Joona Turtiainen

Kirjoittaja on Energiateollisuus ry:n johtaja

Energiasiirtymässä on vauhtia, muttei ollenkaan tarpeeksi

10.08.2022, kello 14:48

Kuva: Scanstockphoto

Olen Krimin hyökkäyksen jälkeisinä vuosina usein yrittänyt täydentää keskustelua huoltovarmuudesta ja toimitusvarmuudesta lisäämällä listan kolmanneksi energiapoliittisen riippumattomuuden. Siitä ei ole tällä nimellä kuitenkaan puhuttu. Juuri energiapoliittisen riippumattomuuden tarkastelu olisi voinut johtaa Venäjä-riippuvuuden järjestelmälliseen rajoittamiseen. Suomen tilanne ei ole heikko verrattuna Keski-Eurooppaan. Saksa on päinvastoin tietoisesti lisännyt energiapoliittista riippuvuuttaan ajatellen, että lopputulos olisi ollut jotain aivan muuta kuin nykyinen katastrofi. Energiewende ja Energiesicherheit eivät ole kohdanneet. 

Energian tarjonnan heikkeneminen ja voimakas kysyntä johtavat nyt, ja erityisesti ensi talvena, korkeisiin sähkön hintoihin. Kysynnän ja tarjonnan tasapainoa ei mikään taikatemppu kuten lisävero, markkinamallin muutos tai hintakatto korjaa. On sekä säästettävä kysynnästä että pyrittävä lisäämään tarjontaa. Sama koskee lämpöä ja liikennepolttoaineita. Energiamuodoilla on keskinäisvaikutuksia markkinoilla. Erityisesti tämä koskee kaasua ja sähköä. 

Energiajärjestelmän iso muutos ilmastopäästöjen vähentämiseksi on onneksi johtanut fossiilituonnin ja nimenomaan venäläisen fossiilituonnin vähenemiseen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomessa energiantuotannon päästöt on puolitettu ja tahti vain kiristyy. Myös EU:ssa muutos on ollut vahvaa, mutta se olisi voinut olla vielä paljon vahvempaakin. Eurooppalaiset tavoitteet vähentää fossiilienergian käyttöä vuoteen 2020 mennessä olivat lepsut, koska niiden kiristäminen sidottiin Kööpenhaminan vuoden 2009 ilmastosopimukseen, jota ei koskaan tullut. Lepsut ilmastotavoitteet johtivat taloudellisen kannustimen eli päästökaupan heikkoon tilaan koko 2010-luvun ajaksi. Koska päästön hinta ei tehnyt muutoksesta kannattavaa, laittoivat nopeampaa edistystä kaipaavat maat paljon veronmaksajien rahaa uusiutuvan energian tukiin. Energian ja päästöjen hinnat pysyivät keinotekoisesti ennätyksellisen alhaalla pitkään. Tällaisessa maailmassa fossiilienergia roikkui järjestelmän keskeisenä osana paljon pidempään kuin olisi pitänyt. Nyt siitä saadaan maksaa. 

Menneitä virheitä on turha jossitella. Nyt on esitetty toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi, ja osa niistä on varsin riskipitoisia. Esitettyjä ehdotuksia hintakatoista on vaikea arvioida ilman yksityiskohtia. Tukkusähkön hintakaton laskeminen kuitenkin todennäköisesti veisi intressin investoida varavoimaan ja energiavarastoihin, joilla sähkön riittävyys hintapiikkien aikaan voidaan turvata. Siten myös poistettaisiin intressi myydä sähköä Suomeen muualta silloin, kun meillä on siitä pulaa. Lisäksi tällainen kenties lupaavalta kuulostava hintakaton lasku ei heijastuisi asiakkaille asti, ainakaan kotitalousasiakkaille. Päinvastoin se lisäisi kiertävien sähkökatkojen todennäköisyyttä hätäratkaisuna.  
 
Esiin noussut ajatus siirtää tehoreserviin laitettuja laitoksia takaisin markkinoille on sen sijaan rakentava keskustelunavaus. Tehoreservikauden päättyessä ei ensi talven tehoreserviin kannattaisi ehkä laittaa sellaisia laitoksia, joille saattaisi nyt olla käyttöä vapailla markkinoilla. Kasvava vapaa tuotanto voisi näin osaltaan lievittää hintapaineita. Sähkön arvonlisäveron määräaikainen alentaminen olisi kaikille kotitalouksille kohdistuva kevennys, joka lisäisi ostovoimaa eikä sekoittaisi sähkömarkkinoita. Osa valtion tulonmenetyksistä saataisiinkin takaisin, kun kotitaloudet käyttäisivät säästyneet rahojaan muihin hyödykkeisiin. Se ei kuitenkaan olisi ihan edullinen keino, eikä eniten tarvitseviin kohdistuva täsmäapu. 

Espanjan ja Portugalin mallissa asetetaan lisävero sellaiselle sähköntuotannolle, jolla on suuret kiinteät, mutta pienet muuttuvat kustannukset. Tyypillisesti vero siis koskisi sellaista tuotantoa, joka ei käytä fossiilisia polttoaineita. Niiden keräämä voitto korkean hinnan aikana on katsottu ansiottomaksi. Tätä tuotantoa on kuitenkin rakennettu ja ylläpidetty matalienkin hintojen aikana markkinariskiä ottaen. Nyt niillä on mahdollisuus kattaa kiinteitäkin investointikustannuksia. Tämä houkuttelee lisää kipeästi kaivattuja investointeja. Epäsymmetrisen veron asettaminen vie uskottavuutta energiamarkkinalta energiasiirtymän edistäjänä ja lisää koko järjestelmän kustannuksia asiakkaille vähänkään pidemmällä tähtäimellä.  

Edullisemman hintatasapainon löytyminen on uuden energian aikakaudella paljon enemmän kiinni energiankäytön ajoituksesta kuin summittaisesta säästämisestä. Näin ollen olisi tärkeää, että kuluttajille heijastuisi sähkömarkkinoilta kannuste säästää sähköä juuri oikeaan aikaan – ja käyttää sitä surutta esimerkiksi kovatuulisena päivänä. Kiinteisiin hintoihin nojaava markkina on nyt hintashokin myötä viemässä asiaa päinvastaiseen suuntaan, kun kuluttajien suojautuminen hintamuutoksilta vie pohjan uudenlaiselta energiankäytöltä. 

Nyt esiin nousseen energiahaasteen myötä tarvitaan energiamurroksen keskittämistä fossiilisista irtautumiseen nopeasti ja tehokkaasti. Tähän tarvitaan mukaan myös kuluttajia, joille täytyy olla tarjolla aiempaa fiksumpia energiatuotteita. Näiden myötä älykkäästi ajoitetusta energiankäytöstä on tultava uutta valtavirtaa, kirjaimellisesti. Pitkään olisi jo ollut teknisesti mahdollista tehdä tästä kaikesta automaattista ja huoletonta. Sähkönkäytön älykkään ajallisen kohdentamisen palvelujen osalta monilla sähkönmyyjillä ja muillakin yrityksillä on ollut ainakin pilotointeja, mutta hyvin vakaa spot-hintataso ja myös kiinteähintaisten määräaikaisten sopimusten suosio ovat hidastaneet kehitystä. Nyt pitäisi tehdä kehitysharppaus tälle vuosikymmenelle, mieluiten muutamassa kuukaudessa. 

Itse jatkan tuntihinnoitellun pörssisähkön ostajana. Jatkan myös sellaisten kodinkoneiden ja latureiden metsästystä, jotka osaisivat automaattisesti ajoittaa sähkönkäytön halvoille tunneille. Toistaiseksi tarjonta on hämmästyttävän kehnoa. Laitteiden mainostettu älykkyys liittyy yleensä kaikkeen muuhun paitsi niiden kuluttamiin euroihin. Oman sähkön käytön ajoittamisessa ei ole kyse vain oman tilin saldosta, vaan koko yhteiskunnan energiahuollosta. Yhteiseurooppalaisessa energiajärjestelmässä parempi kulutuksen ajoittaminen tarkoittaa koko EU:lle kykyä irrota nopeammin venäjäntuonnista. Toistaiseksi ajoitus on hoidettava omin pikku kätösin – mielekäs harrastus se kuitenkin on. 

Uusi energiajärjestelmä on lähestynyt meitä vähitellen, mutta nyt on aika ottaa harppaus energian käytön puolella. Nopeassa siirtymävaiheessa uuden tuotannon ja fiksun käytön sitoo yhteen ja pitää toimintakykyisenä energiaverkkojen kokonaisuus. Tervetuloa kuulemaan tästä lisää #energiaverkot2035 -tilaisuuteen Musiikkitaloon 16.8.2022. 

#energia #energia ja Eurooppa

Jaa artikkeli: