Lainsäädäntö on nyt valmis

Vetytaloudelle vihdoinkin vauhtia?

12.09.2025, kello 10:02

Teksti Petri Sallinen | Kuva Scanstockphoto

Vetytaloudelle vihdoinkin vauhtia?

Vetytalous voi nyt tulla. Vedyn tuotantoa koskeva lainsäädäntö on vihdoinkin saatu valmiiksi Euroopan unionissa. Lainsäädäntö määrittelee minkälaisia ovat uusiutuva vety, vähähiilinen vety ja fossiilinen vety — ja minkälaista sähköä niiden tuottamisessa saa käyttää.

Vetytalouden viimeistelyä on odotettu kieli pitkällä. Lainsäädäntöä tarvitaan, jotta investoinnit voisivat alkaa ja jotta laitokset tuottaisivat oikeanlaista vetyä. Tavoitteena on sellainen vetytalous, joka vähentää EU-alueen hiilidioksidipäästöjä niissä kohteissa, joissa sähköistäminen ei toimi.

Euroopan unionissa vety on ilmastopolitiikan väline ja kilpailukyvyn kohentaja. Vetytalouden varaan on laskettu paljon ja hypetystä aiheen ympärillä on ollut jo pitkään — ehkä liiankin pitkään, ennen kuin mitään konkreettista on edes tapahtunut.

Uusiutuvalla sähköllä tuotettu puhdas vety, mutta myös sen vähähiilinen pikkuveli ovat keinoja päästä eroon fossiilisista poltto- ja raaka-aineista sekä venäläisestä energiasta. Nyt kun EU-komissio sai vihdoin betonoitua vähähiilisen vedyn säännöt, pääsevät yritykset suunnittelemaan investointejaan.

— Tätä on odotettu. Tuotantoa koskeva lainsäädäntö mahdollistaa sen, että yritykset voivat tehdä kannattavuuslaskelmia ja investointipäätöksiä, toteaa Energiateollisuus ry:n kaasumarkkina-asiantuntija Heikki Lindfors.

Tarjolla kolmenlaista vetyä

Euroopan unionin vetytalous perustuu kolmeen erilaiseen vetyyn: uusiutuvaan vetyyn, vähähiiliseen vetyyn ja fossiiliseen vetyyn. Vetyperheessä uusiutuva vety on EU-politiikan keskiössä. Sitä valmistetaan uusiutuvalla sähköllä vedestä. Lainsäädännössä uusiutuvasta vedystä käytetään lyhennehirviötä RFNBO — renewable fuel of non-biological origin.

Uusiutuva vety on päästötön tuote. Sen käytölle on asetettu tavoitteet, jotka sitovat EU:n jäsenmaita. Vuonna 2030 teollisuuden käyttämästä vedystä 42 prosenttia pitäisi olla uusiutuvaa vetyä.

Tällä hetkellä suomalainen teollisuus käyttää vuosittain noin kuusi terawattituntia fossiilista vetyä. Suurin osa siitä kuluu liikennepolttoaineiden tuotannossa.

Teollisuudelle asetetun velvoitteen tarkka taso Suomessa on vielä hieman epäselvä, mutta se on joka tapauksessa kohtuullinen muihin jäsenvaltioihin verrattuna. Tämä johtuu siitä, että Suomessa ei ole kovin laajaa lannoitteiden tai teollisuuskemikaalien valmistusta, jonka yhteydessä käytettäisiin suuria määriä vetyä. Suomella on myös hyvät mahdollisuudet tuottaa uusiutuvaa vetyä yli oman tarpeen.

Vähähiilinen vety valmistetaan myös sähköllä vedestä. Sen valmistamiseen kelpaa kaikenlainen verkkosähkö — sähkön ei siis tarvitse olla tuuli- tai aurinkosähköä, vaan ydinsähkökin kelpaa. Lindforsin mielestä vähähiilisen vedyn määritelmä on suomalaisittain erinomainen.

— Jos tuulisähköä ei ole tarjolla, voidaan vähähiilistä vetyä valmistaa muunlaisella verkosta saatavalla sähköllä. Suomessa vähähiilisen vedyn valmistamiseen kelpaa kaikki sähköverkosta saatavilla oleva sähkö.

Lindfors ennustaa, että vähähiilisestä vedystä muodostuu Suomessa tärkeä sivutuote. Vetyä valmistavat tehtaat voivat toimia ympäri vuorokauden tuottaen kahdenlaista vetyä — sen mukaan, minkälaista sähköä on saatavilla. Tämä mahdollisuus lisää laitosten käyttöastetta ja kannattavuutta.

Myös markkinoilta saatavan sähkön hinta voi vaikuttaa siihen, minkälaista vetyä milloinkin kannattaa valmistaa.

Fossiilista vähähiilistä vetyä valmistetaan maakaasusta. Sen määritelmä on kuitenkin niin tiukka, että todennäköisesti vain norjalaiset kykenevät valmistamaan kyllin puhdasta fossiilista vetyä. Amerikkalainen liuskekaasu sen sijaan ei kelpaa fossiilisen vedyn raaka-aineeksi, koska se ei ole tarpeeksi puhdasta.

Tilanne selkiytyi

Tähän asti vetyteollisuus on investoinut varovasti. Lindforsin mukaan aikaisemmin taloudellista suunnittelua hankaloitti se, että etukäteen ei voitu tietää minkälaisella käyttöasteella laitoksella voitiin tuottaa vetyä.

— EU-komission tekemä päätös vähähiilisen vedyn määritelmästä selkiytti tilanteen. Päätös koskee EU:ssa tuotettua vetyä, mutta myös EU:n ulkopuolelta tuotavaa vetyä.

Vähähiilisen vedyn käytölle ei ole asetettu velvoitteita tai määrällisiä tavoitteita samaan tapaan kuin uusiutuvan vedyn käytölle on asetettu. Tosin velvoitteita saattaa olla tiedossa, kun EU:n Industrial Decarbonization Accelerator Act julkaistaan loppuvuodesta. Sen tavoitteena on kiihdyttää päästövähennyksiä raskaassa teollisuudessa.

— Vähähiilistä vetyä voidaan käyttää esimerkiksi päästökauppasektorilla korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Tämä vähentää hiilidioksidipäästöjä ja helpottaa kansallisten päästövähennystavoitteiden saavuttamista, Lindfors huomauttaa.

Vähähiilinen vety kelpaa myös lento- ja meriliikenteen polttoaineiden raaka-aineeksi. Laivaliikenteessä saa käyttää myös fossiilisesta polttoaineista tuotettua vähähiilistä vetyä, mutta lentoliikenteen polttoaineeseen kelpuutetaan vain puhtaalla verkkosähköllä tuotettu vähähiilinen vety.

Minkälaista sähköä saa käyttää?

EU-komissio asetti vähähiilisen vedyn valmistuksessa käytettävälle sähkölle vaatimuksia. Taustalla vaikuttaa vähäpäästöiselle vedylle asetettu vaatimus, jonka mukaan vähäpäästöisen vedyn valmistuksen kasvihuonekaasupäästöjen on oltava 70 prosenttia pienemmät kuin fossiilisen vedyn tuottamisen aiheuttamat päästöt.

Koska suurin osa vähäpäästöisen vedyn valmistuksen päästöistä on sähköntuotannon päästöjä ohjaa vaatimus käytännössä suurimmaksi osaksi sähköntuotantoa. Sähköntuotannon päästöjä tarkastellaan tässä tapauksessa edellisen vuoden keskimääräisinä päästöinä.

Sähköntuotannon päästöjä voidaan tarkastella myös tuntitasolla — reaaliaikaisesti. Suomessa kantaverkkoyhtiö Fingrid laatii tunnittaisen päästöennusteen. Sen avulla voidaan ennakoida minä tunteita on mahdollisuus saavuttaa vaadittu 70 prosentin päästövähenemä. Näiden tuntien aikana voidaan tuottaa vähähiilistä vetyä.

Lindfors kertoo, että Suomessa vähähiilisen vedyn tuotannossa käytettävän sähkön päästöjä tarkastellaan pääasiassa edellisen vuoden päästökeskiarvon perusteella.

— Suomalainen verkkosähkö alittaa kirkkaasti vähähiilisen vedyn tuotantoon kelpuutettavan sähkön raja-arvot. Tämän varmistaa Olkiluoto 3 ja runsas tuulivoimakapasiteetti. Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Ranskassa tilanne on samanlainen.

Lindfors toteaa, että vähähiilistä vetyä koskevien määritelmien asettaminen eteni EU:n käsittelyssä hyvin.

— EU-komissio kuunteli tarkalla korvalla suomalaista energiatoimialaa, mikä näkyy lopullisessa säädöksessä.

#vetytalous
Jaa artikkeli:
Vastuullista journalismia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakkolliset kentät merkitty *

Kommentit ()

Ei kommentteja