Uhkaako tukihuuma kokonaisuutta?

04.03.2026, kello 08:24

Teksti Petri Sallinen

Fantasiakirjallisuudessa velhojen ja taikureiden on muistettava tasapaino. Jokainen loitsu tai manaus aiheuttaa jossain muualla vastareaktion. Jos velho kutsuu peltojen ylle sateen, kärsii maa toisaalla ankarasta kuivuudesta.

Valtion taloudellinen tuki eri energiantuotantomuodoille on kuin fantasiakirjallisuuden loitsu. Se vahvistaa yhden sähköntuotantomuodon asemaa markkinoilla ja heikentää jonkun toisen tuotantomuodon kilpailukykyä.

Loitsullaan sähkömarkkinavelho siis vaikuttaa markkinoiden tasapainoon. Kun jotain tuotantomuotoa tuetaan valtion varoin, sen asema markkinoilla vahvistuu — laitoksen tuottama sähkö menee paremmin kaupaksi. Samalla markkinoille ilmaantunut tukea nauttiva tulokas työntää jonkun toisen laitoksen ulos markkinoilta. Aikaisemmin kilpailukykyisestä laitoksesta on tällä tavalla saatu kilpailukyvytön — pahimmillaan pysyvästi, jolloin laitokseen tehdyt investoinnit jäävät tekijänsä tappioiksi.

Tukien käyttö tuo epävarmuutta markkinoille. Juuri nyt minun ei kannata investoida uuteen voimalaitokseen, jos vaikka vuoden päästä investointien kyytipojaksi olisi tarjolla tukieuroja. Potentiaaliset investoijat jäävät odottamaan sen sijaan että investoisivat juuri nyt. Tähän riittävät pelkät puheet mahdollisten tukijärjestelmien rakentamisesta.

Uutta ydinvoimaa ei kuulemma kannata rakentaa ilman valtion tukia — ei myöskään merituulivoimaa. Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia katoaa ennenaikaisesti markkinoilta, jos niiden käyttöä ei tueta. Kantaverkkoyhtiö Fingrid taas haluaisi markkinoille pari sataa megawattia kaasumoottorilaitoksia, jotka nekin voitaisiin rakentaa valtion tukien avulla.

Tällä hetkellä ainoastaan maatuulivoimaa ja aurinkovoimaa rakennetaan markkinaehtoisesti — siis ilman valtion tukia. Tosin näidenkin osalta investointihalut ovat hiipumassa, mutta eivät tukien puutteen vuoksi. Syynä on alhainen sähkönhinta ja alhainen kysyntä. Kun sähköä ei mene riittävästi kaupaksi, ei synny kannattavaa liiketoimintaa. Pitäisikö tämäkin ongelma ratkaista tukien avulla?

Suomella on kokemusta tukijärjestelmien käytöstä. Vuonna 2011 otettiin käyttöön tuulivoiman syöttötariffi. Sen avulla maahan saatiin vajaat 2400 megawattia uutta tuulivoimatehoa. Tähän mennessä syöttötariffitukea on maksettu noin 1,8 miljardia euroa valtion kassasta. Järjestelmän piirissä oleville 120 laitokselle tukea maksetaan vuoteen 2030 asti.

Onko syöttötariffiin käytetty raha paljon vai vähän, kuinka monta megawattituntia sähköä tuella saatiin ja mikä on tuetun megawattitunnin hinta? Oliko syöttötariffi ylipäätään hyvä diili?

Voi olla, että ilman syöttötariffia Suomeen ei olisi syntynyt nykyisen kaltaista markkinaehtoisesti toimivaa tuulivoimatuotantoa — tai se olisi syntynyt hitaammin. Sekin on vielä tutkimatta, mikä vaikutus syöttötariffin käytöllä on ollut. Ovatko esimerkiksi sähkön ja lämmön yhteistuotannon kannattavuusvaikeudet syöttötariffin aiheuttamia?

Suomen energiatoimiala on Euroopassa viimeinen markkinaehtoista toimintaa puolustava linnake. Monissa EU-maissa energiainvestoinnit toteutetaan massiivisten valtiollisten tukijärjestelmien avulla ja valtiota huudellaan yhä useammin avuksi, kun yritykset ovat putoamassa suohon.

Suomessakin poliittinen asetelma näyttää ideologisesti peräti hullunkuriselta. Viikko sitten ydinvoimapaneelissa kokoomuksen, perussuomalaisten ja keskustan edustajat vaativat ydinvoimarakentamiselle valtiollista tukea. Sosialidemokraattien edustajan tehtäväksi jäi markkinaehtoisuuden puolustaminen.

Sähkönkäyttäjät maksavat viime kädessä sähköntuotannon tukiin käytetyt eurot. Juuri siksi keskieurooppalainen sähkö on huomattavasti kalliimpaa kuin Suomessa — ja juuri siksi suomalainen sähkö on Euroopan halvinta.

Tukien käytön jälkeenkin nettohyöty voi olla nolla. Tukien avulla markkinoille saatiin uutta kapasiteettia, joka työnsi vanhaa ulos. Voimalaitostehoa ei saatu lisää, mutta sähkön hinta nousi.

#energiamarkkinat #energiatalous