Yhteistuotannon kujanjuoksu

09.02.2026, kello 15:25

Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitos tuottaa nimensä mukaisesti sähköä ja kaukolämpöä tai teollisuudessa prosessihöyryä ja sähköä. Yhteistuotannon mollivoittoisessa sävelmässä erityisesti sähköntuotanto on se, jonka kertosäe soi epävireisesti.

Yhteistuotantosähkö on menettänyt kilpailukykyään, koska tuulivoima, aurinkovoima ja jopa ydinvoima ovat edullisempia tapoja tuottaa sähköä. Pohja heikolle kannattavuudelle luotiin jo vuonna 1991, kun käyttöön otettiin fossiilisten polttoaineiden valmistevero.

Kun ilmastopolitiikka valtasi alaa, muuttui fossiilisten polttoaineiden käyttöön perustuvan yhteistuotannon asema vuosi vuodelta tukalammaksi. Ilmastopolitiikan aikana fossiilisten polttoaineiden käytölle onkin vaikea saada ymmärrystä. Niistä halutaan päästä kokonaan eroon.

Päästökaupan seurauksena hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien polttoaineiden käytöstä tuli kallista. Viimeinen niitti oli Venäjän masinoima energiakriisi, joka nosti entisestään fossiilisten polttoaineiden hintaa — ja lisäsi yhteiskunnan halua irtautua lopullisesti fossiilitaloudesta.

Yhteiskunnan suhtautuminen itse polttamiseen on vielä osittain arvoitus. Paheksunta kaikenlaista polttamista kohtaan voi kuitenkin voimistua, jolloin yhteistuotantokin saa siitä osansa. Ainakin suomalaisten halu vähentää metsästä kerättävän energiapuun käyttöä vetää tähän suuntaan.

Fossiilisten polttoaineiden käytössä on tapahtunut paljon lyhyessä ajassa. Tällä hetkellä sähköä ei enää tuoteta Suomessa fossiilisilla polttoaineilla — tai tuotetaan hitunen, jos ollaan tarkkoja. Viime vuonna maakaasusähköä saatiin 0,8 terawattituntia, kivihiilisähköä 0,2 terawattituntia ja turvesähköä 0,5 terawattituntia.

— Ilmastopolitiikan kannalta on hyvä, että fossiilisia polttoaineita käyttävät laitokset ovat kadonneet markkinoilta. Tämän seurauksena toimitus- ja huoltovarmuusasioita joudutaan kuitenkin miettimään uudella tavalla, toteaa Energiateollisuus ry:n energiatuotannon johtaja Jari Kostama.

Nykyisin sähkön ja lämmön yhteistuotanto perustuu kiinteiden polttoaineiden tai maakaasun käyttöön. Kivihiili on korvattu biopolttoaineilla niissä laitoksissa, joissa se on ollut mahdollista. Viimeinen vain kivihiiltä käyttävä yhteistuotantolaitos suljettiin viime keväänä Helsingissä.

Vuosien varrella yhteistuotantolaitoksia on suljettu ja purettu. Osa on suljettu vanhuuttaan, osa sen vuoksi, että laitos on menettänyt kilpailukykynsä. Teknisesti toimintakykyisiä laitoksia ei aina kannata pitää edes varalaitoksina, koska niiden ylläpitäminen aiheuttaa kustannuksia.

Kostama toteaa, että fossiilisten polttoaineiden korvautuminen biopolttoaineilla paransi jonkin verran yhteistuotannon kilpailukykyä, mutta ei riittävästi. Biopolttoaineiden polttamiseen perustuva sähköntuotanto on monessa tapauksessa selvästi kalliimpaa kuin muut sähköntuotantomuodot.

Sähköntuotanto laskee, kapasiteetti ei

Vaikka yhteistuotantosähkön määrä on laskenut reippaasti markkinoilla, ei yhteistuotannon kapasiteetti ole supistunut samassa suhteessa. Kaikki yhteistuotanto ei ole kuitenkaan samanlaista eikä laitoksia käytetä tai omisteta samoista syistä. Kaupungit tuottavat laitoksillaan kaukolämpöä ja sähköä, teollisuus taas prosessihöyryä ja sähköä.

Kaupunkien omistamien yhteistuotantolaitosten päätuote on kaukolämpö. Pahimmillaan sähkö on pakkopulla, jota syntyy sivutuotteena ja joka syö laitosten kaukolämpötehoa. Ennen tilanne oli toinen: arvokas sähkösaalis paransi laitoksen kokonaiskannattavuutta.

— Monissa yhteistuotantolaitoksissa on reduktio-ominaisuus, jolloin sähköä tuottava turpiini voidaan ohittaa, eli silloin laitoksen tuottama höyry käytetään vain kaukolämmön tuottamista varten. Vanhemmissa yhteistuotantolaitoksissa sähköntuotannon ohittaminen on rajoitettua, mutta uudet ja modernisoidut laitokset ovat joustavampia, Kostama kertoo.

Teollisuus tarvitsee prosessihöyryä teollisuustuotteiden valmistukseen. Siksi teollisuuden omistamien yhteistuotantolaitosten käyttöä ohjaavat suhdanteet, kaupunkien laitosten käyttöä kiinteistöjen lämmitystarve.

Yhteistuotannon tehoa on siis kadonnut markkinoilta, mutta maltillisesti. Vuonna 2010 kaupunkien ja teollisuuden yhteistuotantolaitosten yhteenlaskettu teho oli 5650 megawattia. Viime vuonna se oli 4510 megawattia. Viidessätoista vuodessa yhteistuotannon teho on laskenut vain 1100 megawattia: 550 megawattia kaukolämmöntuotannossa ja 550 megawattia teollisuudessa.

Samaan aikaan kaukolämmöntuotannon yhteydessä syntyvän sähkön määrä supistunut rajusti: 74 prosenttia. Teollisuuden omistamissa laitoksissa pudotus on ollut selvästi pienempi: 41 prosenttia. Viime vuonna kaukolämmöntuotannon yhteydessä syntyi sähköä 4369 gigawattituntia ja teollisuuden laitosten yhteydessä 6540 gigawattituntia.

Hieman yllättäen yhteistuotantosähkön kannattavuus on kuitenkin parantunut.

— Kolmannekseen supistuneen sähköntuotannon myynnillä saatiin viime vuonna lähes saman verran rahaa kuin kolme kertaa suuremmalla tuotantomäärällä kymmenen vuotta sitten, Kostama huomauttaa.

Yhteistuotantolaitoksissa tuotetun kaukolämmön määrä on vähentynyt — erillistuotanto lämpökeskuksissa on yleistynyt

Kaukolämmitys sähköistyy

Myös kaukolämpöä yhteistuotantolaitokset tahkoavat yhä vähemmän. Vuonna 2010 yhteistuotantolaitokset jauhoivat 71 prosenttia suomalaisten käyttämästä kaukolämmöstä (27 400 GWh) — viime vuonna enää 34 prosenttia (11 900 GWh).

Kun kaukolämmöntuotanto sähköistyy, syrjäyttävät sähkökattilat ja hukkalämpöjen hyödyntäminen yhteistuotantoa. Sekä sähkömarkkinoiden murros että kaukolämpötoimialan kumous ahdistavat yhteistuotannon nurkkaan.

Viime vuonna 61 prosenttia kaukolämmöstä tuotettiin polttamalla energiapuuta, teollisuuden puutähdettä, biopolttoaineita tai jätettä. Polttaminen siis jatkuu, mutta yhä useammin lämpökeskuksissa — laitoksissa, jotka eivät tuota sähköä.

Mitä yhteistuotannon tilalle?

Miksi uusia yhteistuotantolaitoksia ei enää rakenneta?

— Kaukolämpöä voidaan tuottaa edullisemmin muilla tavoilla eikä sähköntuotanto ole enää yhtä kannattavaa kuin aiemmin, Kostama toteaa.

Sähköntuotannossa tuulivoima ja aurinkovoima kasvavat vielä pitkään. Pumppuvoimalaitokset saattavat olla uusi tapa tuottaa sähköä, mutta niiden rakentaminen on rajallista ja Pohjois-Suomessa hankkeita vastustetaan ainakin tällä hetkellä.

Yhteistuotanto piti aikoinaan yllä kaukolämmön ja sähkön keskinäistä riippuvuutta. Vaikka vanha riippuvuussuhde on nyt katoamassa, tulee tilalle uusi. Sähköä käytetään yhä enemmän lämmöntuotannossa. Lisäksi sähkökattilat saavat rinnalleen lämpöakkuja, joihin eri tavoilla tuotettuja kuumia vesiä voidaan varastoida tulevaa käyttöä varten.

Sähkökattiloiden yleistyminen syventää yhteistuotannon syöksykierrettä. Sähkökattiloiden ahkera käyttö aiheuttaa sen, että yhteistuotantolaitokset käynnistyvät yhä myöhemmin syksyllä ja että ne pysäytetään yhä aikaisemmin keväällä. Käyttötunteja on entistä vähemmän, mikä heikentää kannattavuutta.

Nenä pinnalle tukieurojen avulla?

Synkistä sävyistä huolimatta yhteistuotantosähköllä on yhä paikkansa suomalaisessa energiajärjestelmässä. Yhteistuotantosähkö auttaa paikkailemaan tuuli- ja aurinkosähköntuotannon jättämiä reikiä — samalla periaatteella kuin vesivoimalaitokset. Esimerkiksi kuluvana talvena yhteistuotantosähköä tuotettiin runsaasti vähätuulisen pakkasjakson aikana.

Markkinaehtoisesti toimivaan energiajärjestelmään ei kaivata valtiollisia tukia sotkemaan eri tuotantomuotojen hinnanmuodostusta, vaikka niiden avulla äkkiseltään voitaisiinkin helpottaa yhteistuotannon tukalaa oloa.

— Yhteistuotantosähkö säilyy markkinoilla, jos sen rooli on markkinoiden mielestä tärkeä. Sen asemaa ei tarvitse vahvistaa tukien avulla, Kostama huomauttaa.

Kostama muistuttaa, että yhteistuotannosta voidaan muillakin tavoilla pitää huolta — tai heikentää sen asemaa entisestään.

— Yhteistuotantolaitokset käyttävät nykyisin biopolttoaineita ja yhdyskuntajätettä, joista arviolta puolet on fossiilisia. Se, miten näitä polttoaineita kohdellaan esimerkiksi verotuksellisesti, vaikuttaa yhteistuotannon kilpailukykyyn.

Kostaman mielestä esimerkiksi metsähakkeen energiakäytölle ehdotettu ylimääräinen vero olisi myrkkyä yhteistuotannolle. Myös kiinteistöjen lämmitystapoja ohjaavilla rakennusmääräyksillä voidaan heikentää tai vahvistaa kaukolämmön ja samalla yhteistuotannon asemaa.

— Miksi yhteistuotannon arkkuun pitäisi lyödä uusia nauloja poliittisin päätöksin?

Kapasiteettimekanismit — eli valtion maksama taloudellinen tuki — jollekin tietylle energiantuotantomuodolle voi kuulostaa helpolta ratkaisulta parantaa jonkun sähköntuotantomuodon kilpailukykyä. Tukien käyttö on kuitenkin kallista ja aiheuttaa kilpailluilla markkinoilla haitallisia sivuvaikutuksia. Ehkä juuri siksi tämäntapaiset ratkaisut on vietävä EU-komission syyniin.

#kaukolämpö #yhteistuotanto

Jaa artikkeli: