Teksti Karoliina Muukkonen

En ihmettele, jos kuulen tai luen taas lähipäivinä seuraavat väitteet jossain: ”Suomen metsät kaadetaan energiaksi” tai ”Suurin osa puusta päätyy lopulta energiaksi”. Ensi lukemalla nämä kaksi virkettä voivat vaikuttaa identtisiltä, mutta todellisuudessa kertovat kaksi eri tarinaa, joista toinen on totta ja toinen ei varsinaisesti. 

On totta, että suurin osa puusta päätyy lopulta energiaksi tavalla tai toisella. (Emme nyt aloita filosofista keskustelua energian säilymislaista.) Tämä osoitetaan Suomen tasolla esimerkiksi vuosittain julkaistavassa tilastossa puun kulkuvirroista. Niiden mukaan esimerkiksi vuonna 2021 puun kuiva-aineesta 59 % päätyi lopulta energiaksi. LUKE on julkaissut asiaa taustoittavan blogitekstin.

Se kannattaa lukea ajatuksella. Pääpointti kiteytyy blogitekstin otsikkoon ”Puuraaka-aine hyödynnetään tehokkaasti – ensin tuotteeksi, sitten energiaksi”. Se, että puusta 59 % päätyy lopulta energiaksi, ei tarkoita, että hakkuista yli puolet tehtäisiin energiapuun vuoksi. On nyt vain parempi käyttää puuaines mahdollisimman tehokkaasti hyväksi, kun puu kuitenkin kaadetaan jonkin lyhyt- tai pitkäikäisimmän tuotteen valmistamiseksi.  

Sekin on totta, että energiapuuta on käytetty viime vuosina koko ajan enenevässä määrin, kun lämmön- ja sähköntuotannossa on korvattu fossiilisia polttoaineita ja myös turpeen käyttöä kestävällä kotimaisella polttoaineella. Sitä tarvitaan nyt entistä enemmän, kun venäläisen biomassapolttoaineen tuonti päättyi reilu vuosi sitten. 

Mikään tehty skenaariolaskelma ei kuitenkaan ennusta lämpö- ja voimalaitoksilla käytettävän puupolttoaineiden kokonaismäärän enää merkittävästi kasvavan. Tälle löytyy isossa mittakaavassa looginen selityskin. Poliittinen ohjaus on vahvasti kannustanut investoimaan kestävään ja uusiutuvaan bioenergiaan fossiilienergian sijasta. Isot laitokset, joita yhtiöt ovat aikoinaan alkaneet suunnitella tätä tarkoitusta varten ovat nyt valmiita ja käytössä. Paikallisesti, ja pienempien toimijoiden kohdalla, mietitään varmasti edelleen millä olemassa oleva turvetta käyttävä kaukolämpökattila voidaan korvata. 

Mikä on siis totuus, kaadetaanko Suomen metsät energiaksi? Kuten LUKEn blogitekstissäkin mainitaan, isossa kuvassa tämä väittämä on vähintään virheellinen tulkinta. Kun katsotaan metsiemme puun poistuman ja hakkuukertymän tilastoja, saadaan aivan eri luvut. Suoraan energiaksi metsähakkeena menee runkopuuna ja latvusmassoina & kantoina vuosittain vain noin 10 % kaadetusta puusta. Tuo runkopuu tulee lähes poikkeuksetta harvennushakkuukohteilta, ja jos se olisi teknisiltä ominaisuuksiltaan ns. ainespuukelpoista, on taustalla jokin muu syy, miksi puu ei päädy sellu- tai muuhun prosessiin.

P.S. tuo edellä mainittu energiapuun osuus kaikesta hakatusta puusta on muuten samaa luokkaa, kuin vuosittaisen pientalojen polttopuun käytön kerrotaan olevan. 

Kirjoittaja

Karoliina Muukkonen

kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n metsäenergia-asiantuntija

#bioenergia

Jaa artikkeli: