Hyväksyntä on ansaittava

30.12.2020, kello 16:17

Teksti Vesa Ville Mattila | Kuva Jyväskylän yliopisto ja Posiva Oy

Eurajoki on ensimmäinen paikkakunta maailmassa, missä viranomaiset ja paikalliset asukkaat hyväksyivät käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen toteuttamisen. Posiva on tehnyt paljon työtä ansaitakseen paikkansa yhteisössä.

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta ei ole saatu maaliin vielä missään. Teknisesti turvallisena pidettyjä ratkaisuja on olemassa, mutta loppusijoitukselle ei hevin saa paikallista ja poliittista hyväksyntää. Eurajoelle tällä vuosikymmenellä valmistuva Posiva Oy:n loppusijoituslaitos onkin maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ja kiinnostava ennakkotapaus.

Yhteiskuntatieteiden tohtori Mika Kari tarkastelee tuoreessa väitöskirjassaan (First of its kind: Eurajoki as a nuclear community and site for the final disposal of spent nuclear fuel) Eurajokea ydinjätteiden loppusijoituksen suunnannäyttäjänä. Jyväskylän yliopistolle tehty väitöskirja pohjautuu työ- ja elinkeinoministeriön johtaman Kansallisen ydinjätehuollon tutkimusohjelman yhteydessä Eurajoella suoritettuun kyselyyn.

— Hankkeen toteuttajan on ansaittava paikkansa yhteisössä, tiivistää Kari havaintonsa.

 

Paikallinen hyväksyntä kriittisen tärkeää

Sopivan paikkakunnan etsiminen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamista varten on yksi ydinenergian pitkäaikaisimmista pulmista. Viimeistään suunnitteluvaiheen kalkkiviivoilla ylittämättömäksi kynnykseksi näyttää nousevan paikallisen hyväksymisen saavuttaminen. Kannattaa siis kysyä, kuinka hyväksyntä rakentuu ja mitkä seikat siihen vaikuttavat.

— Paikallisen hyväksynnän saaminen on keskeistä kaikelle lähtökohtaisesti ei-toivotulle maankäytölle, joka puolestaan liittyy läheisesti niin sanottuun Nimby-ilmiöiden joukkoon (Not in my backyard), Kari taustoittaa.

Väitöskirjassaan Kari luo katsauksen Eurajokeen ydinteollisuuspaikkakuntana ja siihen, kuinka asukkaiden mielipiteet loppusijoituksesta suhteutuvat riskitutkimuksen, tieteen ja teknologian tutkimuksen sekä ympäristösosiologian teorioihin. Hyväksynnän tarkastelussa Kari keskittyy erityisesti kahden kehyksen vertailuun.

— Vakiintunut ydinkeidaskehys keskittyy taloudellisiin tarpeisiin ja työllisyyteen, haastava teollisuustietoisuuskehys puolestaan toiminnan sopimiseen ympäristöönsä, sen herättämiin mielikuviin ja kulttuuriseen integraatioon, Kari selittää.

— Kehys ylipäätään tarkoittaa sosiaalisesti iskostunutta ajattelutapaa, joka auttaa ihmistä tulkitsemaan maailmaa ja sen ilmiöitä. Kärjistetysti kyse on siitä, mihin yhteyteen ja ennakkokäsitykseen jokin nähty, kuultu tai havaittu asia sovitetaan ja miten.

                     

Kokonaisvaltainen hyvinvointi keskeistä

Väitöskirjatutkimuksessaan Kari osoittaa, että paikkakunnan kokonaisvaltainen hyvinvointi on asukkaille tärkeämpää kuin keskenään kilpailevat kehykset ja niiden näkökulmat.

— Oleellisia ovat hankkeen toteuttajan ja paikkakunnan välinen suhde sekä asukkaiden näkemys projektin vaikutuksesta paikkakunnan hyvinvoinnille. Pelkän taloudellisen hyödyn sijaan hankkeen tulee sopia paikallisiin näkemyksiin siitä, mikä on sopivaa ja kannattavaa paikkakunnan tai alueen kannalta.

— Tärkeimmältä näyttää loppusijoituslaitoksen myönteinen vaikutus vastaajan näkemykseen siitä, millainen paikkakunta Eurajoki on loppusijoituslaitoksen myötä elää, mitkä ovat omat tulevaisuuden odotukset.

Kari sanoo monien havaintojensa tuntuvan jopa itsestäänselvyyksiltä. Silti ne näyttävät helposti unohtuvan. Esimerkiksi taannoin Australiassa kansalaiset tyrmäsivät käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitushankkeen. Kun hankkeen puuhaajat painottivat taloudellisia etuja, asukkaat kritisoivat heitä muiden näkökohtien unohtamisesta ja katteettomien lupausten antamisesta.

 

Ydinjätteiden loppusijoitus Eurajoen Onkaloon on tarkoitus aloittaa 2020-luvulla. Suomi on ensimmäinen maa maailmassa, joka on rakentanut ydinjätteille loppusijoituspaikan. Eurajoen Onkalo on louhittu syvälle peruskallioon

Samassa veneessä

Posivan onnistuminen Eurajoen loppusijoituspaikan toteuttamisessa perustuu Karin mukaan paljolti ydinvoimayhtiöiden ja suomalaisen yhteiskunnan vankkaan pohjatyöhön. Asialla ovat entuudestaan tutut toimijat (Posivan omistavat Teollisuuden Voima  Oyj ja Fortum Power & Heat Oy), jotka ovat hoitaneet tonttinsa hyvin ja luotettavasti. Lisäksi meillä perinteisesti arvostetaan insinöörejä, teknologiaa ja konsensusta.

— Teollisuuden kannalta keskeistä on saada hanke siististi sovitettua paikkakunnalle. Tämä tarkoittaa yhteisöllisen näkökulman ottamista huomioon, paikallisten osallistamista ja hankkeen rakentamista alhaalta ylöspäin — eikä toisinpäin. Ja jos vastustus paikkakunnalla on vain vähäistä, putoaa pohja pois maanlaajuiselta vastustukselta, Kari huomauttaa.

— Posiva on tehnyt lujasti töitä varmistaakseen hankkeensa sopivuuden Eurajoelle. Jo Posivan konttorin perustaminen paikan päälle loi vahvan signaalin. Ollaan kaikki samassa veneessä ja rakentamassa hyvän jatkumoa Eurajoella.

Kehitettävää Kari löysi lähinnä hankkeen yhteistoiminnallisuudesta.

— Aidosti valtaa jakava yhteistoiminta jää Suomessa yleensäkin melko vähäiseksi. Esimerkiksi Eurajoen kunnan valta loppusijoituslaitoksen suhteen kutistui lähinnä veto-oikeuteen periaatepäätöksen yhteydessä.

Kari muistuttaa loppusijoituksen hyväksyttävyyden ainutkertaisuudesta. Mikäli Fennovoima rakentaa oman loppusijoituslaitoksensa, se saattaa joutua ponnistamaan paljon haastavammasta lähtökohdasta kuin Posiva. Hyväksyttävyyden vaikeuskerrointa voi nostaa pelkästään venäläisen Rosatomin osaomistajuus.  

 

Sovellettavissa muihinkin suuriin hankkeisiin

Väitöskirjatutkimuksen lähestymistapaa pystyy Karin mielestä soveltamaan moniin muihin meillä ja maailmalla mietittäviin projekteihin.

— Kyseeseen tulevat suuria taloudellisia riskejä sisältävät megaluokan hankkeet tai muut mahdollisesti vaaraa aiheuttavat hankkeet. Sellaisia ovat esimerkiksi Helsingin ja Tallinnan välinen tunneli, suuret padot, kaivokset, kemianlaitokset tai polttoainejalostamot.

— Yhden projektin hyvistä tuloksista voi ottaa oppia muissa projekteissa. Sellaisenaan toimenpiteitä ja tuloksia ei tietenkään saa siirrettyä projektista ja paikkakunnalta toiseen.

Kari on toiminut tutkijana Jyväskylän yliopistolla, Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä ja Tampereen yliopistolla sekä osallistunut lukuisiin Kansallisen ydinjätehuollon tutkimusohjelman projekteihin. Parhaillaan hän hahmottelee uutta tutkimushanketta, jossa käsiteltäisiin ja mallinnettaisiin useiden isojen suomalaisten teollisuusprojektien hyväksyttävyyttä ja sen rakentumista.

#ydinvoima