven käyttöä varten, niin nyt pitäisi olla hereillä. Tilaukset olisi tehtävä viimeistään pääsiäiseen mennessä, koska turvetta tuotetaan vain kesällä, Leskelä huomauttaa.

Energiajärjestelmän uudet kasvot

Ukrainan kriisi muuttaa pysyvästi eurooppalaista energiajärjestelmää. Paluuta vanhaan ei ole senkään jälkeen, kun tilanne Euroopassa rauhoittuu. Muutos on varautumista tulevaan.

— Pelkästään venäläisestä maakaasusta irtaantuminen olisi Euroopan unionille valtava ponnistus, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.

Leskelän mielestä oleellista muutoksessa on kansalaisten tuki ja hyväksyntä. Sitä tarvitaan, koska kaikki toimet nostavat ainakin aluksi energian hintaa. Entä miten eurooppalaisen talouden käy, kun EU-maat siirtyvät nopeasti energiamuodoista toisiin.

— Emme ole pulassa, koska asiat voidaan ratkaista. Tosin ratkaisuilla on hintansa. Lisäksi toimenpiteitä tukemaan tarvitaan hyviä poliittisia päätöksiä.

Leskelä arvioi, että alkuvaiheessa kivihiilen käyttö ehkä kasvaa, kun sillä korvataan venäläistä maakaasua. Tämä näkyy jo nyt kivihiilen kallistumisena maailmanmarkkinoilla.

— Eurooppalainen sähkömarkkinamalli saattaa joutua suurennuslasin alle, jos hintavaihteluita halutaan hillitä. Samalla mietitään sitä, löytyisikö keinoja vaikuttaa maakaasun hintavaihteluihin jollain tavalla.

Päästökaupan vaikutus eurooppalaisen sähkön hintaan on suuri. Todennäköisesti eurooppalaisten on pohdittava myös sitä, olisiko päästökaupan ohjausvaikutusta liudennettava edes tilapäisesti. Tätä varten Euroopan unionin päästökauppajärjestelmässä on jo olemassa markkinavakausmekanismi, jonka avulla säädellään päästöoikeuksien määrää markkinoilla.

Tähän mennessä mekanismi on imuroinut päästöoikeuksia markkinoilta ja luonut niukkuutta, jotta Euroopan unionin päästövähennystavoitteet saataisiin toteutettua suunnitelmien mukaisesti. Yhtä hyvin markkinoilta imuroituja päästöoikeuksia voidaan laskea takaisin ja kääntää päästöoikeuksien hinta mahdollisesti laskuun.

 

Mistä energia on peräisin?

Viime vuonna sähköä tuotiin Venäjältä Suomeen 8,7 terawattituntia — noin kymmenen prosenttia Suomessa käytetystä sähköstä. Suomalaiset energiayhtiöt ovat Ukrainan kriisi seurauksena lopettaneet ostojaan Venäjältä kannanottona tapahtumille. Energiatoimitukset voivat loppua itärajan takaa siis muistakin syistä kuin venäläisen osapuolen keskeyttäminä.

Suomalaiset yritykset eivät kuitenkaan tuo Venäjältä sähköä, vaan sitä tuo venäläisten omistama RAO Nordic Oy. Mikäli suomalaiset haluaisivat keskeyttää venäläisen sähköntuonnin, olisi se poliittinen kysymys — tosin sähköntuonti voi hiipua muistakin syistä.

— Kansalaiset eivät ehkä halua enää ostaa venäläistä sähköä, kuten eivät halua ostaa muitakaan venäläisiä tuotteita. Siksi energiayhtiöiden olisi varauduttava siihen, että sähkön tai energian alkuperää alkaa kiinnostaa ihmisiä aikaisempaa enemmän, toteaa Energiateollisuus ry:n energiakauppajohtaja Pekka Salomaa.

Tämä tarkoittaisi sitä, että joku ei ehkä suostu ostamaan venäläistä sähköä tai kyselyt kaukolämmön tuotannossa käytettyjen raaka-aineiden alkuperästä alkavat kiinnostaa. Kysymyksiin kannattaa varautua.

Energiaturpeesta — ja paljon muustakin — keskusteltiin Energiateollisuus ry:n eStudiossa 4.3.2022. eStudiossa keskustellaan joka toinen viikko ajankohtaisista energiapoliittisista teemoista. eStudio välitetään webinaarimuotoisesti. Tarkempia tietoja löytyy täältä.

 

#energia ja Eurooppa #energiaturvallisuus #päästökauppa
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja